Elämää ja Unelmia ♥

Vihdoinkin olen päättänyt alkaa kirjoittaa pienimuotoisesti uutta blogia. Kirjoitusväli voi olla mitä tahansa yhden päivän ja kuukauden väliltä, mutta toivottavasti silti jaksatte palata kuulumisten pariin silloin, kun niitä ennätän kirjoittelemaan! Tarkoitukseni on siis jakaa teille Pienin askelin elämää -lukijoille pieniä osia minun ja Justuksen arjesta :) Pienin askelin elämään tulee yhä säilymään avoimena - ehkäpä jo senkin takia, että se on luonut melkoisen pohjan meidän elämällemme ja siten myös Elämää ja Unelmia -blogille. Uudessa blogissa banneri on hassusti, asetukset muutenkin ei-niin-kohdillaan ja kirjoitustahti ei tule olemaan tämän blogin kaltainen, mutta jos sellaisista seikoista ette välitä, niin tervetuloa mukaan! Elämää ja Unelmia ♥

<3: Laura

Pieni sulhaspoika ja muita syksyn tunnelmia ♥

Lupasin tulla kirjoittamaan kuulumisia ja tässä nyt sellaisia olisi muutaman syksyisen tunnelman verran :)

♥ Lokakuun alussa tanssittiin ihania häitä, kun veljeni meni naimisiin! Justuksen rooli oli toimia sulhaspoikana yhdessä Onni-serkkunsa kanssa. Morsiustyttönä toimi Ida, jonka kanssa Justus käveli valloittavan ihanasti seurueen ensimmäisinä kirkon käytävää pitkin alttarille :) Ja voin kyllä sanoa, että huh kun äiskää jännitti pikkumiehen suoritus! Mutta se meni oikeasti aivan täydellisesti! Pojilla oli yhteneväiset juhlapuvut ja pisteenä iin päälle olivat mustat Converset juhlakenkinä :)

♥ Justus on edelleen jatkanut hienoa kehitystään, mikä äiskän näkökulmasta on aina yhtä ihmeellistä! Edelleenkin tuo puheen kehitys on se suurin juttu tällä hetkellä. On ihan hassua, kun pystyy niin hyvin pojan kanssa jo keskustelemaan, kun vastauksina saa jo ihan lauseita. Meneehän aikamuodot sun muut vielä usein hassusti, mutta selvää saa ja se on pääasia :)

♥ Justuksesta on kehittynyt ihan huikea pelimies! Siis jääkiekon ja jalkapallon pelaaja :) Ostimme pojalle jo CCM:n hokkarit ja niillä on päivittäin kuivaharjoiteltu sisällä, kun poika painelee luistimet jalassa (teräsuojat siis onneksi suojinaan) ja maila kädessä huutaen "maali" ja "nätti maali" - myös Kääpät voittaa ja Teppi voittaa, ovat enemmän kuin kuin kuultuja huudahduksia meidän taloudessa. Voi varmaan arvata, mitä telkkarista meillä usein pyörii ;) Ja huomenna suunnataankin koko perheen voimin jääkiekkopeliä Hämeenlinnaan katsomaan!

♥ Jos on paljon kehitystäkin pojassa tapahtunut, niin kyllä löytyy sitä iälle tyypillistä uhmaakin - huh! Tai noh, oma kehitysprosessinsahan sekin on ja tärkeä sellainen, mutta ei se kaikkein mukavin... Vaikka omaa tahtoa on pojalta jo pitkään löytynytkin, niin nyt vasta voi sanoa sen kunnon uhmaiän kunnolla pyörähtäneen käyntiin! Eli ei muuta kuin pitkää pinnaa äiskälle ja rajojen asettelua pojalle ;)

♥ Tässä kaiken ohella käydään töissä, riennetään päiväkotiin, sairastetaan jos jonkin moisia flunssia ja tulehduksia, mutta ennen kaikkea nautimme tästä syksystä ja lähenevästä joulusta! Useampi lyhty palaa jo ulkona, talvikukkia tuli etupihalle eilen hankittua ja ensimmäiset jouluvalot on jo viritelty! Ihan parasta aikaa vuodesta :)

