Minusta on ihana ollut huomata kuinka paljon lukijoita olen kirjoituksilleni saanut. Se on tehnyt tästä kirjoittamisesta yhä merkityksellisempää minulle, sillä tieto siitä, että joku mahdollisesti saa vertaistukea teksteistäni, on minulle todella tärkeää. Ja myös vertaistuen saaminen teiltä lukijoilta on ollut aivan mahtavaa. On ollut ilo saada kommentteja, jotka ovat saaneet minut ajattelemaan asioita eri näkökulmista, oivaltamaan uusia asioita sekä rohkaisseet minua taistelemaan sairautta vastaan entistä enemmän! Monen saman kokeneen ja tästä sairaudesta parantuneen neuvot ja tuki ovat olleet enemmän kuin arvokkaita minulle, joten kiitos siitä:) Ja jos oma edistymiseni ja askeleeni kohti terveyttä kaiken kokemani jälkeen ovat luoneet kehenkään syömishäiriötä vastaan kamppailevaan uskoa ja luottamusta, on tämä kaikki ollut sen arvoista. Haluan tehdä tätä niin itseni kuin muidenkin vuoksi. Jokainen kommentti, jossa joku kertoo saaneensa teksteistäni tukea edes jollain tapaa, ovat saaneet hymyn kasvoilleni:)
Tilastojen mukaiset lukijamäärät ovat olleet minulle positiivinen yllätys ja uusien lukijoiden saaminen on aina yhtä mahtava asia. Jokaisen lukijan olen ottanut ilolla vastaan, samoin kuin jokaisen saamani kommentin, on se sitten tullut jäseneltä tai anonyymina kommentoineelta. Sillä blogini jäsenmäärä onkin vain kourallinen kokonaislukijamäärästä, muutun päivä päivältä uteliaammaksi sen suhteen ketkä kaikki siellä ruudun toisella puolella matkaani anoreksian kynsistä kohti terveyttä oikein seurailevat. Minusta olisi mahtavaa saada tietää teistä lukijoistakin jotain, mutta sen tiedänkin sulaksi mahdottomuudeksi, ellette itse halua minulle itsestänne jotain kertoa. Te, jotka olette luoneet itsellenne nimimerkin, olettekin tulleet jollain tapaa minulle jo tutuiksi, ja se on todella mukava asia:) On aina yhtä ihanaa osata liittää kommentit tiettyyn lukijaan nimimerkin kautta ja sitä kautta tutustua:) Minusta tuntuu, että olen kertonut itsestäni ja sairaushistoriastani kaiken, mutta tilastojen mukainen lukijajoukon karttuminen kertoo, että myös uusia lukijoita on paljon. Joten ajattelin, että olisi mukavaa, jos te avaisitte sanaisen arkkunne ja kysyisitte jotain, antaisitte palautetta tai vaikka toivoisitte kirjoitusta jostain tietystä asiasta. Jos mitään kysymyksiä mieleenne tulee liittyen minuun, sairauteeni, sairaushistoriaani tai tämän hetkisiin ajatuksiini, niin olisi mukavaa, jos rohkaistuisitte kysymään. Ajattelin tällaisen luovan mahdollisuuden ajatusten vaihtoon sekä vertaistuen antamiseen, sillä moni asia herättää aina mielenkiintoisia keskusteluja ja tuo minullekin uutta näkökulmaa kirjoittamiseen.
