Olimme siis perjantaista lauantaihin pääsiäisristeilyllä yhdentoista henkilön voimin. Matkavaatteiksi valitsin itselleni parisen viikkoa sitten Onlysta ostamani ihanan rennon t-paidan, jonka yhdistin yhtiin lepifarkkuihini, jotka ovat hieman revityt kautta rikkipaikkaiset. Jostain syystä parhaat farkkuostokseni olen tehnyt halpisketjujen farkkuvalikoimista, mutta heti kalliimmat olen todennut epäonnistuneeksi ostokseksi heti vähän ajan kuluttua, miksiköhän näin? Nämäkin ovat ihan Gina Tricotin farkut, samoin kuin toiset lempparini, jotka molemmat istuvat niin hyvin!
Pääsimme suoraan Riihimäeltä linja-autolla länsisatamaan, josta laiva lähti perjantai-iltana puoli seitsemän aikoihin. Menimme kaikki muut yhdessä bussilla, paitsi yksi kaverini ja hänen poikaystävänsä, jotka tulivat suoraan junalla Oulusta. Heti bussimatkalla tunnelma oli hyvä ja tiesimme reissusta tulevan mahtava kokemus! Laivareissulta kuvasaldoa kyllä tuli ja paljon, joista parhaimmissa olemme isommalla porukalla, mutta en viitsi tänne ystävieni kuvia laitella ilman heidän lupaansa, joten tässä muutamia lukuisten kuvien joukosta valikoituja otoksia:)
Opitimistisin mielin lähdimme kaikki reissuun kevättakeissa, minäkin nahkatakissani ja aurinkolasit matkassa. Ilma tosin oli kaikkea muuta kuin keväinen ja varsinkin Tallinnan päässä lunta oli vielä ja paljon! Olisi odottanut Tallinnnassa olevan paljon parempi ilma kuin Helsingissä, mutta nyt kyllä asia oli aivan toisin päin!
Heti laivaan päästyämme suuntasimme syömään. Kun pojat lähtivät syömään kunnon annokset Grillhouseen, suuntasimme me tytöt Cafeteriaan, jossa tarjolla oli salaatteja ja täytettyjä leipiä. Myönnän menneeni tällä ensimmäisellä ruokailulla hieman sieltä, missä aita on matalin valitsemalla katkarapusalaatin, mutta seuraavilla ruokailuilla ylitin itseni niin hienosti, että tämä annettakoon anteeksi!
Ruokailun jälkeen oli vuorossa kosmetiikkaosaston kiertäminen laivalla, mikä on luonnollisestikin olennainen osa laivareissua. Minulla tosin jäi tällä kertaa tuoksut ostamatta, sillä kotoota minulta löytyy aikamoinen kokoelma hajuvesiä, joita pitäisi ensin hieman saada kulumaan! Puman rasvat tosin olisivat houkutelleet kovasti, sillä ne kuuluvat ehdottomasti suosikkeihini mitä vartalorasvoihin tulee. Mutta nyt piheys iski - ja ihan syystäkin - ja rasvat jäi ostamatta. Ehkä ensi kerralla sitten:)
Vaikka Taxfree olikin aivan valtoimenaan ihmisiä, ängimme itsemme sinne, jotta saisimme juomat ja tarvittavat herkut iltaa varten. Tarvitsihan sitä saada vähän jälkkäriä ja lisäenergiaa hieman kevyeksi jääneen päivällisen jälkeen:) Poikaystäväni ei ymmärtänyt, miksi tämän täytyi tapahtua juuri pahimpaan ruuhka-aikaan, mutta eihän ne pojat muutenkaan hyvän päälle ymmärrä;)
Kun olimme käyneet syömässä ja saaneet pakolliset Taxfree-ostokset tehtyä, suuntasimme hyteille valmistautumaan iltaa varten. Onnistuimme kehittämään poikaystäväni kanssa riidan siitä, että olin varannut illaksi itselleni liian tylsät vaatteet. Tämä riita jatkuikin sitten mukavasti pitkin iltaa. Olin itsekin pettynyt lopulta mukaani ottamiini vaatteisiin ja sain koko illan kuulla, kuinka muilla tytöillä oli niin kivoja ja värikkäitä vaatteita, kun minä vaan kuljen tylsissä väreissä. Mutta vaikea sitä laivalla yhtäkkiä oli taikoa mistään toisia vaatteita itselleen! Yritin kuitenkin parhaani mukaan unohtaa arvostelun ja keskittyä hauskanpitoon. Vaikka asia jäikin kaihertamaan mieltäni pitkäksi aikaa ja vielä seuraavana päivänäkin surin asiaa. Huono itsetunto nosti päätään taas voimakkaasti ylös ja sai minut niin epävarmaksi, etten pystynyt tyhmän vaateasian vuoksi nauttimaan reissusta täysillä, vaan vertasin itseäni jatkuvasti itseäni muihin tyttöihin ja tunsin itseni taas huonommaksi. Miten pienestä se ennestään jo huono itseluottamus saakaan kolauksen?