♥ Saimme juuri eilen työvuorolistat, joissa näkyy joulukuun ylimääräisiä vapaita, mikä lisäsi joulufiilistelyjä entisestään! Viime jouluna olinkin toisen joulupäivän töissä, mutta nyt listasta löytyi joulun ajalle jopa neljä vapaapäivää juuri pyhien kohdalle :) Vuorotyön huono puoli, kun ei voi ikinä olettaa pyhiä vapaiksi, mutta onneksi sain tänä vuonna kokonaan vapaaksi juhlapyhistä tärkeimmän :)

♥ Tässä joulufiilistelyiden keskellä on lisäksi aivan tavaton sisustusvimma päällä! Olen kantanut harva se päivä pinon sistuslehtiä kirjastosta kotiin ja niitä joulukahvikupposen äärellä lueskellut :)

Tässä muutamia ajatuksia viime viikoilta :) Tultiin juuri Justuksen kanssa ulkoota, jossa vietimme tovin jalkapalloa takapihalla potkien. Nyt taidan suunnata viikon ainoan vapaapäivän hyödyntäen pikku päikkäreille ennen kuin Justus uniltaan herää! Tunnelmallista marraskuuta kaikille! ♥

<3: Laura

Täältä kuuluu taas :)

Moikka kaikki ihanat siellä ruudun toisella puolen! Olen monesti miettinyt blogia ja sitä, kuinka jotkut toivoivat viime postauksen yhteydessä kuulumisia - edes sitten vaikka kerran kuussa. Noh, se kuulosti tuolloin viime kuulumisten aikoihin varsin realistiselta tavoitteelta, mutta kuinkas ollakaan, niinhän  ne kuukaudet vaan ovat vierineet jälleen liian vauhdilla eteenpäin. Kesäloma tuli ja meni ja nyt on kaunis syksy alkanut - tykkään! Toisaalta kesäloma meni vauhdilla ohi, mutta toisaalta taas lämmintä lopussa riitti niin paljon, että ainakin minä sain kerättyä taas lämmöstä ja auringosta riittävästi energiaa tulevaan talveen. Tykkään niin kovasti talvesta ja ennen kaikkea joulusta, että pimenevät syysillat ovat vain mieluinen asia :)

Justus Niklas-serkun luona kylässä Tampereelle

Mutta mitäpä meille kuuluu? Aika lailla samanlaista kuin viime kuulumisten aikoihinkin! Yhteensä kaksi viikkoa minulla oli kesällä lomaa, mutta muuten arki rullaa työn ja päiväkodin merkeissä meidän perheessämme. Pidin viikon lomaa toukokuussa ja viikon elokuussa. Molempina viikkoina onnistuin olemaan kipeänä (muuten olen ollut terve - olen taitava sairastamaan lomalla), mutta kyllä lomiin sain sisällytettyjä kivojakin juttuja. Toukokuussa juhlittiin rakkaiden ystävien häitä, joissa istahdin itsekin pitkästä aikaa pianon ääreen, kun säestin kirkossa ystävääni, joka lauloi Johanna Kurkelan Rakkauslaulun hääparille. Elokuun lomaviikolla sitten reissasimmekin hieman pohjoisessa ja paluumatkalla eksyimme jääkiekkoakin Vaasaan katsomaan - tyypillistä lomailua meidän perheellemme :D Muuten kesä meni tiiviisti töissä. Niin tiiviisti ettemme edes pikkureissuja ehtineet tekemään, koska yhteisiä vapaapäiviä taisi osua Jarnon kanssa meille ehkäpä huikea yksi päivä heinäkuun aikana! Mutta Justus kyllä nautti tästä kesästä jo ihan täysillä, ja isi ja poika saivatkin lomailla yhdessä useammankin viikon! :)

