Hemmottelua ja vertaistukea

Eilinen oli tosiaan ihana hemmottelupäivä kampaajan ja mahtavan lounaan muodossa. Hyvän aamupalan ja Juliuksen lenkityksen jälkeen suuntasin pyörällä kaupungille, jossa minulla oli varattuna hiustenvärjäys ja -leikkuu aika Kauniit & Rohkeat -nimiseen kampaamoon. Olen käynyt siellä aiemminkin ja aina tyytyväisenä lähtenyt sieltä pois. Neljä vuotta sitten kävin leikkauttamassa lähes alaselkään yltäneet hiukset alle olkapäille ulottuviksi, enkä ole ikinä ollut niin tyytyväinen kampaamokäyntiini. Nyt olen kuitenkin kolmen vuoden takaisen, sairauden aiheuttaman hiustenlähdön jälkeen yrittänyt kasvattaa hiuksiani taas pitkiksi. Päädyin jälleen tuttuun ja turvalliseen tummaan väriin sekä latvojen tasoitukseen. Kovasti halauaisin aina jotain uutta ja erilaista, mutta tummasta vaaleammaksi hiusten värjääminen rasittaisi aivan liikaa hiuksiani ja niiden luonnontaipuisuuden vuoksi mitkään mallitkaan eivät oikein meinaa pysyä. Mutta tyytyväinen olen tähänkin lopputulokseen:)

Kampaajani oli todella mukava ja puhelias viittä vaille valmis kampaaja, joka kyselikikin paljon, että opiskelenko vai olenko jo töissä. Aluksi hieman vaivaantuneena yritin myötäillä kysymyksiin vapaapäivästä, mutta sitten tunnustin suoraan olevani sairauslomalla. Heken asiaa pohdittuani mietin, että miksen voisi kertoa tarkemminkin tilanteestani. Selitin hänelle tilannettani ja hän suhtautui hyvin ymmärtäväisesti asiaan. Oen usein tullut siihen lopputulokseen, että avoimuus kannattaa ja häpeilemään ei kannata ryhtyä, vaikka itsekin koen monesti epäonnistumisen tunteita sairasulomalla oloni vuoksi. Tiedän näiden tunteiden olevan oikeasti kuitenkin aivan turhia, sillä tilanne on mikä on, ja nyt voin vain tehdä parhaani parantaakseni tilannetta.

Kun puheemme ajautui harrastuksiin, löytyi meiltä paljon yhteisiä tuttuja. Kun hän kertoi ringettetaustastaan, totesin itsekin pelanneeni ringetteä Hyvinkäällä ja siitä vasta puheenaiheita löytyikin. Selvisi, että hän on entisten joukkuekavereideni pikkusisko ja pelaa yhä harrasteporukassa itsekin usean vanhan joukkuekaverini kanssa. Oli hauskaa päästä kuulemaan häneltä, mitä kaikille heille kuuluu, ja mihinpäin maailmaa kaikki vanhat joukkuekaverini ovat ajautuneet. Eli alun vaivautuneista selittelyistä huolimatta kampaajakäynnistäni tulikin mukava kuulumisten vaihtelu ja mukava rupatteluhetki. Ja nyt todellakin nautin kampaajalla hemmottelusta lehden ja kahvikupposen kera sekä hiustenpesun yhteydessä saatavasta ihanasta päänahan hieronnasta. Viimeisimmät kampaajakäynnit minulla kun ovat olleet kaikkea muuta kuin rentouttavia, kun olen kärvistellyt nälisssäni ja kauhessa olossani ja toivonut vain pääseväni kampaajalta kotiin. Nyt nautin ja rentouduin:)

Kampaajan jälkeen minua odotti lounastreffit Feenix Cafessa ihanan lukijani kanssa. Tapasimme ensimmäistä kertaa, mutta heti tavatessamme tiesin lounashetkestä tulevan erityinen monellakin tapaa. Yleensä jännitän uusien ihmisten tapaamista, mutta nyt tunnelmani olivat vain positiivisen odottavaiset ja uskoin yhteisen sävelen löytyvän helpostikin - kuten siinä kävikin:)

