Merkittävä ratkaisu

Tällä hetkellä tunnelmat ovat todella hyvät ja odottavaiset. Odottavaiset sen suhteen, että vihdoin minulla on mahdollisuus päästä kunnolla harjoittelemaan kotona pärjäämistä ja siirtämään kaikki hyvä, jota kuluneiden kuukausien aikana olen osastolla saavuttanut kotiin. Edessä on kokonainen viikon kotiloma, jota seuraa kotiutus, mikäli kaikki on sujunut loman aikana hyvin. Kyllä, kotiutus. Vaikka minulla onkin vielä hieman matkaa tavoitepainooni koen, että olen valmis ottamaan ratkaisevan askeleen eteenpäin. Viime kotiloma osoitti ennen kaikkea minulle itselleni sen, kuinka valtavasti terveempään suuntaan ajatteluni on muuttunut, ja kuinka anorektiset ajattelumallit ovat vähitellen hiipumassa pois. Koen, että olen vihdoin valmis uhmaamaan sairautta niin kovasti, että minusta olisi pärjäämään kotona ja hoitamaan viimeisten kilojen hankkiminen kotona oman vahvemman psyykkeeni,  läheisteni sekä avohoidon turvin. Sairaustaustallani voisi kuvitella, ettei tästä mitään hyvää seuraa, mutta minulla itselläni on luottavainen olo. Pystyn jo lähes ahdistumatta hoitamaan kotona perus ruokailut, joten uskon minusta olemaan ottamaan vielä yhden ison askeleen eteenpäin ja kohtaamaan ahdistuksen tunteet, joita painonnostaminen kotona minussa varmasti tulee aiheuttamaan. Kun joulukuussa kotiuduin osastolta, pystyin hieman painoani nostamaan jo tuolloin kotona, vaikka mieleni oli kovin raakile nykyiseen verrattuna. Tuolloin minut valtasi epätoivo ja ahdistus, mutta nyt uskon olevani paljon vahvemmalla pohjalla, sillä ensi kertaa motivaatio parantua on todella tullut minulta itseltäni.

Kuten jo sunnuntaina kirjoitin, koen osastolla olon hyvin turhauttavana. Koen, että olen saavuttanut osastolla psyykkeeni kannalta nyt sen, mitä saavutettavissa on, enkä hyödy osastolla olosta juuri enää lainkaan. Ainoa hyöty osastohoidosta olisi kulutuksen rajallisuus, jolloin viimeisten kilojen hankkiminen olisi helpompaa, mutta muuten en koe siellä oloa enää tarpeelliseksi. Ruokailuni kykenen osastolla hoitamaan ilman valvontaa, enkä koe minkäänlaista tarvetta keskustella hoitajien kanssa. Kaikki ahdistuneisuus ja masentuneisuus on poissa ja tilalle olen saanut hyvän mielialan, positiivisen ajattelutavan sekä sankan joukon tulevaisuuden suunnitelmia, joita haluan tavoitella. Minulla on tällä hetkellä niin hyvä olla, etten jaksa uskoa epäonnistuvani. Minulla on luottavainen ja valoisa olo tulevaisuuden suhteen, minkä uskon kantavan pitkälle. Helppoa tämä ei missään nimessä tule olemaan, mutta uskon pärjääväni pitkälle jo sillä, että motivaationi on huipussaan, ja että tunnen sairauteni niin hyvin, että en anna sen enää huijata minua. Olen tällä hetkellä hyvin tietoinen asioista, joita minun tulee vielä ruokailuissani parantaa, minkä koen olevan tärkein asia kotona pärjäämisen kannalta. Kun viime lomalle lähtiessäni iskin heikkojen kohtieni kimppuun, onnistui se lopulta yllättänkin helposti ja vaivattomasti. Nyt kaivan vaan esiin vielä ne viimeisekin kompastuskiveni, enkä anna anorektisen puolen minussa enää kompastua niihin.

Minulla on nyt reilu kuukausi aikaan töiden alkuun ja aion pyhittää tämän ajan itseni kuntoon saamiselle. Vaikka jossain vaiheessa haaveilin töiden aloittamisesta keikkailun merkeissä jo toukokuun puolella tiedän, että jos aion saada painoni nousemaan kotioloissa vielä ne viimeisetkin kilot, on kaiken ylimääräisen kulutuksen poistaminen arjestani tärkeää. Haluan säilyttää päivissäni päivittäiset ulkoilut sekä viikon lihaskuntoharjoituksen fysioterapeutin kanssa, mutta muuten aion pyrkiä pitämään kulutuksen minimissään. Tämä on ruokailujen onnistumisen ohella luonnollisesti avainasemassa painoni pysymisen ja vähitellen nostamisen kannalta. Tavoitteenani on ensin vakiinnuttaa paino ja alkaa vähitellen sitä nostamaan. Tiedän jo tämän käyvän pelkästään työstä, joten on parasta ottaa tämä kotiin paluu rauhallisesti. Tiedän arjesta selviytymisen, ruokailujen onnistumisen ja painon nostamisen olevan nyt ensisijainen työni. Jos syöminen ja painon nostaminen osastollakin käy jo työstä, on se sitä kotona varmasti vielä paljon enemmän. Nyt olen kotona onnistunut hyvin vastaamaan nälkäviesteihini, mutta painon nostamisen suhteen tämä ei enää riitäkään. Minun tulee saada energiaa yli kulutukseni, mikä tarkoittaa rajojen rikkomista ja vaikeiden tunteiden hyväksymistä. Tähän mennessä ruokailut kotona ovat onnistuneet hyvin siksi, että olen voinut perustella suömistä itselleni nälällä. Mutta enää se ei riitä, vaan minun tulee uskaltaa syödä itseni kunnolla täyteen ja vielä ylimääräistäkin kaiken muun lisäksi. Mutta olen valmis ottamaan haasteen vastaan ja näyttämään itselleni sekä läheisilleni, että minusta on tähän. Ja miksen voisi ottaa tätä ainoastaan positiivisena asiana? Nyt minulla on lupa syödä nälkääni, mielitekoihini ja vielä sen ylitsekin! Vihdoinkin minulla on lupa syödä, jonka pystyn jo itsellenikin antamaan, joten miksen käyttäisi tätä hyväkseni ja nauttisi hyvästä ruoasta, uusien tuotteiden kokeilusta ja viimeistenkin kiellettyjen ruokien hävittämisestä ajattelumaailmastani? :)

Löytyykö teidän lukijoiden joukosta ketään, joka olisi onnistunut nostamaan painoaan myös kotioloissa? Olisin enemmän kuin kiitollinen kokemuksen myötä syntyneistä ajatuksistanne asiaan liittyen ja mahdollisista neuvoista:)

<3:Laura