 Rakkaan ystävän häissä toukokuussa

 Justuksesta on tullut jo iso poika, joka kovasti oppii päivittäin uutta - nyt uusien sanojen tapailu suurimpana juttuna. Kirjat kiinnostavat edelleen, mutta myös pelailu, legot, hiekkakakut, kuperkeikkaharjoitukset ja monet muut jutut ovat Justuksen mielestä huippuja. Isi hommii, äiti ittuu, ankka ui... ja eläinsanasto sen kun karttuu! Ehkäpä juuri tämä puhumaan oppiminen on ollut se suurin kehittymisen osa-alue, mikä on ollut pinnalla viime aikoina :) Toisaalta totean aina, että hyvää kuuluu, eikä sen kummempia ole tapahtunut viime aikoina. Toisaalta taas koko ajan tapahtuu niin valtavasti jo ihan Justuksen arkipäivissä, että niistä riittäisi vaikka kuinka paljon kivaa kerrottavaa. Kuvia kesältä on karttunut huikeasti ja usein olen huomannut ajattelevani, että jos yhä kirjoittaisin blogia, laittaisin tämän ja tämän kuvan ehdottomasti sinne esille! Kesäkuussa tehty kylppäriremppa olisi ehdottomasti päätynyt blogiin, samoin kuin lukuisat ja lukuisat pikku hetket kesältä, joita nyt ei enää osaa juuri muistellakaan. Harmi sinänsä, koska kaikki ovat olleet juuri kyseisenä hetkenä varmasti kovin tärkeitä ja merkittäviä - kukin omalla tavallaan.

Laivareissulla syyskuun alussa

Vaikka kaiken kaikkiaan se arki on aina päällimmäisenä mielessä ja välillä päivät etenee niin vauhdilla, että pää ei mukana meinaa pysyä, osuu sinne keskelle niitä spesiaalipäiviäkin ♥ Viimeksi laitoin tänne kuvia siskonpojan ristiäisistä ja seuraavaksi olisi vuorossa pikkuveljen häät vajaan kolmen viikon kuluttua - jännää! Ensimmäinen meistä kolmesta sisaruksesta, joka avioon astelee :) Itse saan toimia seremoniamestarina ja kovasti alkaa jo jännitys nousta pintaan - pitäisipä vielä hääleikitkin ideoida loppuun! Justus saa kunnian toimia sulhaspoikana yhdessä Onni-serkkunsa kanssa. Pojilla on samanlaiset juhlapuvut ja samanlaiset mustat Coverset juhlakenkien virkaa toimittamassa! Justus on niin nopea, oleva ja velmu poika, että hieman jännittää mitä tuleman pitää...

Kotipihassa auringosta ja helteestä nauttien

Itse olen voinut ja jaksanut hyvin. Oikeastaan voisin sanoa olevani tällä hetkellä melkoisen hyvässä ja tasapainoisessa olotilassa kaikilta osin. Voin fyysisesti hyvin ja henkisesti samoin. Jarnokin totesi juuri yksi päivä, että nyt hän oikeasti luottaa minuun. Se kertoo osaltaan valtavasti. Viime talvi ja erityisesti kevättalvi oli melkoisen raskasta aikaa. Työstressi, ainainen univelka, Justuksen sairastelu ja muutenkin vielä Justuksen jatkuvat yöheräilyt verottivat omaa jaksamistani. Mutta samaan aikaan jaksoin aina muistuttaa itseäni siitä, kuinka huippua on kuitenkin jaksaa ja selviytyä tuollaisesta, kuin kuka tahansa muukin. Tuli jopa ihan superfiilis, että vihdoin minäkin jaksan, vihdoin minäkin osaan syödä hyvin ja riittävästi siten, että tiukan paikan tullen kroppa ei petä - eikä myöskään mieli. Vuosi töissä on opettanut minulle paljon. Paljon armollisuutta itseä kohtaan ja taidon jättää työasioita vapaa-aikana taka-alalle ajatuksissa. Helppoa se ei aina vieläkään ole, mutta hiljaa hyvä tulee. Mutta kaiken kaikkiaan, nyt asiat ovat ihanan hyvässä ja arkisessa tasapainossa :)

Tässä pikaiset kuulumiset, ehkäpä taasen palailen joskus uusienkin kera:) Kaunista ja tunnelmallista syksynaikaa kaikille! ♥

<3: Laura

Kuulumisia!

