Ihanat tytöt ja ihana ilta

Pakko palata ajatuksissa vielä lauantaihin, joka oli kaikin puolin ihana:) Lauantaina minulla oli seuranani tosiaan kaksi hyvää ystävääni, joiden kanssa minun oli tarkoitus viettää lauanta-ilta hyvän ruoan ja juoman merkeissä. Tapasinkin tytöt kaupungilla, jossa ensimmäisenä kävimme valitsemassa Makuunista leffan sekä ostamassa leffakarkit. Tämän jälkeen suuntasimme hakemaan ruoan seuraksi pullolisen viiniä ja tekemään tarvittavat ruokaostokset. Päätin olla todella avoin tyttöjen ruokaehdotuksille, eikä mikään heidän ehdottamansa ruoka olisi ollut minulle ongelma. Vaikka vieläkin jotkut ruoka-aineet ovat minulle selkeästi niitä vaikeampia, en enää anna niiden rajoittaa ruokailujani. Pystyn hyväksymään ne osana ruokaa ja ottamaan niiden tuomat vaikeat tunteet vastaan.

Päädyimme lopulta tekemään kanasalaattia, johon laitoimme lisäksi viinirypäleitä sekä fetaa. Ehdotus salaatista tuli tyttöjen puolelta, eikä minulle muukaan, ehkäpä raskaampi ruoka olisi ollut ongelma. En edes yrittänyt ehdotella kevytfetoja, vaan suostuin tyttöjen ehdotukseen öljyssä marinoidusta fetasta, joka toisi lisämakua salaattiin sekä toimisi samalla salaatinkastikkeena. Hyvin feta makua salaattiin antoikin ja jälleen kerran sain positiivisia kokemuksia siitä, kuinka ihanaa on ajatella ruoanlaittoa ruoan maittavuuden kannalta eikä sairaiden ajatusten mukaan. Aiemmin olisin sujuvasti karsinut fetat omasta annoksestani pois, mutta nyt nautin pitkästä aikaa sen hyvästä mausta ja annoin juustokammolleni kyytiä!

Salaatin lisukkeeksi tosiaan ostimme tuoretta valkosipulipatonkia sekä levitteeksi valkosipulituorejuustoa. On ihanaa, kun saatoin ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin nauttia tuoreesta patongista. Pystyn hienosti sallimaan itselleni myös vaaleaa leipää, jonka ortoreksian nostaessa päätään aikanaan itseltäni täysin kielsin. Vaikka leipä onkin minulle ollut pitkään yksi vaikeimmista ruoka-aineista, pystyn sen jo loistavasti hyväksymään osaksi ruokavaliotani. Itse jopa ehdotin tytöille salaatin kaveriksi ruokaisimpia lämpimiä voileipiä, mutta tyttöjen ehdotuksesta päätimme valita helpomman vaihtoehdon eli valmiin patongin.

Ateriaa täydentäntämään ja sen viimeistelemään valitsimme pullon italialaista valkoviiniä. Tervepuoli sai taas erävoiton antamalla minulle luvan juoda lasillisen viiniä, kun tähän mennessä mielessäni on ollut valloillaan valtava kammo energiapitoisia juomia kohtaan. Viini maistui oikeasti hyvältä vuosiin ja sopi loistavasti ruokajuomaksi salaatillemme. Kahteen lasilliseen en vielä uskaltautunut, mutta yhden lasillisen sallin itselleni hienosti ilman sen suurempia ongelmia.

Vuokrasimme romanttisen elokuvan Rakkaus lainassa, joka sopi loistavasti tyttöjen iltaan. Elokuva oli perinteisestä juonestaan huolimatta ihan hyvä ja siten positiivinen yllätys. Elokuvan seurana maistuivat Makuunista ostetut karkit. Onnistuin ostamaan isomman pussin kuin ateriasuunnitelmaani kuuluvan iltapalan karkkimäärä on, joten karkit toimivatkin loistavasti sekä jälkiruokana että osana iltapalaa. Kotona minulla löystyy selvästi rajat, joista osastolla pidän tarkasti kiinni. Osastolla syödessäni karkkia, syön tasan 90 gramman pussin, kuten ateriasuunnitelmassani lukee, mutta kotona pystyn helpommin joustamaan, eikä esimerkiksi suklaakarkkien valitseminen pussiin tuota ongelmia. Karkkien syönti sujui helposti ja oikeastaan jo rutiinilla, ja huomioni vei elokuva, eikä pelkkä karkkien syönti, kuten aiemmin elokuvaa katsellessa olisi väistämättä käynyt. Illan ruokailuissa menin nälkätuntemusteni ja mielitekojeni mukaan, mikä tuntui mahtavalta! Poissa oli se jatkuva juhlatilanteissa aiemmin mukana ollut kalorilaskuri, mikä tuntui uskomattoman vapauttavalta. Kun elokuva oli ohi, katsoimme vielä Canalilta tulleen Harry Potter ja kuoleman varjelukset -elokuvan jutustelun lomassa. Oli ihanaa päästä juttelemaan tyttöjen kanssa kunnolla pitkästä aikaa:)

