Ravitsemushoidossa pyritään siihen, että sairastuneen suhde energiapitoisempiinkin ruokiin normalisoituu. Luonnollisestikin ravitsemushoidon perustana ovat perusateriat, mutta myös suhde herkkuihin pyritään normalisoimaan. Tätä varten herkut kuuluvat osana jokapäiväiseen ateriasuunnitelmaan, jonka lisäksi niiden syöntiä voidaan vielä erikseen harjoitellakin. Kun herkut eivät ole se kielletty hedelmä ja niitä sallii itselleen, ei tarvitse pelätä, että ryhtyisi ahmimaan, mikä on monen potilaan suurena pelkona. Itsekin olen huomannut sen, että kun itseltään kieltää herkut, pyörivät ne koko ajan mielessä, mutta kun niitä sallii itselleen sopivissa määrin, pysyy niiden syöminen kohtuudessa ja ajatukset eivät pyöri vaan herkkujen ympärillä. Luonnollisesti herkun ei tarvitse tarkoittaa pelkästään maikeita sellaisia, joillekin se mieluisin syöminen on jotain hyvää suolaista. Mutta minulle ja monelle muulle se herkuin sattuu vaan olemaan jotain makeaa:)
Olen aina ollut aikamoinen herkkusuu, varsinainen sokerihiiri. Ollessani terve ei mennyt päivääkään, etteikö suuhuni olisi ajautunut jotain hyvinkin makeaa ja herkullista. Elelin tuolloin hyvin vapaasti, mitä ruokailuihin tuli: olin terve, normaalipainoinen herkkusuu. Vaikka sairauteni aikona olen ollut välillä todellakin pitkiä aikoja ilman mitään, mikä lukeutuu minun mielessäni herkkuihin, olen kyllä nautiskellut silmilläni ja mielikuvilla. Koskaan sairauteni aikana en ole kieltänyt sitä, etteikö minun tekisi mieli karkkia, jätskiä ja kaikkia muita suurimpia herkkujani. Lempipuuhenaiheitani saattoivat olla ruoat, joita minun tekisi mieli. Kun muut söivät jotain ihanan ja suussasulavan näköistä leivosta, minä ahmin sitä oikein silmilläni. Mutta nyt minun ei enää tarvitse tyytyä silmillä syömiseen, vaan saan myös oikeasti nauttia kyseisiä herkkuja:) Vaikka pitkään syömiseni tulee olemaan vaikeaa, ahdistavaa ja hyvinkin tietoista, pystyn onneksi suomaan itselleni jo nautinnon hetken, kun se ruokavaliooni on suunniteltu. Ja olempa nykyään pystynyt ylittämään jo itseni nappaamalla ylimääräisenkin karkin, ihan tuosta vaan! Vielä hetki sitten en sitä olisi voinut kuvitellakaan tekeväni!
Lisätäkseni vielä sanojeni painoarvoa, tässä hieman listaa niistä minun kielletyistä hedelmistäni, jotka päivä päivältä muuttuvat aina vaan enemmän sallituiksi:) Yhteen noista herkuista en ole vielä kyennyt itselleni lupaa antamaan, mutta eiköhän sekin päivä vielä pian tule! :)
Rakastan täytelakuja
Rakastan suklaapehmistä
Rakastan marenkeja
Rakastan lettuja rahkan ja tuoreiden marjojen kera
Rakastan vaahtokarkkeja
"Maalaisjärjellä pärjää - syödessäkin.
Jos ajatus tiukoista rajoista ja kielletyistä ruoista tuntuu ankealta, valitse toisin.
Vanha tuttu lautasmalli toimii hyvin ja sallii kaiken.
"Lautastelijan" ei tarvitse kantaa surua repsahduksista, niitä kun ei ole.
Vapauttavaa!"
Riikka Pekkala, Anna-lehti
Riikka Pekkala, Anna-lehti
<3:Laura
P.s. Pohdinnassa käytetty apuna teosta Olen juuri syönyt, läheiselläni on syömishäiriö.
Itse en pidä marengeista tai vaahtokarkeista, mutta kaikki muu menee tosi hyvin. Varsinkin salmiakki ja Maraboun suklaalevyt on jotain rakkautta. <3
VastaaPoistaTämä tietokone on välillä ihan ihme, kun välillä en pysty kirjoittamaan minkäännäköistä kommenttia ja välillä taas pystyn. :D Mutta, olen ja luen täällä jokaisen postauksen, vaikken kommentoida voikaan.
halaus <3
Hyvä että muutkin uskaltautuvat tunnustautua herkkusuiksi:) Minä olen oppinut vasta vanhemmalla iällä syömään suklaata, mutta Maraboun minttukrokantti on ihan nam, samoin kuin kaikki täytesuklaat! :)
PoistaIhana kuulla, että pysyt matkassa mukana, vaikket aina pääsisi kommentoimaankaan:) Tsemppihalaus takaisin<3
Mä en koe olevani mikään iso herkkusuu, karkkia syön kyllä tavan vuoks päivittäin. Mut mielummin otan sen tarvittavan energian pienessä määrässä karkkia kuin kamalassa kasassa kasviksia :)
VastaaPoistaIhanaa, kun pystyt ajattelemaan noin:)
Poista