Heippa - ihan älyttömän pitkästä aikaa! Olin kovin otettu, kun muutama vanha lukija toivoi, että kävisin täällä vielä kertomassa hieman kuulumisiani :) Kovasti ovat sormet syyhynneet muutenkin päästä kirjoittamaan ja jokunen kuukausi sitten loin uuden blogipohjankin, mutta sitten aikavaras laittoi taas sormensa peliin ja muutti tämän mahdottomaksi. Mutta toisaalta - kyllä aikaa aina pienelle kuulumispostaukselle luulisi löytyvän. Joten tässä sitä nyt sitten kirjoitellaan :) Eli - mitä minulle kuuluu? Hyvää, kiitos! Oikeastaan kovin tavallista, jos miettii, millaista arki tavallisesti ihmisillä on. Toisaalta taas mahtavaa, sillä minulle se tavallinen arki on edelleenkin välillä ihan uskomaton asia edellisvuodet huomioiden. Meidän perheemme arki koostuu aika lailla samoista asioista kuin tuolloin, kuin viimeisimmän postaukseni kirjoitin. Justus aloitti hoidon marraskuussa, jolloin Jarno palasi jälleen töihin. Tuosta vasta alkoikin sitten meidän perheemme arkipuurtaminen, kun aloimme sumplaamaan yhteen kolmen ihmisen aikatauluja - kaksi vuorotyötä tekevää vanhempaa sekä pikkumies, jota hakee vanhempien lisäksi hoidosta milloin mummot, milloin papat. Mutta ihmeellisesti olemme selvinneet, vaikka kalenteri näyttääkin välillä aikataulutetulta sotasuunnitelmalta :D

Viimeisimpiin kuukausiin on mahtunut lähinnä töitä, mutta myös paljon kaikkia isoja, pieniä juttuja, jotka ovat kummasti auttaneet jaksamaan ja oikeasti nauttimaan elämästä töiden ohella. Vakituisen työpaikan saaminen, Justuksen ensimmäinen joulu, Justuksen 1-vuotissynttärit, siskonpojan syntyminen kaksi päivää Justuksen synttäreiden jälkeen sekä tuon ihanan pikkumiehen saaminen kummipojaksi ovat niitä ikimuistoisimpia asioita ♥ Viime viikonloppuna pääsin minäkin juhlimaan ensimmäistä kertaa sitten viime marraskuun, kun juhlimme Jarnon kolmikymppisiä teemalla Last Party Before Thirty. Arjessa taasen voimavaroja antavat lounashetket ystävien kanssa tai rauhallinen, omassa seurassa vietetty kahvilahetki ennen työpäivän alkamista sekä ennen kaikkea oman pikku perheemme kesken vietetyt koti-illat. Kun herätyskello on soittanut läpi talven viiden aikoihin töihin - tai joinakin aamuina jopa aiemmin - on virtaa täytynyt hakea  kaikista asioista, jotka sitä vaan antavat! Mahtavana apuna ovat lisäksi tietenkin olleet omat sekä Jarnon vanhemmat, jotka ovat mahdollistaneet myös vanhempien pikku irtiotot sekä työaikojen päällekkäisyyksistä selviämisen.

Mitäpä sitten Justukselle kuuluu? Justukselle kuuluu hyvää - varsin vauhdikasta elämää! Justus on aikamoinen vauhtiveikko, joka rakastaa kiipeilyä :) Silmät saisivat olla selässäkin, kun Justus on lempipuuhissaan eli kiipeilemässä keittiönpöydälle, syöttötuoliinsa tai tietokoneelle... Ja voi sitä vauhtia, kun mies spurttaa ulko-oven avautuessa vapauteen! Monta kertaa on tämän äidin sydän jättänyt lyönnin välistä, kun pikkumies on vauhdikkaimmillaan :D Mutta on se niin ihmeellistä se lapsen kasvun seuraaminen ♥ Ja se ymmärrys, mikä kehittyy aina vaan! Onko mitään niin hyvää fiilistä, kun sanoo Justukselle, että tule antamaan äiskälle hali ja toineen tulee halaamaan? Tai kun sanoo, että menehän katsomaan, tuleeko iskä jo kotiin, ja poika juoksee oman huoneensa sohvalle ja vetää sälekaihtimen ylös? Ei, ei sellaista taida olla. Toki vastapainona ovat hetket, kun poika järjestelee roskiksen sisällön ympäriinsä tai laittaa keittiön kaappien sisällön uuteen uskoon - eli aina ei ole tämänkään äidin hymy kovin herkässä ;) Mutta kyllä ne hyvät hetket päihittää ne huonot ihan sata-nolla!

