Kesä on ollut upea. Elämme syyskuun puoltaväliä ja vasta nyt alkaa todella tuntua edes hieman syksyiseltä, vaikka jo jonkin aikaa sitten ennätinkin tunnelmoida syksyn saapumista. Mennyt kesä on ollut ehdottomasti yksi elämäni parhaista kesistä ellei jopa selvästi paras - kiitos Justuksen ja tervehtymiseni. Nyt onkin aika hyvästellä kesä ja viimeistellä samalla meidän pohjoisen reissumme! Tiedän, reissustamme on jo melkoisen pitkä aika, mutta haluan ehdottomasti saada kirjoitettu myös viimeisistä lomapäivistämme muistoksi itselleni ja perheelleni. Ties vaikka tulostaisinkin tekemäni postaukset ja sujauttausin tulosteet Justuksen vauvakirjan väliin :) Tässä siis jatkoa viimeisimmälleni reissukertomukselleni Riisin Rietas - pikkuretkeilyä Riisitunturilla!
Kahdentenatoista reissupäivänä...
...meidän oli aika jättää Posiolle hyvästit ja ottaa suunnaksemme Oulu. Ajoimme Ouluun Ranuan kautta, missä teimme pikaisen pysähdyksen ihastellen samalla jättihilloja sekä hillatoria. Hauska sattuma sinänsä, kun juuri samaisen päivänä illan kymmpiuutisissa oli juttua kesän hillasadosta ja kuvaa juuri kyseiseltä hillatorilta! Jatkoimme Ranualta pian eteenpäin ja vielä ennen Oulua pysähdyimme syömässä Kotipitsan antimia :)
Oulun pysäkkiämme olin odottanut etukäteen aivan valtavasti! Oulussa meitä odotti nimittäin treffit ystäväni ja hänen poikaystävänsä kanssa sekä hotelliyö torin laitamilla. Kunhan olimme käyneet kirjautumassa hotelliin sisään ja viemässä tavaramme sinne, lähdimme kiertämään jalkasin hieman hotellimme lähiympäristöä. Jarno ei ole Oulussa oikeastaan koskaan liikkunut, joten olin ihan innoissani esittelemässä Oulua ja sen kautta minulle merkittäviä, lapsuus- ja nuoruusvuoiltani tuttuja maisemia - maisemia, joita olen päässyt ihastelemaan mummolla Oulussa vieraillessamme.
Vein pojat ihan innoissani Hupisaarien alueelle ja Ainolan pusitoon, jossa olemme käyneet niin perheen kanssa kuin yhdessä mummonikin kanssa lukuisia kertoja. Pettymys oli kuitenkin suuri, kun alue oli täydessä remontissa, enkä päässyt laskemaan Justuksen kanssa samaista liukumäkeä, jota pitkin olen aikoinaan lasketellut isäni sylissä. Noh, ei se mitään - täytynee ottaa uusiksi sitten seuraavalla Oulun visiitillä! :)
Kun Ainolan puisto oli koluttu pikaisesti läpi, suuntasimme treffaamaan Toripoliisia! Olimme sopineet ystäväni kanssa tapaavamme Poliisin luona, josta sitten menisimme yhdessä syömään :)
Myös torialueeseen liittyy minulla hyviä muistoja, kun mummon kanssa olemme siellä yhdessä käyneet. Varsinkin Kauppahallin reissut tuovat mieleen tietyt tuotteet, joita sieltä olemme yleensä ostaneet - esimerkiksi savusiikaa en voi syödä miettimättä Oulun kauppahalllia!
Ystäväni oli päivän töissä, joten Jarno ehti juoda yhden virkistävän juomankin ystäviämme odotellessa - oli nimittäin melkoisen kuuma ja aurinkoinen päivä tuolloin! Ainakin siihen nähden päivä oli siis loistava, kun lähes koko muun reissumme ajan ilma oli ollut varsin kolea ja sateinen. Olisi ollut mukavaa jäädä istumaan iltaa ihan kunnolla torille auringonpaisteeseen, mutta valitettavasti aika oli kortilla, eikä aikaa auringosta nauttimiselle ollut!
Mutta toisaalta, mitäpä tuosta! Nimittäin tärkeintä Oulun pysäkillämme olikin ystäväni ja hänen poikaystävänsä tapaaminen sekä heidän yhteisen kotinsa näkeminen ensi kertaa! Opiskellessani Lahdessa asuimme ystäväni kanssa yhdessä, joten siihen nähden ovat tapaamiset harventuneet todella paljon ja tapaamisvälit venyvät aina harmillisen pitkiksi. Mutta onneksi ehdimme nyt edes pistäytyä lyhyesti Oulussa heidän luonaan :) Suuntasimmekin yhdessä Olimpos-nimiseen ravintolaan syömään, jossa saimme nauttia herkulliset kreikkalaishenkiset ateriat :)
Heti ruokailtuamme lähdimmekin sitten kohti ystäviemme kotia, jonka halusimme ehdottomasti päästä näkemään. Ystäväni olikin leiponut mustikkapiirakkaa - mikä on ehdottomasti melkeimpä parasta syömääni mustikkapiirakkaa - joten kahvit tuli juotua jutustelun lomassa heidän kotonaan:)
Tänä kyseisenä iltana Justus otti hurjan spurtin liikkumisen suhteen ja alkoi ensimmäisiä kertoja ihan kunnolla nousta konttausasentoon ja jopa pysymään siinä paria sekuntia pidempään! Myös mahtava karhuasento tuli suoritettua tuolloin ensimmäistä kertaa, mikä nyt tuntuu niin kovin kaukaiselta, mutta tuolloin niin valtavan ihmeelliseltä!
