Takapakkia ja valtavaa edistystä

Vaikka kuinka yritin pysytellä eilen illalla punnituksen suhteen rauhallisilla mielillä, myönnän olleeni koko yön ihan paniikissa. Näin punnituksesta jatkuvasti toinen toistaan sekavampia unia ja odotin koko ajan, milloin yöhoitaja tulisi minua hakemaan. Kauhuskenaariot päässäni painoni romahtamisesta kasvoivat unien myötä valtaviksi. Kun näin unta, jossa painoni olisi pysynyt loman aikana, havahduin aina hirveään pettymykseen herätessäni unesta. Kun yöhoitaja vihdoin tuli minut hakemaan, olin jo melkoisessa paniikin omaisessa tilassa ja sydämeni hakkasi valehtelematta melko lujaakin. Painoni tila oli kuin suuri kysymysmerkki päässäni, jota saatoin vain arvailla, sillä paino on aina niin arvaamaton. Vaikka suoriuduin ruokailuistani paremmin kuin koskaan ennen mietin, että oliko sekään riittävästi?

Kuten arvelinkin, painoni oli laskenut, mutta onnekseni ainoastaan puoli kiloa. Vaikka puoli kiloakin on liikaa, on se minulle tähän mennessä todellakin paras suoritus, johon olen lähes kuuden päivän lomalla kyennyt. Tavallaan tunsin helpotusta ettei paino ollut pudonnut enempää, mutta olin todella pettynyt silti. Mutta kuten eräs lukijani eilen totesi, on se vain numero. Se ei ole maailmanloppu, vaan nyt tiedämme taas enmmän missä toipumiseni suhteen mennään. Loma toi mukanaan valtavasti uusia ja positiivisia asioita ruokailuihini, joten en missään nimessä voi olla pettynyt itseeni ja toimintaani. Nyt tiedän entistä paremmin, missä voin vielä parantaa ruokailuitani ja miten paljon minun oikeasti tulee syödä, jotta painoni pysyy varmasti myös kotona ollessani, eikä lähde välittömästi laskusuuntaan. Kuten eilen totesinkin, koen että minulla on psyykkisesti edellytykset vielä paljon parempaankin. Jos nyt lomalla suoriuduin ilman huomattavia ahdistuksen tunteita ruokailuistani, mihin oikein pystynkään, kun todella koettelen rajojani? Sillä syömiseni oli vapaampaa kuin koko sairauteni aikana ja sallin itselleni lähes kaiken, mitä minun vain teki mieli - vain muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Kuten aina totean, on ruokailuni vieläkin hyvin tietoista ja harkittua, mutta tällä kertaa se oli sitä viisaalla ja terveellä tavalla. Tiedostin hyvin tarkkaan kaikki ruokailut, joista minun tulee pitää kiinni ja perustelin ateriasuunnitelmallani itselleni ruokailuja hyvinkin pitkälti.

Parasta ruokailuissani oli ehdottomasti aamupalasta suoriutuminen. Jokaisena aamuna söin aamupalani täysin ateriasuunnitelmani mukaisesti, mitä ei kertaakaan ole vielä tapahtunut. Söin kaiken viimeistä pähkinää myöden ja tiedättekö mitä? Se ei loppujen lopuksi tuntunut lainkaan pahalta! Nyt todella huomasin rasvan merkityksen ruokavaliossa. Pähkinät viimeistelivät aamupalani ja veivät mennessään viimeisetkin nälänrippeet. Nyt selvisin aamupallallani hienosti lounaaseen asti. Poissa oli ajatusten pyöriminen pelkän ruoan ympärillä, ahdistunut olo ja nälässä kituuttaminen. Myös aamupalajogurtin vaihtaminen rasvattomasta tavalliseen merkitsi varmasti enemmän kuin uskoinkaan. Se merkitsi valtavasti psyykkisesti minulle, mutta uskon sillä olleen merkityksensä myös kylläisyyden tunteen säilymisessä. Aamupala antoi minulle joka päivä hyvän pohjan ruokailuilleni. Aiemmin pelkäämää epäonnistumisen tunnetta, joka hyvin syödystä aamupalasta seuraisi, ei ollut tietoakaan. Pystyin jättämään aamupalan ajatuksissani taakseni ja jatkamaan päivää ainoastaan paremmilla mielin.