Halusin kuitenkin pukea alunperin sen vuoksi ylleni korekavyötäröiset farkkuni, sillä ne ovat minulle juuri nyt sopivat. Jos ja kun paino nousee tavoitteeseen vielä parisen kiloa, ovat housut tällöin jo hieman liian tiukat, vaikka ostinkin ne sen painoisena. Minulla oli tuolloin vaan tapana ostaa aina todella istuvia ja tiukkoja farkkuja, sillä se jos mikä on harmittavaa, kun uudet housut löystyvät heti! Nyt minulla onkin taas totuttelemista kireiden ja tiukkojen farkkujen käyttöön, kun on kulkenut kuukausia pelkissä leggingseissä ja löysissä vaatteissa. Mutta ihanaa silti, että voin taas käyttään kunnolla housuja:)
Laivalla oli Fiesta-teema, jonka vuoksi siellä oli aiheeseen sopivia esityksiä, joita tosin emme jaksanneet juurikaan jäädä seurailemaan, vaan halusimme mieluummin itse päästä pyörähtelemään lavalle:)
Kaikista parasta illassa oli tietenkin tanssimaan pääseminen ja silloin kyllä hauskaa oli! Pidämme poikaystäni kanssa molemmat niin paljon tanssimisesta:) Hän kyllä pyörittää minua aina niin vauhdilla, etten perässä meinaa pysyä! Muistona onkin nyt jaloissa useampi rakko ja lukuisia hiertymiä, mutta se ei menoa haitannut!
Lauantai-aamuna yhdeksän aikaan meillä oli mahdollisuus päästä käymään maissa, jossa olisikin sitten aikaa kierrellä hieman. Hieman vaikealta herääminen tuntui, mutta pirtsakka vesisade Tallinnan päässä piristi ja herätteli kyllä kummasti:D Sää ei siis todellakaan suosinut meitä ja ne aurinkoiset läpimät säät, jotka Tallinnan reissuihin liittää, olivat kaukana tällä kertaa! Lunta oli paljon enemmän kuin Suomessa ja saimmekin tarpoa loskassa ihan kunnolla! Suuntasimme huonosta säästä huolimatta heti vaatekaupoille, ja erityisen kiva oli päästä käymään liikkeissä, joita Suomessa ei ole, kuten Stratovariuksessa ja Bershkassa. Muutaman hyvän löydönkin tein, joista myöhemmin lisää:) Vaatekauppojen jälkeen kävimme poikien kanssa vielä hakkimassa juomat tulevaksi kesäksi, jonka jälkeen olikin aika palata laivaan. Kävimme laivassa vielä syömässä ja muu aika kuluikin lepäillessä hytissä, mikä tuli kyllä ihan tarpeeseen!
