Uusia hankintoja ja mukavaa oleilua

Äitini tosiaan haki minut eilen osastolta, josta suuntasimme suoraan Hyvinkäälle katsastamaan uuden osastoskeskuksen Willan liiketarjonnan. Viikonlopun epävarmuus mitä vaatemakuuni tulee oli kuin tuhka tuuleen kadonnut, kun pääsin taas katsastamaan vaatevalikoimia. Äitini on mahtava shoppailukaveri, sillä hän kannustaa ostamaan aina, jos vähääkään siltä tuntuu. Hän on aina ostosreissuillamme sillä asenteella, että ennemmin kannattaa ostaa, kuin myöhemmin katua ostamatta jättämistä:D Tämä edesauttoi ostopäätöksiäni, joten mukaan tarttuikin heti muutama mieluinen hankinta! 

Heti ensimmäisenä katseeni ajatui Biancon kenkävalikoimaan enkä saanut katsettani irti siitä ihanasta korkokenkävalikoimasta, joka kyllä hiveli minun silmiäni. Vaikka minun olisi niin tehnyt mieli ostaa jotkut ihanan värikkäät korkkarit, ajattelin minun Vacabondin pinkkien korkkareiden riittävän värikkyydessään tälläerää ja suuntasinkin katseeni kenkiin, jonka tyylisiä minulla ei vielä ole: korollisiin gladiaattorityylisiin kenkiin. Minulla on matalat ruskeat gladiaattorisandaalit, joten päädyinkin sovittelmaan mustia korollisia versioita näistä kengistä. Kun kengät jalkaani sain, olin varma ostopäätöksestä! Olin tosin aikamoinen näky, kun urheiluvaatteet päälläni korkkareita sovittelin, sillä osastolla minulla ei ollut mukanani yhtään parempia vaatteita. Mutta pääasia, etten jatkossa yhdistä kenkiä tuulipuvun housuihin;)

Seuraavasta kaupasta minulla tarttuikin sitten mukaani ruskea tekonahkainen laukku, jolle vanha kuluneempi samantyylinen laukkuni saa tehdä tilaa. Vaikka juuri vähän aikaa sitten ajattelinkin, että haluan jatkossa panostaa laadukkaampiin nahkalaukkuihin, saa tämä kelvata nyt. Haaveeni Mulberryn Bayswater -laukusta ovat rahallisesti niin kaukaiset, että saan tyytyä tällaisiin vielä aika kauan - jollen koko loppu ikääni:D Mutta olen tähänkin laukkuostokseeni tyytyväinen ja äidin kannustamana se kaupasta mukaani lähti:)

Kauppojen kiertelyn jälkeen päätimme käydä vielä kahvilla, mutta perinteisten kahvilaherkkujen sijaan, minun tekikin mieli enemmän jäätelöä, joten nautimme molemmat mansikkapehmikset Valion jäätelöbaarissa. Olin hyvin pettynyt, että suklaapehmistä ei ollut lainkaan tarjolla, sillä se lukeutuu yhteen suurimmista herkuistani. Mutta hyvinhän tuo mansikkajätskikin mahaani upposi! :)

Kotona minua odottikin poikaystäväni, jonka kanssa saimme viettää ihanan rauhallisen illan kotona. Hän teki meille ihanaa kana-nuudeli -wokkia, johon hän tällä kertaa laittoi makua antamaan niin chiliä kuin cointreauta. Kuten olen kertonutkin, on poikaystäväni todella hyvä laittamaan ruokaa. Hän harvemmin katsoo mitään ohjeista, vaan sooloilee hyvinkin taitavasti ja onnistuneesti keittiössä. Tästä minulle tulee aina mieleen eräs potilastoverini eräältä osastojaksoltani. Hän oli Italiasta kotoisin oleva mies, joka omisti ravintolan. Hän ei ymmärtänyt sairauttani lainkaan, vaan kuvitteli, etten pidä ruoasta. Hänen ehdotuksensa olivatkin, että minun tulisi joko lähteä Italiaan, jossa olisi tarjolla mitä ihaninta ruokaa tai sitten hankkia itselleni poikaystävä, joka osaisi tehdä mitä herkullisinta ruokaa minulle. Noudatin hänen jälkimmäistä neuvoaan ja nyt ollaankin jo hyvällä tiellä kohti paranemista;)

Kun poikaystäväni lähti vielä myöhäisiin futistreeneihinsä, sain minä kaverikseni Juliuksen. Tai noh - ei Juliuksesta minulle niin paljoa seuraa ollut, sillä hän hakeutui ensihaisteluiden jälkeen suoraan sänkymme alle, jonka jälkeen hän käpertyi päiväpeitostamme itselleen tekemäänsä pesään. Mutta on se vaan niin ihana:) Minulla on ollut Juliusta niin kova ikävä, että ihan pahaa on tehnyt, kun minusta on tuntunut hänen ajautuvan vaan koko ajan kauemmas minusta. Mutta nyt nautin hänen seurastaan sen minkä voin ja kotiuduttuani sitten taas enemmän:) Kun poikaystäväni tuli kotiin treeneistään jatkoimme vielä iltaa myöhään katsomalla uusimman Gossip Girlin ja nauttimalla vakioherkuikseni muodostuneita popcorneja. Ja tässä herkuttelussa vetoan aina ruokien vaihtotaulukon luomiin mahdollisuuksiin;)

<3:Laura