Ohi on ja tulevaa odotellessa

Takana on ihana loma, joka tuntui lomalle lähtiessä pitkältä, mutta vilahtikin ohi yhdessä hujauksessa. Nyt olen jälleen osastolla, jonne palaaminen tuntuu kerta kerran jälkeen tavallaan aina vaan kamalammalta. Takana minulla on loma, joka rentoutti, vapautti, toi mukanaan positiivisia kokemuksia ja antoi valtavasti lisää varmuutta ruokailuihini. Tämä kaikki yhdessä sai minut tuntemaan osastollepaluun turhauttavaksi. En sano turhaksi, sillä site se ei missään nimessä ole, sillä tiedän vieläkin kovasti kokeilevani rajojani energiansaantini ja -kulutukseni välillä sekä rohkeudessa syödä tarpeeksi. On hyvä, että huomenna punnitustulos kertoo jälleen omaa kieltään siitä, kuinka paljon todellisuudessa energiaa tarvitsen. Vaikka useamman kerran loman aikana ja vielä tämän päivänkin aikana, olen herätellyt mielessäni kauhukuvia huomisen punnitustuloksen suhteen, olen myöskin hyvin odottavaisin mielin mitä asiaan tulee. Koko loman ajan olen herätellyn mielessäni sanoja "mitä jos, paino onkin pudonnut roimasti", jonka myötä ottaisin taas kotiutuksen suhteen takapakkia. Mutta nyt yritän olla ajattelematta asiaa niin, sillä tiedän edistyneeni loman aikana huimasti psyykkisellä puolella, kertoi painolukema sitten mitä tahansa. Ja tiedän, että minulla on psyykkisesti edellytyksiä vieläkin parempaan ja pystyn ahdistumatta parantamaan ruokailujani. Nämä ovat mielestäni hyvät lähtökohdat jatkoa ajatellen, näytti vaa`an lukema huomenna mitä tahansa.

Mutta vaikka tuntuikin ikävältä palata osastolle, on minulla niin mahtava loma takana, että voin muistella monia asioita hyvillä mielin:) Eilen oli mahtava ilta tyttöjen kanssa, josta ajattelin huomenna kertoilla enemmänkin. Tänään tyttöjen lähdettyä kotiin lähdin äidin ja Juliuksen kanssa jo tavaksi muodostuneeksi yhteiselle aamulenkille, jonka jälkeen jäin vanhempieni luokse syömään. Äiti oli edellisenä iltana tehnyt kana-nuudeli - wokkia, jota oli jäänyt yli, joten ajattelin käyttää tilaisuuden hyväksi ja saada itselleni lounasseuraa. Poikaystäväni ei ollut vielä palannut Lahdesta, joten minulla oli hyvin aikaa. Ruoan päälle nautin palan äidin tekemää mustikkapiirakkaa maitokahvin kera. Oli ihanaa pitkästä aikaa laittaa kahvin joukkoon maitoa, koska koko sairausaikanani sekin on minusta tuntunut ylimääräiseltä. Olen sulavasti uskotellut niin itselleni kuin muillekin tottuneeni juomaan kahvin mustana, mutta valehtelisin jos väittäisin sen olevan parempaa sillä tavalla.

Ennen lähtöäni täytyi vielä halia Julius kunnolla, vaikka minusta tuntuukin siltä, että näemme pikkuisen kanssa taas nopeammin kuin aluksi ajattelinkaan. Oli ihanaa saada pitää Juliusta luonani muutama päivä. Se todella on minun oma pikku psykiatrini, kuten lääkäri aikanaan sanoi, sillä hyvän mielen lisäksi se on toiminut loistavana päivieni rytmittäjänä, kuten perjantaina totesin. Niinä päivinä, kun Julius meillä oli, käynnistyi päiväni varhaisemmin, jolloin sain paremmin mahdutettuani kaikki ateriat päivääni. Ja sen lisäksi, että Julius on pitänyt mieleni parempana, huolehtinut ruokailurytmistäni, on se myös toiminut loistavana lenkkikaverina. Tällöin lenkit eivät pääse liian vauhdikkaiksi, pitkiksi ja liikaa energiaa kuluttaviksi.

Vanhemmilleni mennessäni oli kylässä myöskin kullanmuru Ida, joka oli juuri lähdössä puistoon keinumaan. Oli niin uskomattoman ihana ja aurinkoinen päivä, että täytyihän pikkuneidinkin päästä nauttimaan ulkoilmasta. Ja tyyli oli selvästi mietitty aurinkolaseja myöden:D On ihan uskomatonta ajatella, että Ida täyttää jo kohta vuoden, kun tuntuu, että vastahan se pikkuinen syntyi. Yksi loman parhaimmista asioista olikin se, että sain nähdä Idaa niin useasti loman aikana, sillä Juliuksen lisäksi mikään ei piristä niin päivää kuin Idan näkeminen. Ida on niin ihanan aurinkoinen ja iloinen tyttö:)

Kävimme äidin kanssa nopeasti kaupassa vielä ruokaostoksilla, josta mukaan tarttui ainekset tortilloja varten. On ihanaa miettiä mitä valmistaisi ruoaksi, kun lähes mikään perusruoista ei tunnu enää mahdottomalta, vaan kaikista pystyn jo selviytymään. Vihdoin alan tavoittaa taas sitä olotilaa, että ruokaa miettiessäni etusijalle nousee mieliteot eivätkä mitkään säännöt ja rajoitukset. Kun palasin kotiin kaupasta, toimi poikaystäväni jälleen ruoanlaittajana ja maustoi tortillojen täytteeksi tulleen jauhelihan ja pilkkoi vihannekset. On ihanaa, kun on yksityinen kokki;) Makuelämyksen kruunasi tortillalle levitetty valkosipulituorejuusto sekä tulinen salsakastike. Nam! Ja jälkiruoksi makealokerooni mahtui vielä tiistaina ostamaani Aino suklaajäätelöä:) Pian ruokailun jälkeen olikin aika lähteä ajelemaan kohti Hämeenlinnaa jälleen, mutta toivottavasti en enää osastolle paluun aiheuttamista tunnelmista joudu teille montaa kertaa kirjoittamaan. Nyt vaan loman positiiviset muistot mieleen ja rauhallisin mielin huomista kohti. Valtavia askelia olen jälleen ottanut, kertoo vaaka huomenna mitä tahansa!

<3:Laura