Mutta kokonaisuudessaan reissu oli mahtava ja onnistunut, jos minun ja poikaystäväni riitaa ei oteta huomioon. Kuten jo eilen kuvailinkin, parasta koko lomassa oli se, että minun oli oikeasti hyvä olla tuolla normaalissa elämässä. Pystyin mukautumaan muiden menemisiin, ruokailut eivät aiheuttaneet ongelmia ja jaksoin loistavasti fyysisesti koko reissun ajan. Se väsymys joka ennen vaivasi jo alkuillasta, kun oli tarkoitus lähteä ystävien kansssa iltaa viettämään, oli tipo tiessään, ja jaksoin loistavasti koko yön laivalla ja muutaman tunnin yöunien jälkeen lähteä vielä maihinkin. Jaksoin liikkua muiden mukana ja ilmassa oli ainoastaan normaalia väsymystä, mutta ei minkäänlaista voimattomuuden tunnetta, josta ennen olen kärsinyt. Varmastikaan minusta ei olisi ollut tällaiseen matkaan pari kuukautta sitten. Olisin ollut itkuinen, masentunut, väsynyt, eivätkä ruokailut olisi onnistuneet niin vain laivalla, jossa ruokatarjonta on suppea. Nyt mukauduin loistavasti siihen, mitä tarjolla oli, selviydyin haastavistakin tilanteista ja ylitin itseni monta kertaa. Ja mikä parasta, nautin olostani, ystävieni seurasta ja elämästä ylipäätään! :)
Illemmalla ajattelin palata vielä tarkemmin viikonlopun onnistumisen kokemuksiin mitä ruokailuihin tuli, sillä niitä kertyi taas huima määrä!
<3:Laura
olet huippu kaunis. ehkä poikaystävääsi ärsyttää kun hän näkee miten kaunis olet ja toivoisi sinun tuovan sen voimakkaammin esille? kunhan olet itse tyytyväine vaatteisiisi niin saa poikaystäväsi tyytyä siihen, olethan huippuhyvä pukeutumaan! =) sitäpaitsi tosi tyylikäs oli toi asu, kaikki sopi tosi hyvin yhteen väreiltään ja ihanat farkut ja pitsiäää <33
VastaaPoistaKiitos, olet ihana<3 Sinun sanasi ainakin paransivat mieltäni huimasti asian suhteen! :) Ja mitä ne pojat tyttöjen vaatteista tietää;) Olin lähtiessäni niin tyytyväinen asuuni, mutta miten pienillä sanoilla saakaan toisen mielen pahoittumaan? Mutta ehkä minun pitää vaan luottaa omaan makuuni ja siihen, mistä oikeasti itse pidän:) Sitä itseluottamusta kehiin vaan nyt!
PoistaIhanaa, että matka ja syöminen sujuivat hyvin. En yhtään ihmettele, että teillä oli kavereittenne kanssa hauskaa tuollaisella risteilyllä. Minäkin tykkään kovasti risteilyistä.
VastaaPoistaOlet tosi suloinen! Toivon mukaan yleensä niin mukavan kuuloinen poikaystäväsi itsekin huomaa vastaisuudessa, ettei kannata olla kovin kriittinen vaatevalinnoistasi. Mikään ulkonäköösi, edes vaatteisiisi, kohdistuva turhan arvosteleva huomiointi ei varmastikaan edistä paranemisesi etenemistä ja paranemistahan poikaystäväsikin hartaasti toivoo. Mutta kukapa meistä jaksaisi ja osaisi aina ihan täydellisesti käyttäytyä ja silti suurimmaksi osaksi yhdessä voi olla oikein viihtyisää.