Otimme molemmat salaatit, jotka saattoi koota kolmesta ruokaisasta vaihtoehdosta. Valikoimasta löytyi niin kanaa, tonnikalaa, katkarapuja, erilaisia marinoituja juustoja, papuja, marinoituja herkkusieniä, oliiveja kuin maustekurkkuakin. Pettymyksekseni vakiovalintaani marinoitua artisokkaa ei ollut, mutta hyvän salaatin sain  niin katkaravuista, herkkusienistä kuin maustekurkustakin koottua itselleni. Vaikka salaatti olikin kahdesta vaihtoehdosta se pienempi annos, oli se silti runsas ja aivan riittävän kokoinen. Salaatinkastiketta annoin kerrankin laittaa ilman "ihan vähän saa laittaa" -huomautusta ja leivän otin empimättä. Leipä olikin ihanaa focaccia-leivän tyylistä, jossa oli muun muassa oliiveja upotettuna ja ehkäpä myös aurinkokuivattua tomaattia. Salaatti oli todella maukas ja täyttävä:) Poissa on se aika, kun salaatinkastike tuntui ylimääräiseltä ja marinoidut herkkusienet olisivat olleet täysi mahdottomuus. Nyt kalorilaskuri päässäni on täysin sammunut ja ajattelin kaikkien annokseen kuuluneiden ruoka-aineiden olevan vain luonnollinen osa, ja ennenkaikkea tärkeä osa, salaattiannostani - ihan jo energiansaanninkin kannalta.

Toistemme rohkaisemana uskaltauduimme ottamaan jälkiruoaksi jäätelöannokset. Kahvilasta saa parasta jäätelöä, mitä olen koskaan maistanut! Pieni annos koostuu kolmesta eri jäätelöstä, joten annos nimestään huolimatta tuntui haastavan isolta. Pieni painiikki valintatilanteessa meinasikin iskeä päälle nähdessäni annoksen koon. Kovasti yritin jarrutella ja sanoa myyjälle, että nyt alkaisi jo riittää, mutta hän kehui jäätelöitä ja sanoi, että varmasti pitäisin niistä. Siitä ei tietenkään olut epäilystäkään, mutta kenenkään on varmaan vaikea ymmärtää, miksi joku haluaisi pienemmän annoksen kuin rahalla saisi. Olen ennenkin valinnan vaikeuden ja sairauden aiheuttaman ahdistuksen myötä saanut kahvilan kassalla kuulla myyjiltä vakuutteluita, että tuotteet varmasti olisivat hyviä. Kumpa vaan tietäisivät, mistä valinnan vaikeus oikeasti johtuu: ei ainakaan siitä, ettenkö tuotteista mieluista löytäisi.

Annokseeni päädyin lopulta valitsemaan kookos- ja toffeejäätelöä sekä jäätelöä, joka sisälsi vanilja- ja suklaajäätelöä pähkinän kera. Kaikki jäätelöt olivat niin suussasulavia, että toivoin ettei annos olisi koskaan loppunut! Jäätelönautinnon kruunasi vielä pähkinäinen makukahvi - niin täydellinen jälkiruoka. Pienestä alkupaniikista huolimatta nautin annoksestani täysin, eikä sen syöminen jäänyt pahemmin mieltäni vaivaamaan. Kun valinnan saan tehtyä, saan kyllä syötyä ja pystyn jo hienosti torjumaan sairauden kuiskuttelut korvissani. Enää minua ei jää tällainen herkuttelu vaivaamaan, enkä anna sen vaikuttaa tuleviin ruokailuihin negatiivisesti. Olin vain onnellinen meidän molempien onnistumisesta ja itsemme ylittämisestä:)

Kokonaisuudessaan meidän tapaaminen oli aivan ihana<3 Oli mukava tutustua niin suloiseen ja upeaan ihmiseen ja päästä juttelemaan tunteistaan samoja asioita läpikäyvän kanssa. Kaksi ja puoli tuntia jutustelun merkeissä meni kuin siivillä! Olen paljon pidemmällä parantumisessani, joten toivonkin meidän yhteisen hetkemme toimineen hänelle tilaisuutena purkaa avoimesti tuntojaan ja ja saada ymmärrystä tilanteelleen. On kummallista, miten paljon yhtymäkohtia ja täysin samanlaisia piirteitä toisen ihmisen käyttäytymisessä on, vaikka meillä jokaisella on omat taustamme ja syymme sairastumiselle. Vaikka itse olenkin aivan eri tilanteessa, oli tilanne myös minulle vertaistukea antava ja tärkeä tapaaminen. On surullista kuulla toisen käyvän läpi aivan samoja asioita, joita olen itse käynyt sairauteni tietyssä vaiheessa, mutta toivon kovasti oman tilanteeni kohentumisen luovan uskoa myös toiselle tulevaisuutta kohtaan. Minulla olisi niin kova halu auttaa toista, mutta tiedän sen olevan melko mahdotonta. Mutta toivon, että tapaamme vielä ja voimme tukea jatkossakin toisiamme ruokailutilanteissa. Joten kiitos M lounasseurasta<3

<3: Laura