Ja mitä omaan vointiini tulee, on se hyvä. Ensimmäistä kertaa yli viiteen vuoteen olen vapaa hoitokontakteista. Viimeinen käyntini polilla sairaanhoitajani sekä lääkärini luona on jo takana päin. Maaliskuun puolen välin paikkeilla sanoin hyvästit monta vuotta jatkuneelle hoitokontaktilleni, hoitajalleni, joka on auttanut minua läpi nämä vuodet. Olisin sanaut jatkaa vielä satunnaisten käyntien merkeissä tai jopa harkita psykoterapiaa. Koin kuitenkin, että olisi minun aikani jättää tämä asia jo selvästi taka-alalle elämässäni. Minä pärjään yksin. Minä pärjään perheeni tuella. Ja oikeastaan kysymys ei ole siitä, että tarvitsisi edes pohtia pärjäämistäni, sillä minä voin hyvin - ihan oikeasti. Parantumiseni on ainoastaan vahvistunut. Olen ollut niin täysillä kiinni elävässä elämässäni, ettei syömishäiriölle ole ollut minkäänlaista jalansijaa elämässäni. Se ei ole enää tervetullut takaisin. Jos ennen elämäni oli pelkkää syömishäiriötä, on se nyt niin paljon muuta. Päärooleissa näyttelevät elämäni miehet, työ, ystävät, perhe, harrastukset.... Paljon on haaveita tulevaisuutta ajatellen, asioita joista nautin tässä hetkessä, mutta myös ihania asioita, jotka ilahduttavat jo ihan lähitulevaisuudessa :) Kolme ihanaa kesälomaviikkoani, rakkaan ystäväni häät toukokuussa, veljeni häät syksymmällä - ihan mahtavia juttuja siis! 

Tietenkään aina elämä ei ole ruusuilla tanssimista - ei todellakaan. Syksyllä satutin töissä selkäni ja piinaava selkäkipu vaivasikin minua pitkään, myös rannekivut ovat olleet vaivanani aivan liian usein. Joskus olen niin väsynyt, että tunnen itseni unissakävelijäksi ja ihmettelen miten edes selviydyn työpäivistäni. Mutta aika ajoin tekee myös hyvää laittaa omassa mielessä asioita oikeisiin mittasuhteisiin ja ajatella, kuinka hyvin asiat ovat entiseen verrattuna. Aina eivät asiat meinaa sujua ja pienetkin vastoinkäymiset kasvavat järkälemäiseksi omassa mielessä, mutta todellisuudessa ne ovat pieniä murheita ne. Oikeastaan pitäisi olla onnellinen niistä murheista, jotka ovat osa tätä minun nykyistä elämääni - tätä varsin tavallista, mutta samalla niin hyvää elämääni :)

Siinä kuulumisiani lyhykäisyydessään :) Mitäpä teille kuuluu? ♥

<3: Laura 

Viikon parhaat ♥

Hartaasti odotettu viikonloppu lähestyy! Hartaasti odotettu sen vuoksi, että olen ollut lähipäivinä niin tiiviisti töissä, että muulle elämälle ei ole juuri jäänyt jalansijaa. Olen käynyt lähinnä kotona kääntymässä eli nukkumassa muutaman levottoman tunnin, kun sairastumisten vuoksi olen ollut töissä yhden ylimääräisen työvuoron tehden siten ilta- koko päivä-aamu -putken eli olen käynyt vain kotona pikaisesti nukkumassa. Noh, enää yksi aamuvuoro ja sen jälkeen pääsenkin vaihtamaan vapaalle suunnaten siskoni luo Tampereelle kera Justuksen ja äitini :) Kirjoittelu on siten jäänyt tällä viikolla tavallista vähemmälle, mutta halusin ehdottomasti tulla kokoamaan taas viimeaikojen pikkutapahtumia yhteen "Viikon parhaiden" merkeissä ja kiittämään jokaisesta kommentista - niistä ihan jokaiseen tulen varmasti vastaamaan, vaikka hieman vastauksen venähtäisivätkin! :)

