Into sisälläni, jarruttelu mielessäni

Viime viikolla olin hieman pettynyt fysioterapeuttini kanssa aloitettuun lihaskuntoharjoitteluun, sillä koin sen aivan liian kevyeksi minulle. Teimme tuolloin kevyitä lihaskuntoliikkeitä apunamme jumppanauha ja jumppapallo. Tämän jälkeen minusta tuntui, kuin en olisi tehnyt juurikaan mitään, eikä seuraavana päivänä rasitus lihaksissa tuntunut lainkaan. Ensimmäisen lihaskuntoharjoitteluni tein omatoimisesti pari viikkoa sitten ja silloin todella tunsin seuraavana päivänikin tehneeni kunnon harjoituksen! Tämän viikon lihaskuntoharjoittelumme oli kuitenkin jo paljon mieluisampi minulle. Menimme fysiatrian tiloihin, jossa oli muutamia lihaskuntolaitteita, jotka ovat tarkoitettu lähinnä kuntoutustarkoitukseen. Mutta minun tapauksessani ja lihaskuntoharjoitteluni ollessa vielä aivan alkutaipaleella, nämä laitteet riittivät aivan mainiosti myös minulle.

Sain aloittaa harjoittelumme ottamalla alkulämpöä polkemalla kuntopyörää, jonka jälkeen aloitimme varsinaisen lihaskuntoharjoittelun. Tein sekä vatsa- että selkälihasliikkeet laitteiden avulla. Tein kolme 20 toiston sarjaa. Liikeet tuntuivat ihanasti lihaksissa, mutta eivät olleet vielä liian rasittavia tässä vaiheessa. Käsilihaksia harjoitin ylätaljalla tehden yhtä liikettä ja alakroppaa treenasin jalkaprässillä. Vaikka viikonlopun väsymys painoi selvästi, jaksoin mielestäni yllättävän hyvin tehdä harjoitteet. Viikonloppuna testasin mielenkiinnosta kolmen kilon puntteja kotona, joiden totesin olevan melko hyvän painoiset minulle tällä hetkellä. Jatkossa toivonkin, että voisin tehdä käsilihasharjoitteet vapailla käsipainoilla. Nyt käsilihasten harhoittaminen jäi taljalla tehdessä melko yksipuoliseksi. Tästä on kuitenkin taas hyvä lähteä eteenpäin! Mutta selvästikään tämäkään lihaskuntoharjoitus ei ollut minulle todellakaan liian rasittava, sillä seuraavana päivänä lihakseni eivät olleet lainkaan kipeät, mihin olin hieman pettynyt. Mutta täytyy vaan malttaa mieleni ja odottaa vielä hetki, ennen kuin pääsen tosissani treenailemaan:)

Mutta viime viikonloppu osoitti, että vielä minulla on pitkä matka siihen, että voin alkaa kunnolla harrastaa liikuntaa, vaikka palo liikkumaan enemmänkin olisi jo kova! Sillä jos jo muutama koiranulkoilutuslenkki sekä arkipuuhastelut kuluttivat niin paljon energiaa, että painoni lähti laskusuuntaan lomalla, en ole vielä valmis ottamaan  mitään kunnon liikuntaharrastusta elämääni mukaan. Ruokailuni täytyy käytännössä sujua ongelmitta, ennen kuin kykenen kunnolla harrastamaan liikuntaa. Minun täytyy saada vielä valtavasti rohkeutta syömiseeni, jotta pystyn vastaamaan oikeasti kuluttavaan urheiluharrastukseen syömällä tarpeeksi. Minun on välttämätöntä oppia vastaamaan kunnolla nälkätuntemuksiini ja pystyä lisäämään ateriakokojani, mikäli olen harrastanut kuluttavaa liikuntaa. Tällöin ei riitä, että turvaudun pienelle kulutukselle laadittuun ateriasuunnitelmaan, vaan minun on luotettavan kroppani todellisiin tuntemuksiin. Jos kulutus nousee liian suureksi ja painoni pääsee vähääkään laskemaan, on pudotus sairauden puolelle aivan liian lähellä. Tämänkin vuoksi olisi turvallista nostaa painoa yli tavoitepainon, jotta minun ei tarvitsisi tasapainotella kuilun reunalla energiansaantini ja -kulutukseni kanssa jatkuvasti!


Liikuntaintoni tosin heräili taas henkiin yhä enemmän, kun viime viikonloppuna juttelin poikaystäväni siskon kanssa hänen jääkiekko- ja jalkapalloharrastuksistaan. Minussa syttyi pieni into sisälläni päästä vielä joskus pelailemaan jossain porukassa, jossa pelaaminen olisi harrastemielistä, eikä liian totista touhua. Kuten olen kertonutkin, minulla on pitkä harrastustausta ringeten ja jalkapallon parissa, joten palo niitä kohtaan syttyy vieläkin aina, kun näen muiden pelaavan. Kun olen käynyt katsomassa poikaystäväni futispelejä, en millään malttaisi olla koskematta palloon ja testaamaan vanhoja taitojani. Inhoan kilpailemista, mutta johonkin rentoon ja leikkimieliseen pelailuun olisi mahtavaa päästä ottamaan osaa! Tällaisten harrastuksen aloittamiseen minulla on vielä todella todella pitkä matka, mutta täytyyhän sitä hieman päästä haaveilemaan:) Aluksi täytyy siis aloittaa niillä lempeämmillä lajeilla, kuten joogalla, pilateksella tai aikuisbaletilla, joista myöskin olen haaveillut useaan otteeseen. Mutta kuten poikaystäväni sisko totesi, mahdollistavat hänen harrastuksensa todella vapaan syömisen, eikä jokaista suupalaa todellakaan tarvitse miettiä. Tällaista oli minunkin elämäni terveenä, joten siihen haluan nytkin pyrkiä: vapaata liikkumista ja vielä vapaampaa syömistä! :)

<3:Laura


P.s. Olisi mukavaa kuulla taas teidänkin kokemuksianne, että oletteko pystyneet ottamaan kunnon liikuntaharrastusta mukaan elämäänne ilman, että paino on lähtenyt heti laskuun? Oletteko kyenneet harrastuksen aloitettuanne vastaamaan lisääntyneeseen energiantarpeeseen?