Kun kotiudun ja palaan normaaliin elämään, kirjoitustahti varmasti hiljenee arjen kiireiden vuoksi, mutta niin tärkeää tästä minulle on tullut, että niin kauan kun lukijoita vaan riittää, haluan ehdottomasti tätä jatkaa. Ja nyt kun minulla vielä aikaa kirjoitella kunnolla on ennen töideni alkua, ajattelin sen käyttää hyväkseni. Haluan pitää kirjoitukset mahdollisimman monipuolisina kertoen sopivasti arjestani ja taistelustani sairautta vastaan sekä vertaistukea antavina. Tämän vuoksi olisikin mukavaa saada myös teiltä palautetta tai toiveita aiheiden suhteen. Te jotka olette lukeneet blogiani jo pidempään, tiedätte myös minun ammatillisista tulevaisuuden haaveistani liittyen syömishäiriötä sairastavien auttamiseen. Myös tämä on yksi syy, miksi tämän blogin kirjoittaminen on minulle niin valtavan tärkeää - tuen antaminen. Sen lisäksi, että se auttaa myös minua itseäni, on minulle valtavan tärkeää, että tiedän voivani kokemuksieni kautta auttaa muita - vaikka edes sitten yhtä lukijaa. Voihan olla, että tässä käy niin, ettei yhden yhtä kysymystä tule, mutta aina voi yrittää:) Ajattelin tämän vain olevan hyvä, mikäli jotain kysymyksiä teillä lukijoilla on herännyt, sillä jotenkin sitä unohtaa kirjoittaessaan, että moni ei varmastikaan olen lukenut blogiani alusta lähtien. Joten jos jotain vaan mieleen tulee, kysyä saa! Ja jos kysyttävää ei ole, niin olisi mahtavaa, jos vastavuoroisesti kertoisitte itsestänne jotain - utelias kun olen;)
<3:Laura
P.s. Kommentointi on siis kaikille mahdollista, vaikka omaa nimimerkkiä ei olisikaan. Nimimerkinkin luominen tosin käy helposti ja myös tällöin henkilöllisyys pysyy salassa.
Mitä kuuluu? :) Uskotko Jumalaan? Lempisuklaa? Onko sulla sukulaisia täällä Pohjois-Suomessa? Minkälaista musiikkia kuuntelet?
VastaaPoistaIhanaa kuulla että jatkat kirjoittamista myöhemminkin, sillä on blogisi parhaimpia mitä olen koskaan lukenut. :) Uskon, että taisteluasi seuraa useampi ihminen kuin uskotkaa. bloglovininkin kautta muuten seuraa neljä ihmistä jos et ole hoksannut. :)
VastaaPoistaKiitos ihanista sanoistasi:) En tosiaan ole tuota Bloglovin-asiaa huomannut! Se onkin minulle hieman vieraampi asia, mutta ehkä täytyy käydä tutustumassa:)
PoistaNo, käskystä sitten ;) Onko anoreksia vaikuttanut seksuaalisuuteesi ja siihen, miten koet itsesi naisena? Miten?
VastaaPoistaAiniin pitikin kysyä kun kerta käskettiin, että onko sinulla sähköposti osoitetta, johon voisi laittaa yksityisviestiä? :) Niin ja ihan yleisellä tasolla onko sulla lempiruokia? Ja mitä ne on? :) Parhaat blogit mitä luet?
VastaaPoistaSulla on kaiketi joku lääkitys, kun ne yleensä määrää jotain pillereitä hoidon taholta... kertoisitko mahdollisista lääkkeistäsi? onko toimineet halutulla tavalla?
VastaaPoistaHeippa Laura! Kiitos ihanista kirjoituksista. Haluaisin lukea sulta ja muilta neuvoja siihen miten jatkuvasta jumppaamisen ja liikkumisen tarpeesta voisi päätä eroon. Pakkolikkunta on tällä hetkellä pahin este parantumiselleni, ruokailuja olen pikkuhiljaa pytynyt parantamaan, mutta liikunnan pakko ei hellitä.
VastaaPoistaToivottavsti onnisumisesi kotilomalla antaa sinulle varmuutta nopeaan kotiutumiseen.
Kuinka paljon anoreksia nykyään näkyy ajattelussasi ja elämässäsi? Mitkä ovat luonteesi heikkouksia ja vahvuuksia? Milloin sulla on synttärit? Miten näet kehosi nykyään?
VastaaPoista:)
Mukava juttu, että jatkat blogisi kirjoittamista myös jatkossa! Itse haluaisin alkaa myös kirjoittaa blogia, mutta ajatus elämäni julkisuudesta pelottaa ja ahdistaa minua. Mietitkö koskaan kirjoittaessasi itse tällaisia asioita? :) Myös itse haluaisin laittaa sulle viestiä mieluummin sähköpostin kautta kuin julkisesti. Kirjoitatko/oletko koskaan kirjoittanut "perinteisiä kirjeitä"?