♥ Viikon parhaat ystävätreffit

Viime aikoina on ollut niin kiire, että parhaiden ystävien näkeminen on jäänyt aivan liian vähäiseksi! Toki asumme kaikki eri paikkakunnilla, mutta aina tilaisuuden tullenkin ovat menomme menneet ikävästi ristiin. Onneksi saimme lähimpänä asuvan ystäväni meille yhtenä päivänä kylään minua ja Justus-herraa moikkaamaan :) Sama toistuu huomenna, kun kaksi ystävääni tulee illalla meille - ei malttaisi kyllä millään odottaa!

♥ Viikon parhaat ensitreffit

Ja jos vanhempien ystävieni seurasta olen saanut nauttia, niin myös yksi ensitapaaminen on viime päiviini sisältynyt :) Kirjoitinkin sunnuntaina hieman toisesta näkökulmasta minun ja Helsingin suunnalta saapuneen ihanan neitokaisen ensitreffeistä, kun päädyimme muistelemaan sairaimpia aikojamme kahvilassa äitinsä kanssa ruokailleen, selvästi anoreksian kourissa olevan tytön kautta. Vaikka haikeitakin asioita tuli siis muisteltua, niin kyllä treffimme sujuivat muuten oikeasti positiivisissa fiiliksissä!

 Olemme siis tutustuneet blogini kautta ja pitkään olleet jo viestien välityksellä yhteydessä, mutta vasta nyt tapaaminen järjestyi. Ja onneksi järjestyikin, sillä niin paljon meillä puhuttavaa riitti! Ihana päätös työpäivälleni ja myös viikolleni siis :) Ja vaikka myöhässä olevat junat ja minun puhjennut pyörän rengas yrittivätkin tärvellä päivän päätteksi hyvän mielen meiltä, jäi päivästä oikeasti hymy huulille :)

♥ Viikon parhaat vauvatreffit

Jos Justuksen seuraelämä oli aktiivista minun ollessa kotona, on se sellaisena jatkunut myös Jarnon jäätyä kotiin! Pojat ovat muutenkin päivisin seikkailleet milloin missäkin, mutta tällä viikolla he ovat saaneet alkuviikosta Hämeenlinnasta vieraita sekä olleet itse kyläilemässä aiemmin tänään. Ihan nauratti tiistaina töihin lähtiessäni, kun Jarnon kaveri - joka myöskin on lapsen kanssa kotona äidin käydessä töissä jo - saapui Justusta pari viikkoa vanhemman poikansa kanssa meille hoitolaukku kainalossa :D Ihan mahtavaa nähdä tuollaista isien intoa viettää aikaa poikiensa kanssa!

♥ Viikon paras piristys

Kun olimme Hyvinkäällä käymässä viime viikolla, niin ostimme kaikki kolme eli minä, äitini sekä Justuksen kummitäti Iina itsellemme kauniit Orkideat :) Orkidea on ehkäpä jopa yksi lempi kukistani, joten sellaisen saaminen tuo kyllä pidemmälläkin aikavälillä piristystä kotiin! :)

♥ Viikon paras pipouutuus

Justukselle saapui sopivasti nimpparipäiväksi paketti Tampereelta! Siskoni oli tilannut herralle hienon muumipipon mitä kelpasi esitellä myös kameralle päikkärikävelylle lähtiessä! :)

♥ Viikon paras suklaauutuus

Samoin kuin Aino-jäätelöiden puolella, on myös suklaapuolella tullut testailtua uusia makuja! Uusimpana olen nyt maistanut Maraboun Crunchy Corn - suklaata, mikä maissin paloineen maistui minulle mainiosti! Tykästyin paahdettuihin maisseihin valitessani sitä ensimmäisen kerran Factoryssa syömääni salaattiin, eikä kyseiset maissit yhdistettynä suklaaseen ollut yhtään hullumpi makuelämys! Heh, niin paljon näitä uutuuksia on nyt tullut maisteltua, että täytyisi varmaan aloittaa ihan tekemään postauksia varta vasten uusista herkkukokeiluista ;)