Tykkään avoimmuudestasi! Kerrot niin iloista kuin suruistakin. Se on koskettavaa ja kiinnostavaa. Hienoa kevään jatkoa! :)
Sinulta on aina ihanaa kuulla, että pidät tyylistäni kirjoittaa, kiitos siitä:)
PoistaRisteily oli tosiaan muuten ihana ja nautin todella! Olen käynyt todella vähän risteilyillä, joten oli jo aikakin:) Poikaystäväni on minä ihanin ja huolehtivaisin ihminen ja juuri täydellinen minulle, mutta tietyissä asioissa hän todellakin on todella suora ja sanoo kyllä mielipiteensä. Itse olen taas kovin herkkä ottamaan itseeni. Meillä molemmilla olisi siinä asiassa parantamisen varaa! Saan kyllä kuulla poikaystävältäni muuten kehuja ulkonäöstäni ja siitä, kuinka jokainen kilo saa minut näyttämään paremmalta, mutta vaatteitani hän on aina ollut kova arvostelemaan. Ja se on ihan totta, että mieleni on vielä niin herkillä ulkonäköni suhteen ylipäätäänkin, kun yrittää hyväksyä muuttuvaa vartaloaan, niin kaikki ulkonäköön kohdistuvat arvostelut tuntuvat pahalta. Mutta siinä on minulle kasvamisen paikka, että opin ottamaan kritiikkiä vastaan ja hänellä siinä, että ei sanoisi asioita ihan niin suoraan!
Ihanaa kevättä sinullekin, toivottavasti aurinkoista sellaista! :)
Luulen kanssa, että poikaystäväsi vaan haluaisi sinun tuovan itseäsi enemmän esille. Näytät jo niin hyvältä ulkoisesti, että voi olla vaikea käsittää sitä myllerrystä, joka pääsi sisällä vielä hieman vaivaa. Mutta kaikki aikanaan, älä ota siitä stressiä!
VastaaPoistaHaluan kuitenkin vielä sanoa, että kyllä sinuun vielä kiloja mahtuu! Ihan oikeasti, rupeat näyttämään kilo kilolta vaan paremmalta ja paremmalta! :)
Ps. ihanat hiukset!
Kiitos, ihana kuulla, että lisäkilot eivät ole pahitteeksi, sillä muutamia vielä yritän itselleni haalia:) Ja kiitos erityisesti hiuskehuista, sillä olen kriiseillyt niiden kanssa, kun välillä tuntui, että kaikki tippuvat päästä ja kampaajallekin pitäisi mennä! Mutta kiva kuulla, että ne ainakin valokuvissa näyttävät ihan hyviltä:)
PoistaPoikaystäväni on niin vahva persoona, että hän todellakin varmaan haluaisi minunkin tuovan persoonaani enemmän esille. Ja hänellä vaan on tosiaan aika suora tapa sanoa asioita. Naisen mieli on kummallinen, kun kaikki kehut unohtuvat samantein, kun saa arvostelua osakseen:D Ja tosiaan eihän toinen voi ymmärtää, kun yrittää setviä päänsä sisällä muutenkin kroppansa hyväksymistä, niin mieli on vielä aika herkillä! Ja muutenkin minun pitäisi ihan oikeasti opetella sitä, etten ottaisi arvostelua niin syvästi itseeni!
Hei nyt kyllä alkoi ihan ärsyttää!!!:D Ei sinun poikaystävälläsi (TAI KENELLÄKÄÄN)ole oikeutta noin arvostella toisen pukeutumista. Ja siis ylipäänsä tuo kuulostaa todella hassulta, en ole koskaan kuullut, että kenenkään puoliso tuolla lailla tylsäksi haukkuisi naisensa vaatteita. Usein jos miehet jotain kommentoivat, niin ennemminkin, että onkohan tuo liian paljastava/erikoinen/tilanteeseen sopiva. Oma puolisoni ei täkään.
VastaaPoistaJa voit ihan kertoa poikaystävällesi, että tuo asusi on kaikkea muut kuin tylsä!!! Korkea vyötärö on aina mielenkiintoinen ja pitsi on tällähetkellä suurinta huuota. Korot tekevät asuun viimeisen silauksen :)
Tosi kiva asu:)
Luinkin nyt noita vanhempia postauksiasi, niin ne ehkä selittivät vähän poikaystäväsi käytöstä :) Siis tuo, että tumma laihistaa. Hän siis vain huolehtii sinusta!