VastaaPoistaHeippa!Löysin blogisi ihan sattumalta ja innostuin lukemaan samantien koko sairauspolkusi, koska tunsin niin vahvaa yhteyttä kokoemuksiesi kanssa! Olen itsekkin sairastanut anoreksiaa ja tällä hetkellä yritän päästä kohti vapaata elämää. Kirjoitat ihanasti! Kirjoitukssi antaa uskoa siihen että kannattaa taistella ahdistusta vastaan!:) Paljon voimia sulle paranemiseen! Sinulla on ihanan sinnikäs asenne, joka varmasti kantaa sinut perille asti!<3
VastaaPoistaKun tarjosit mahdollisuuden kysellä jotain, mieleeni tuli ainakin yksi kysymys.
Olet kirjoittanur muutamia postauksia kavereiden kanssa viettämistä illoista. Miten paljon sellaiset illat stressaavat sua? Joudutko etukäteen miettimään missä ja mitä syöt?
upea teksti!
VastaaPoistahaluasin vain kertoa sinulle, että blogisi antaa paljon voimaa ja uskoa myös meille muille, jotka kamppailemme tämän sairauden parissa. oot uskomattoman rohkea ja vahva, että uskallat puhua täällä avoimesti aika vaikeistakin asioista. toivottavasti olet ylpeä itsestäsi. edistymisesi on ollut (ja on) minun mielestä huikeaa ja kun vertaa tekstejäsi vanhempiin on selkeä ero havaittavissa siitä, kumpi puoli sinussa on nykyään vahvempana.
oikein ihanaa, rohkeaa ja uskaliasta kevättä sekä kesän odotusta! <3
Kiitos ihanista sanoistasi<3 On todella tärkeää kuulla, että kirjoitukseni ja oma edistymiseni on antanut myös muille uskoa tulevaan! Täytyisi varmaan itsekin lukea tekstejä taaksepäin ja katsoa, millaista kehitystä on tapahtunut. Minulla ei todellakaan ole kaipuuta enää takaisin sairauden luo, vaan uskallan oikeasti olla ylpeä edistymisestäni ja vilpittömästi onnellinen siitä:)
PoistaIhanaa kesän odotusta sinullekin ja jaksamista arkeen! <3
Kiitos kaikille ihanista kommenteistannne, palautteestanne, kysymyksistänne ja postausideoista! :) Vaistailen osaan erillisellä, yhteisellä postauksella ja osista voisin tehdä ihan omat tekstinsä kokonaan. Yritän toteutella niitä tässä pikkuhiljaa. Mutta ihanaa tosiaan kuulla teidän mielipiteitänne, mistä haluaisitte minun kirjoittavan! :) Osa kyseli sähköpostiosoitettani, jos haluaisi laitella minulle viestiä, on se lauran_oma2@hotmail.fi.
VastaaPoistaEn muista, olitko tästä jo kirjoittanut, mutta vaikuttiko sinun harrastuksesi sairastumiseesi? Itse ainakin huomasin, että tanssilla oli vaikutusta siihen, miten omaan kroppaan suhtautui.
VastaaPoistaMiten aiot jatkossa harrastaa liikuntaa? Ymmärtääkseni olet sitä kuitenkin suunnitellut. Mietitkö, että miten tunnistat sen, jos alkaa menemään överiksi? Ja oletko etukäteen miettinyt, miten voisit sen estää?
Kuinka hyvä ja millainen tukiverkko sinulla on osastolta kotiutumisen jälkeen? Onko sun mahdollista olla yhteydessä osastoon, jos siltä tuntuu?
Kiitos sinullekin kysymyksistäsi, vastailen niihin erillisissä postauksissa! :)
PoistaMua jäi joskus mietityttämään se kun kerroit, että poikaystäväsi kerran kantoi sut ensiapuun/sairaalaan. En löytänyt nyt sitä postausta, missä siitä mainitsit (toivottavasti muistini ei tee tepposia), mutta olisi mielenkiintoista kuulla siitä lisää. Millainen tilanne se oli, mitä ajattelit, mitä tunsit?
VastaaPoistaTykkään kamalasti sun blogista (; Voimia Laura!
Voi kiitos:) Se löytyy muistaakseni postauksesta Minä ja hän ellei nyt oma muistini tee tepposia! Mutta voin vastailla kysmykseesi tarkemmin vastauspostauksessa:)
PoistaJee kiitos! (:
Poista