♥ Viikon paras ja helpoin omppupiirakka 

Pohja:

150 g pehmeää voita

1 1/2 dl sokeria

2 munaa

2 1/2 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 rkl maitoa

Päälle:

2-6 omenaa koon mukaan

1 tl kanelia

1 tl vaniljasokeria

Voitele pyöreä vuoka (halkaisija n. 24 cm). Sekoita pehmeä voi ja sokeri puuhaarukalla. Lisää munat yksitellen ja lopuksi jauhot ja maito. Sekoita tasaiseksi.

Levitä taikina vuoan pohjalle ja asettele viipaloidut omenat taikinan päälle. Ripottele pinnalle vielä hieman kanelia ja vaniljasokeria. Paista 175 asteessa noin 30 minuuttia. (Ohje täältä)

Kuten viikon ikimuistoisimpana päivänäni kirjoitinkin, tuli edellisiltana tehtyä todella yksinkertaisella ohjeella melkoisen maistuvaa omppupiirakkaa vuoden kotimaista omenasatoa samalla hyödyntäen :) Omppusoseet taitavat tältä vuodelta jäädä tekemättä, mutta onneksi voi tälläkin tavalla päästä hieman edes hyviä omppuja käyttämään! 

♥ Viikon paras, täydellisin ja ikimuistoisin hetki

Maanantainen kihlaus oli kyllä minulle oikesti todellinen yllätys. Jo alusta alkaen on ollut tiedossa se, kuinka alipainoinen minä, jolla elämän ykkösasia on vain anoreksia, ei tulisi sormeensa sormustaa samaan, joten pitkään aikaan en ole edes asian ajattellut olevan ajankohtainen. Ja vaikka nyt koenkin sairauden selättäneeni, ajattelin herran mielen suuntautuneen sellaisille urille, että onko kihlautumisella ja naimisiinmenolla lopulta niin suurta merkitystä suhteelle. Eli voin oikeasti sanoa, että en olisi ikinä voinut arvata kosinnan olevan edessä tuona kyseisenä päivänä! Emme ole siis missään vaiheessa, emme ikinä, käyneet yhdessä sormuksia katselemassa, vaan sormuskin oli täysi yllätys minulle. Jarno oli käynyt piilottamassa kosken ympäristöön ruusukimpun sekä shampanjan laseineen minun kahvitellessani työkaverini meillä kotona. Eli voitte kuvitella yllätyksen olleen melkoinen, kun toinen ilmestyy ruusujen kanssa yhtäkkiä eteeni ja hetken päästä eteeni ilmestyy vielä kuohuvaakin! Eli kaikki taisi mennä melkoisen täydellisesti koko yllätyksen suhteen - vastausta myöten :)

Niin ja tosiaan - kiitos aivan valtavasti teille jokaiselle onnitteluista! Ette voi uskoakaan kuinka ihanalta tuntuu, kun niin moni on vilpittömästi iloinen ja onnellinen puolestani! Jokaisen onnitteluviestin olen lukenut hymyssäsuin ja jokaisesta niistä olen todella iloinen :)

Tällaisissa ajatuksissa - alkuviikkoa usein mielessä kerraten - on hyvä käydä huomisen työpäivän jälkeen viikonlopun viettoon :) Voitte varmasti kuvitella, kuinka usein olenkaan tuota hetkeä mielessäni kerrannut ja sitä fiilistellyt onnellisena! Tänään kävimme Jarnollekin sormuksen ostamassa ja jättämässä myös minun sormukseni kaiverrutettavaksi. Ette uskokaan, kuinka odotan ensi viikon torstaita, kun sormukseni takaisin saan! Mutta se näistä sormushöpinöistä - ihanaa ja rentouttavaa loppuviikkoa teistä jokaiselle! :)

<3: Laura

9.9. ♥

Maanantain reissumme koskelle sisälsi tosiaan jotain aivan ikimuistettavaa - jotain, minkä tulen varmasti muistamaan aina. 