PoistaKiva kuulla, että sinusta asuni oli kiva:) Itse ainakin olen ihan rakastunut noihin housuihin ja korkoihin, jos nyt saa omia vaatteitaan kehua! :D
PoistaPoikaystäväni todellakin huolehtii minusta kaikin tavoin, kuten Minä ja hän - postauksessakin tulee hyvin ilmi, mutta hän osaa olla hyvin suora sanoissaan. Ja minä taas olen kovin herkkä ottamaan itseeni, mikä ei ole hyvä yhdistelmä:D Yleensä miehet eivät tosiaan kyllä tuolla tavoin kommentoi naisten vaatetusta - poikaystäväni taitaakin olla tässä aikamoinen poikkeus. Mutta kiva kuulla, että tyttöjen mielestäni asuni oli kiva:) Sitä vaan yrittää aina niin miellyttää toista, että tulee paha mieli, jos haluaisi näyttää toisen silmissä hyvältä ja saakin arvostelua. Mutta onneksi arvostelu kohdistui ainoastaan vaatteisiini, eikä muuhun, sillä painoni noususta saan kovasti kuulla jatkuvasti positiivista palautetta:)
Haha, kyllä mä ainakin saan kuulla, jos meinaan laittaa jotain ei-niin-mieluista päälle! Sain uudet kengätkin, kun vanhat oli kuulemma niin nolot :P Mutta Laura olit tosi nättinä! Oon aina kuolannut ja tuun aina kuolaamaan noiden sun kenkien perään! :D
PoistaMutta vois toi Jarno vähän hellittää tossa vaatejutussa :D
Hyvä että muutkin saa arvostelua, enkä vaan minä:D Muuten Jarno on niin ihana ja kehuu minua muuten liikaakin, mutta vaatteideni suhteen hän on niin tarkka! Siitä lisää purkausta vielä huomenna luvassa, kun esittelen uudet ostokseni;) Ja voin kyllä sanoa, että nuo kengät ovat paras heräteostokseni ikinä! Kannattaa lähteä ostamaan talvikenkiä ja lähteä kaupasta satasen korkkareiden kera;)
PoistaVoi että, sinä se sitten näytät koko ajan kauniimmalta ja kauniimmalta :)ja muutama lisäkilo kaunistaa sinua vielä entisestään! Ymmärrän erittäin hyvin kuinka helposti mieli pahoittuu tuollaisista kommenteista, varsinkin meillä huonon itsetunnon omaavilla :/ Oma reaktioni olisi varmasti ollut ihan samanlainen. Omasta mielestänikin hieman ilkeästi sanottu, varsinkin kun mielestäni asusi oli tosi tyylikäs ja aivan ihana, juuri omaan makuuni, mutta luulen että poikaystäväsi oli vaan huolissaan tumman värin hoikistavasta vaikutuksesta ja ehkä myös kuvitteli tummien värien käytön ilmentävän osaltaan myös vielä "mustaa" mieltä? En toki voi tietää poikaystäväsi ajatuksista, mutta erilaisia mielipiteitä ja mieltymyksiä asioiden suhteen mahtuu maailmaan ja jokainen meistä on myös erilainen, jotkut ovat mielipiteissään suorempia kun toiset :) Ainakin tiedät poikaystäväsi olevan täysin rehellinen myös niissä positiivisissa kommenteissaan :) Mutta tosiaan, itse tykkäsin asustasi paljon ja näytät kuvissa todella hyvältä! Lempparifarkkusikin näyttävät ihanilta ja munkin on pakko kehua hiuksiasi, vaihtaisin omani niihin koska vain :) älä siis turhaan kriiseile niistä. Paljon auringonsäteitä viikkoosi! <3
VastaaPoistaTuo on ihana pointti, että ainakin poikaystäväni on rehellinen myös niissä positiivisissa kommenteissaan, joita kyllä riittää myöskin:) Ehkä tuo värien hakeminen kuvastaa vaan poikaystäväni positiivista luonnetta, että hän haluaa tuoda myös värien kautta iloa elämään! Mutta jos on itse hiukkaakaan epävarma vaatevalinnoistaan lisää toisen kommentti epävarmuutta valitettavasti entisestään.. Varsinkin kun oma itseluottamus on mitä on!