Aurinko oli jo laskemassa, kun vihdoin hotellille takaisin pääsimme ihanan illan päätteeksi! Justuksen yöunien kannalta ajoitus meni ihan pieleen tuolloin ja Justus valvoikin sitten iloisesti puoleen yöhön asti. Justus nautiskeli kylpemisestä hotellihuoneen kylpyammeessa, joten tulipahan pikkumiehenkin otettua ilo irti harvinaislaatuisesta hotelliyöpymisestämme ;)
Kolmastoista matkapäivämme alkoi...
... varsin herkullisissa merkeissä, kun aamulla olikin sitten tarjolla hotelliyöpymisen parasta antia eli hotelliaamiainen!
Aamiainen oli todella monipuolinen, eikä siitä puuttunut mielestäni oikeastaan mitään :) Meidän aikataulumme oli hieman kiireinen, mutta jos aikaa olisi ollut paremmin, olisi ollut ihana nauttia herkkuaamiaisesta vieläkin hieman runsaammin ja pidemmän kaavan mukaan!
Aamiaiseni kruunasi ehdottomasti Letut vattuhillolla ja tuoreilla marjoilla! Kokki olisi paistanut myös jokaisen omaan makuun olevan munakkaan, mutta valitettavasti maha ei siihen enää tällä kertaa venynyt. Ja kyllä tuo lettupuoli ehdottomasti näistä kahdesta vaihtoehdosta minun makuuni enemmän olikin ;)
Pitkän ja erittäin antoisan...
...matkamme päätti parin yön mittainen etappi isovanhempieni luona Haapavedellä, jossa vietimme siis reissupäivät 13,14 ja 15. Tämän vuoksi koti-ikäväkään ei varmasti alkanut painaa kesken reissun, kun aivan loppumatkastakin oli vielä niin paljon odotettavaa ja koettavaa. Tämä olikin ensimmäinen kerta, kun Justus pääsi vierailemaan isomummon ja isopapan luona :) Jarnon isovanhempien luona Justus on vieraillut kerran jos toisenkin, mutta välimatkojen takia minun omat isovanhempani ovat jääneet tässä suhteessa vähemmälle huomiolle. Joten senkin puolesta matka oli siis täydellinen, kun Justus tapasi myös minulle rakkaita ihmisiä! Matkalla Oulusta Haapavedelle pysähdyimme vielä ukkini haudalla Limingassa, mikä merkitsi paljon niin minulle itselleni mutta myös isälleni.
Jarno on jo kerran aikaisemmin - itse asiassa juuri niihin aikoihin, kun sain tietää olevani raskaana - vierraillut kanssani Haapavedelle, mutta nyt pääsin myös kierrättämään pikkumiestäni minulle tärkeissä maisemissa :) Kiersimme niin synnyinkotini lähettyvillä kuin katsomassa taloa, jossa asuimme siihen asti, kunnes muutimme Seinäjoelle. Tosin Justus kyllä suoritteli talokatselua lähinnä silmäluomien läpi, mutta ehkäpä se ajatus siinä se tärkein olikin :D
Jarno harkitsi myös Haapavedellä kalastelemaan lähtemistä, sillä rannassa olisi ollut mummon ja papan vene odottamassa käyttäjäänsä. Oikeastaan tuo vene on ollut alun perin meidän perheessämme, mutta "vaihdettu" aikanaan videonauhuriin mummon ja papan kanssa, kun me muutimme pois veden lähettyviltä :D
Mummolla ja papalla vierailu on ollut minulle aina todella tärkeää. Ala-aste- ja yläasteiässä Haapavesi tuntui jopa pakopaikalta - ainoalta paikalta, jossa saatoin todella olla oma itseni. Kun oma kotipaikka ja lähestyvän murrosiän paineet tuntuivat liian suurilta, lohduttauduin aina sillä, että muutan vaikka Haapavedelle, jossa olenkin sitten yhtäkkiä rohkeampi ja sosiaalisempi. Noh, onneksi noista ajatuksista on kuljettu pitkä matka, mutta yhtä ihanaa on aina mummolle ja papalle päästä kyläilemään :) Nämäkin päivät olivat täynnä hyvää mieltä, hyvää seuraa ja rakkaita mummolaherkkuja!
Mummon upea puutarha oli tälläkin kertaa kukoistuksessaan ja sai taasen ihmettelemään, kuinka yli kahdeksankymppiset isovanhempani jaksavatkaan olla vielä niin aktiivisia! Kaikenlainen puuhastelu ämpärikaupalla kerätyistä marjoista itsetehtyihin leipiin ja aina mummon maton kutomisharrastukseen saakka, saavat aina tajuamaan sen, kuinka paljon sillä voi oikeasti saavuttaa, että pitää itsestään hyvää huolta! Se kantaa vielä pitkälle asti :)
Päivät mummolassa olivat minulle siis todella tärkeitä ja olivat mitä parhain päätös matkallemme :) Justus oppi mummolassa ryömimään, mikä sekin tekee reissumme päätösetapista ikimuistoisen!
Näihin muistoihin on hyvä päättää kesä ja suunnata tämän vuoden osalta katse lopullisesti saapuneeseen syksyyn ja lähestyvään talveen! Syksy alkaa näyttää parhaita puoliaan kauniin ruskan ja aurinkoisten syyspäivien myötä :) Ilma alkaa olla ihanan viilenevä, mutta vähäsateisuuden vuoksi siltikin yhä niin kaunis. Niin kauniita kuin nämä kesäkuvat ovatkin, ei niiden taaksejättäminen harmita laisinkaan ihanien ja täydellisten kesälomamuistojen vuoksi :)
<3: Laura