Kimppu punaisia ruusuja.

Shampanjaa.

Ja suurin yllätys ikinä - sormus.

Melkoisen täydellinen päätös päiväreissullemme ♥

<3: Laura

Koskipiknik :)

Olipas meillä hauska spontaani reissu tänään Nurmijärvellä sijaitsevalle koskelle! Viime vuoden keväänä kirjoitin edellisestä koskiseikkaulustamme tänne, mutta silloin mukanamme oli Justuksen sijaan Julius :) Nyt oli siis mitä parhain aika tutustuttaa Justuskin kyseiseen paikkaan, sillä siellä tulemme varmasti pikkuperheemme kesken tulevaisuudessakin käymään!

Aamulla työkaverini lapsineen oli meillä kahvittelemassa, mistä sain hyvän syyn leipoa omenapiirakkaa kesän omenasadosta. Loppupäivä oli kuitenkin pyhitetty asioiden hoitelemiselle eli lähinnä eteisremppaa varten tarvittavien tavaroiden hankkimisille. Jarno kuitenkin ehdotti, että mitäpä jos ajaisimme samalla koskelle asti ja nappaisimme mukaamme Subista patongit lounaaksi samaan tapaan kuin edellisellä kerrallakin. 

Eli reissumme K-rautaan sai rinnalleen mukavan pikkupiknikin :) Ja ei kyllä olisi taas voinut parempi ilmakaan sattua, sillä niin lämmin ja aurinkoinen sää oli!

Laskeuduimme alas koskelle ja nuotiopaikalle, johon olisi mukava leiriytyä. Viimeksi kun koskella kävimme oli kevät, ja kevään myötä liikkeellä oli paljon suuremmat vesimassat. Vaikka koski ei nyt ollutkaan ehkä parhaimmillaan, oli maisemat silti kivaa vaihtelua :)

Päätimme vihdoin toteuttaa pitkään miettimämme tavan valita patongit eli molemmat päättäisivät oman mielensä mukaisesti täytteet ja sitten söisimme kumpainenkin molemmista patongeista toisen puolikkaan. Ehtona tosin oli, että minä en saa valita vakkarikastikettani, sillä Jarno inhoaa lemppariani amerikansinappia :D

 Niimpä minä päädyin kinkku-, kalkkuna- ja paahtopaistitäytteiseen club-patonkiin, mutta tällä kertaa valitsin kastikkeiksi majoneesin sekä bbq-kastikkeen. 

Jarno taas päätyi kana-teryiakiin hot louisiana -kastikkeella. Ja yhteiseksi juomaksi mansikkainen Fanta :) Oli kyllä ihan hauskaa vaihtelua ja ehkä nyt jatkossa voisin itsekin hieman vaihdella omia vakiovalintojani - eiköhän ne kaikki patongit loppujen lopuksi hyviltä maistuisi oli täyte tai kastike mikä tahansa!

Päivä oli alusta loppuun ihan täydellinen. Aamun kahvittelut, yhteinen reissu poikien kanssa, kodin remppa-asioiden edistäminen, kävelylenkki äidin ja Juliuksen sekä Justuksen kanssa sekä herkullinen päivällinen - melkoisen mukava vapaapäivä siis :) Jotenkin on erityisesti viime päivinä tuntunut siltä, etten ole oikeasti saanut viettää Justuksen kanssa tarpeeksi aikaa ja minun on koko ajan minimiestäni hirvittävän kova ikävä - se on tuntunut pahalta. Niimpä koko päivä on ollut senkin puolesta mukava, että olen saanut olla pikkuherrani kanssa koko päivän aamusta iltaan asti! Ja ai niin, unohtuihan tuosta listasta eräs asia, mikä teki päivästä ei vaan täydellisen mutta myös kovin ikimuistoisen - ehkpä siitä lisää seuraavalla kerralla ;)

Mutta tosiaan, vaikka minä en viikkoa alkavaksi lainkaan hahmotakaan työviikonloppua seuranneen vapaapäivän vuoksi, on uusi viikko jälleen käynnistynyt! Eli mukavaa viikkoa teille kaikille! :)

<3: Laura