PoistaMutta ihana kuulla, että myös sinä pidät asustani:)Ja kiitos muutenkin kaikista kehuista, punastun ihan täällä koneen takana! Erityisesti ihana kuulla, että lisäkilojen tuleminen ei ole yhtään pahasta:) Mutta hiuksiani ei oikeasti kannata kadehtia, sillä ne näyttävät kuvissa jotenkin paljon paremmilta mitä oikeasti ovat:D Mutta ihanaa ja aurinkoista viikkoa sinullekin ja kiitos vietistäsi, vastailen heti, kun ennätän! <3
Ootpas muuttunut paljon! Ihan yllätyin näistä kuvista, kun näytät jo ihan eri ihmiseltä kun ennen. Oot kyllä tosi paljon tsempannut, että oot saanut painon normaaliksi ja nyt näytät taas ihan tavalliselta, etkä erotu joukosta laihuudella, tosi hyvä juttu! Ei varmaan kukaan tuntematon edes uskoisi enää, että sulla on ollut anoreksia. :) Mä huomasin kans itessäni, että kun paino on noussut tohon normaaliin BMI:hin, niin posket pyöristyy myös ja just alakroppaan tulee kunnolla täytettä. Mulla on aika samanmallinen vartalo kun sullakin eli lantion osa on tosi leveä ja sit poskissa, reisissä ja käsivarsissa näkyy muutokset kaikkein selkeiten. Ja siellä kai saa just näkyäkin, kait se on terveen merkki! Mä en osannut oikein ottaa sitä muutosta mitenkään hyvin, vaan ahdisti ihan sikana. :( Ja siks mul kävi niinkun sullekin ennen, että palasin anoreksian pariin. Miten hullua kylläkin! Sairastuin sitten taas, koska halusin posket kuopalle vaikka olin just saanut nätisti pyöreyttä, samoin reidet. Halusin ettei ne osu yhteen ja että paukalo ja etusormi menee käsivarren ympäri. Sit inhosin kroppaani niin paljon, et raavin ihon ihan rikki ja aloin viillellä :( Sain sit laihdutettua takas ja nyt oon taas samassa oravanpyörässä. Toivon että sä pystyt hyväksyyn omat muotosi ja kropan pyöreyden vaikka kuka sanoisi mitä! Koska ei tää anoreksia ole ainakaan mitään elämää. :(:( Nätit vaatteethan sulla oli muuten päällä, ei aina tarvii olla niin erottuvat!
VastaaPoistaIkävää kuulla, että sinulle kävi niin huonosti, etkä pystynyt hyväksymään muuttuvaa kehoasi:( Toivon kovasti, että vielä jonain päivänä myös sinulla se onnistuu, jotta pääset tästä hirviösairaudesta eroon- eihän tämä mitään oikeaa elämää todellakaan ole! Minä olen kuitenkin todennut, että haluan pitää tästä hyvästä olotilasta kiinni kynsin ja hampain, vaikka kuinka vartalon muutosten hyväksyminen tuntuisikin vaikealta! En halua enää ikinä kokea sitä pahimman aliravitsemustilan tuomaa ahdistusta. Kyllä ne elämän oikeasti hyvät asiat alkavat nousta sen laihuuden edelle ja olen siitä niin onnellinen:) Toivon todella samaa sinullekin! Ja kiitos vaatekehuista:)
PoistaMulla taas alkaa jo olla enemmänkin sellanen olo, että ahdistus on sen arvoista, kunhan en vaan enää lihoa. :/ Huomaan sen, että kun paino nousee, niin rumistun ja inhoon itseeni niin paljon etten pysty olemaan itseni kanssa, enkä tietenkään muidenkaan kanssa. Kunhan pääsen taas siihen sairaaseen tilaan, jaksan taas olla ihmisten kanssa ja oon ylpeä itsestäni, vaikkei siinä mitään ylpeyden aiheita olekaan. Mutta mulle anoreksia on ainoa asia, josta haluan pitää kiinni, koska ei mun elämässä ole mitään muuta. Nyt normaalipainosena koen vaan tyhjää oloa ja haluan vaan takaisin keijun kroppaan jossa musta pidettiin huolta ja sain vaan olla heikko ja kaikki kysyi, että miten jaksan. Nyt kukaan ei välitä, kun en näytä ulospäin anorektikolta ja olen lihonut :( näen itseni niin rumana ja paksuna etten jaksa elää. Mun elämäntapa on anoreksia, enkä halua ees muuta. On tosi kiva huomata, että jollain on muitakin tapoja elää, mutta mä en osaa.