Koen syöneeni siis hyvin vapaasti, rennosti ja sallivasti loman aikana, mutta tämä osoittaa jälleen sen kuinka paljon ihminen oikeasti energiaa tarvitsee. Pelkoa painon räjähtämisestä käsiin kotioloissa ei todellakaan tule olemaan, vaan energiantarve on todella niin suuri, että kaikki enregia ateriasuunnitelmassani on tarpeen. Nyt minun täytyy tulevaisuudessa kiinnittää huomiota vielä tarkemmin annoskokoihin sekä kuunnella nälkäviestejä entistäkin tarekmmin. Nyt todella tiedän, että jokaiseen nälkäviestiin tulee ja saa vastata ja kunnolla. Nälän täytyy lähteä kunnolla ja kylläisyyden tunteen säilyä pidempään ruokailujen jälkeen. Kun selviän seuraavaan ruokailuun ilaman valtavia näläntunteita, tiedän syöneeni tarpeeksi. Äitini usein sanoo, että hän syö aina tavallaan jo ennen kuin nälkä edes pääsee kunnolla yllättämään, mikäli mahdollista vaan on. Tämä kertoo riittävästä ja järkevästä ruokailusta, mikä on samalla sallivaa. Tämän loman jälkeen voin entistä vahvemmin sanoa ruokailun kulmakiviä olevan hyvä aamupala, riittävän suuret annoskoot mitä perusruokaan tulee, riittävä rasvansaanti sekä sallivuus herkuttelun suhteen. Tällöin syöminen pysyy hallinnassa, ahmimisen tai hallinnan menettämisen pelkoa ei tule, keskittymiskyky säilyy ja jaksaminen on parempaa. Kun syö riittävästi perusruokaa ja sallii tämän jälkeen itselleen jälkiruoan, tyydyttyy makeannälkä ja mieliteot pysyvät kurissa. Oikeastaan kaikessa ruokailussa pätee se, että mitä enemmän itseltään jotain kieltää, sitä enemmän ajatukset sen ruoka-aineen ympärillä pyörii. Kun ruokailusta tekee vapaampaa ja sallivampaa eikä kiellettyjä hedelmiä ole, riittää ajatusta myös muihin asioihin kuin pelkkään ruokaan ja ruokailusta tulee paljon paljon mieluisampaa.

Nyt minulla on todella vahvasti sellainen olo, että halu kotiin päästä rikkomaan rajoja entistä enemmän, hankkimaan lisää rohkeutta ruokailuihin ja harjoittelemaan kotona pärjäämistä on valtava. En halua ottaa painoni laskua takapakkina, sillä sitä loma ei todellakaan ollut. Loma oli valtavaa edistymistä psyykkisellä tasolla, mikä on se kaikista merkityksellisin asia. Haluan päästä näyttämään itselleni ja muille, että jälleen on opittu tästäkin lomasta paljon, ja että pystyn oikeasti vielä paljon parempaan. Tiedän heikot kohtani, joihin haluan päästä iskemään, ja joita haluan päästä työstämään. Rohkeus - se on avainsana kaikkeen tällä hetkellä. Edellytyksiä minulla kyllä on, jos vaan rohkeutta riittää kohtaamaan viimeisetkin pelot ja uhmaamaan sairautta ja ahdistuksen tunnetta. Ja kyllä, uskon sitä riittävän. Ruokailujen aiheuttama ahdistus, se on merkki onnistumisesta, kuten poikaystäväni usein sanoo. Se on merkki siitä, että olen uhmannut sairautta ja ylittänyt itseni. Nyt haluan päästä uhmaamaan tuota sairauden tuomaa ahdistuksen tunnetta ja kunnolla! Vaikka rikoinkin rajojani valtavasti, en kieriskellyt ahdistuksen tunteessa, vaan lähinnä hyvänolon tunteessa, joten mihin kaikkeen minulla onkaan seuraavalla lomalla mahdollisuuksia?

<3:Laura