Ilta jatkui elokuvien jälkeen siiderien, popcornien sekä Singstarin lomassa. Oli ihana päästä lauleskelemaan tyttöjen kanssa ja nauttimaan illasta kunnolla. Jossain vaiheessa pelkäsin alkoholin vuoksi syömiseni karkaavan käsistäni, mutta olen tajunnut sen ainoastaan positiivisella tavalla rentouttavan sekä löysäävän ruokailuun liittyviä rajoituksia entisestään. En pelkää hallinnan menettämistä, eikä vapautuneempi syöminen aiheuta minussa seuraavana päiväni enää lähes minkäänlaisia ahdistuksen tunteita. Olen oppinut jättämään edellisen päivän ruokailut omaan arvoonsa ja katsomaan jokaista päivää uutena, myös ruokailujen suhteen. Poissa ovat kompensoinnit ja vähentelyt seuraavana päivänä, mikäli edellisenä päivänä olen kokenut syöneeni tavallista enemmän tai päivän sisältäneen sairaan puoleni mielestä liikaa herkuttelua. Vielä tällä hetkellä yritän pitää huolen, että ateriasuunnitelman mukainen energiansaanti pysyy tasaisena joka päivä, mutta terveeseen syömiskäyttäytymiseen kuuluu, että päivien enrgiansaanti vaihtelee: joskus tulee syötyä enemmän ja joskus vähemmän. Keho on niin viisas, että se kyllä aikanaan tasaa energiansaannin.

Ystäväni oli ostanut portugalilaisia mansikoita, jotka maistuivat yllättävän makealle. Mansikat katosivat parempiin suihin illan aikana ja saivat osaltaan odottamaan tulevaa kesää entistä enemmän:) Elokuvien jälkeen  siirryimme katsomaan vanhojentanssi-dvd:tä vuodelta 2005. Oli hauskaa muistella kaikkia lukioaikaisia kavereita ja miettiä, mitä heille nykyään kuuluu. Oli hassua nähdä oma poikaystävänikin tanssimassa siellä erään tytön kanssa. Emme edes  tuolloin tunteneet toisiamme, mutta muistan hänet kyllä jo vanhojentanssien ajalta. Poikaystäväni, joka on meitä kolme vuotta vanhempi, oli aikanaan suostunut pariksi erään ystävänsä pikkusiskolle ja tanssi siten vanhojentanssit toistamiseen myös meidän ikäluokkamme  kanssa. Jatkoimme menneiden aikojen fiilistelyä kuuntelemalla kaikkia vanhoja lempikappaleitamme, joihin liittyy vahvasti muistoja lukioajoilta sekä niiden jälkeisiltä vuosilta. Jotenkin kaikki kappaleet sattuivat olemaan suomi hip hoppia, mikä lukeutuu vahvasti meidän kaikkien lempimusiikkiin. Samalla kuuntelimme myös läpi uudet parhaat tulokkaat sekä Jukka Pojan uusimmat kappaleet. On ihmeellistä, miten musiikki herättää niin vahvoja tunteitaja ja muistoja - mutta tässä tapauksessa ainoastaan hauskoja ja positiivisia sellaisia:) 

Ilta oli kaikin puolin täydellinen, kiitos tyttöjen. He ovat olleet koko sairausaikani ymmärtäväisiä ja tukeneet minua kaikin puolin. Nytkin he kuuntelivat murheitani, jotka tosin eivät liittyneet sairauteeni mitenkään. Heille voin puhua kaikesta, eikä mikään ole tabu. On myös ihana huomata, kuinka sairauteni ei enää vaikuta iltoihimme, eikä se ole esteenä rentoutumiselle, nauttimiselle ja arjesta irti päästämiselle. Vaikka itse luonnollisesti olenkin pääni sisällä aikanaan pahimmat kamppailut tämän kaltaisissa tyttöjen illoissa käynyt, ei se varmastikaan ole voinut olla vaikuttamatta myös ystävieni olemiseen. Se, että yksi joukosta ei pysty nauttimaan illasta ahdistumatta, ja että hyvän fiiliksen sijaan kaikki ajatukseni ovat pyörineet ainoastaan ruoan  ja sairauteni ympärillä, eivät ole voineet olla vaikuttamatta myös ystävieni tunnelmaan.  Mutta nyt uskon kaiken tällaisen olevan ohi ja voin taas alkaa entiseen tapaan nauttia juhlahetkistä, joihin liittyy ruoka ja juominen. Luonnollisestikin menee vielä aikaa, että voin täysin päästää sairauteen liittyvistä ajatuksista irti ja keskittyä vain mukavaan oleiluun, mutta valtavasti on jo muuttunut. Nyt tällaiset illat tuntuvat jo nautinnolta, eivätkä ahdistavalta kauhukuvalta. Ahdistavien ajatusten sijaan odotan kaikkia juhlatilanteita sekä sosiaalisia hetkiä jo innolla ja erityisesti juuri tilaisuutena päästä nauttimaan hyvän seuran lisäksi hyvästä ruoasta:)

<3:Laura

P.s. Huomenna ajattelin aloittaa kysymyksiinne vastailun kirjoittamallakin erään lukijan toiveesta juuri tyttöjen iltoihin ja muihin juhliin liittyvästä syömisestä, sen aiheuttamasta stressistä ja ahdistuksesta sairauteni aikana ja sairauteni eri vaiheissa.