PoistaOn todella surullista, että sinusta tuntuu tuolta, sillä anoreksian kanssa eläminen ei ole mitää oikeaa elämää. Se tuhoaa sen kaiken, mikä on oikeasti tärkeää. Tiedän kyllä tuntemuksesi paremmin kuin hyvin, mutta nyt kun olen itse saanut kiinni taas siitä elämän ilosta ja mieleeni alkaa muistua taas se aika, millaista elämä ilman anoreksiaa oli, olen entistä vahvemmin sitä mieltä, että sen puolesta kannattaa taistella. Itse olen jo pääsyt sen askeleen yli, että vaikka kropan muutokset ahdistavatkin, jäävät ne ahdistuksen tunteet kakkoseksi verrattuna siihen hyvään, mitä se normaali paino tuo mukanaan. Toivon koko sydämestäni, että sinäkin löytäisit elämääsi jotain niin tärkeää, että se nousee anoreksian yläpuolelle<3
PoistaOletpas sinä söpö! =) tarvitset muuten vielä todella lisää kiloja, sillä et näytä kaikissa kuvissa vielä aivan terveeltä. (anteeksi, en tarkoittanut tätä pahalla)
VastaaPoistaKiitos:) En todellakaan ota pahalla! Mukava kuulla, että lisäkilot eivät olisi pahitteeksi, sillä niitä vielä jokunen täytyy ainakin hankkia!
PoistaPitkästä aikaa tulin katsoon mitä sulle kuuluu. Ja tän postauksen perusteella tosi tervettä! En meinannut sinua tunnistaa edes :) Oletko siis nyt kotona jo vai miten? Hienoa nähdä, että olet jo "täydessä lihassa", etkä enää näytä hennolta oksalta, mikä menee poikki =) Pikemminkin nyt näytät urheilijalta! Voin niin samaistua siihen tunteeseen, että nälkä ei enää ole sellainen kuolettavan kauhea ja että pientä nälkää kestääkin kun on normaalipainoinen. Alipainoisena nälkä on tosi kauhea olotila ja alkaa heikottaa ihan HETI! Se on kauheaa, vaikka itse sanonkin. Yritän pyrkiä myöskin normaaliin painoon, mutta ei oikein motivaatio riitä. :/ Joskus haluan, joskus en...
VastaaPoistaPaljon on joo muuttunut siitä, kun aloin blogia kirjoittamaan:) Olen vielä osastohoidossa ja tavoitepainoon on matkaa vielä jokunen kilo, mutta paljon olen myös kotilomilla ollut. Eli vielä loppurutistus osastolla ja sitten kotiin! Töihin paluun pitäisi tapahtua kesäkuun alussa, joten silloin viimeistään pitäisi kaiken olla kohdillaan. Mutta nyt näyttää ainakin hyvältä! Ja tuntuu myös, kun on taas saanut otteen siitä oikeasta elämästä ja kunnolla elämänilonsa takaisin:) Toivon kovasti, että sinäkin saat vielä kiinni siitä oikeasta elämästä, jota elämä ilman anoreksiaa on! Tsemppiä sinulle omaan taisteluusi, yritä miettiä niitä pieniä hyviä asioita elämässä, joiden vuoksi anoreksiasta kannattaa todella taistella irti!
Poista