Lauantain juhlintaa

Nyt on juhlat juhlittu ja olen taas joutunut palaamaan tänne osastolle. Palasinkin tänään vasta kahdeksaksi tänne tavallisen seitsemäksi iltapalalle tulemisen sijaan. Tuntikin lisäaikaa kotona oli ihanaa:) Rauhallisen perjantai-illan jälkeen koko loma olikin niin kovaa kiirettä, että ei oikein hetkeksikään ehtinyt rauhoittua. Mutta kivaa oli ja sain taas niin paljon positiivisia kokemuksia kotona olemisesta:) Lauantai-päivä meni valmistellessa sekä illan että tämän päivän juhlia. Kauppareissuunkin tuhlaantuu aina yllättävän paljon aikaa ja kiire meinaa aina väkisinkin tulla. Myös rahaa tuhlaantui ihan mukavasti, sillä ruoka- ja juomapuoleen kului yhteensä melkein 300 euroa. Mutta kun kerran juhlitaan, niin täytyyhän sitä juhlia kunnolla! Kiire meinasi tulla sen vuoksi, että myös tämän päivän tarjottavat piti esivalmistella. Kun pääsimme kotiin kaupasta ja saimme nopeasti syötyä kaupasta ostamamme valmisruoat, alkoi kova leipominen.

Poikaystäväni on täysi vastakohta minun luonteelleni, mitä stressaamiseen tulee. Kun minä stressaan ja paahdan täysillä menemään, toimii hän niin rauhallisesti, että minun stressitasoni kymmenkertaistuu. Ehkä siten hyvin tasapainotamme toisiamme:) Minä aloin hirevällä kiireellä tekemään tälle päivälle tarkoitettua persikkamoussekaukkua heti syötyäni. Koska kyseessä oli liivatekakku, täytyi se tehdä jo edellisenä päivänä jääkaappiin valmiiksi. Samaan aikaan poikaystäväni kävi tekemään voileipäkakkua, joka myöskin oli tarkoitettu tälle päivälle ja täytyi saada yön yli kostumaan jääkaappiin. Poikaystäväni on liikkeissään niin verkkainen, että sillä välin kun hän valmisti minun ohjeistuksellani voileipäkakkua, ehdin minä tehdä persikkamoussekakun, leipoa muffinssit sekä tehdä pitsataikinan valmiiksi kohoamaan. Minä touhotin menemään poikaystäväni toimiessa rauhallisesti lataillen aina musiikkia siinä välillä. Mutta hienosti kaikki saatiin valmiiksi ajoissa ennen vieraiden saapumista. Mutta oli niin mukavaa puuhastella ja tehdä pitkästä aikaa kotitöitä kunnolla! Nautin siitä oikeasti:)

Ikuisena sokerihiirenä minä pidin huolta siitä, että karkkia olisi varmasti tarjolla:)

Leivon ennestään hyväksi todetulla reseptillä minttusuklaamuffinseja. Suklaamuffinsseihin upotettiin minttusuklaata oleva toffeenappi, joka oli ihanana sydämenä muffinsin keskellä. Tein samoja muffinseja aikanaan omiin tupareihini, mutta silloin kuorrutin muffinsit vielä sulalla minttukrokanttisuklaalla. Silloin jäi muffinsit maistamatta, mutta eilen myös minä maistoin rohkeasti yhden muffinsin:)

Leivoimme tosiaan kahdenlaista pitsaa, sillä suolainen purtava kelpaa vieraille juomisen ohessa aina hyvin. Teimme pohjasta valkosipulisen maustamalla sitä valkosipulijauheella sekä käyttämällä valkosipuliöljyä. Täytteinä laitoimme toiseen kinkkua ja tuoretta ananasta sekä toiseen chilillä  maustettua jauhelihaa ja herkkusieniä. Hienosti menivät pitsat kaupaksi ja myös minä uskaltauduin niitä syömään, vaikka ne sisälsivät minulle hyvin vaikeita ainesosia - taas yksi onnistuminen:) Minä halusin, että tarjolla olisi myös dippivihanneksia sipsien lisäksi, vaikka poikaystäväni olikin sitä mieltä, ettei niitä kukaan muu tulisi kuitenkaan syömään. Luonnollisesti myös poppareita piti olla, sillä niistä minä en luovu enää koskaan, kun olen taas päässyt niiden makuun!

Boolia täytyi luonnollisesti myöskin olla tarjolla. Koska emme päässeet etelän reissuun tänä vuonna, halusi poikaystäväni kovertaa tuoreesta ananaksesta itselleen drinkkimukin, kuten viime vuodeen Thaimaan reissullakin oli:)

Joku lukijoista toivoi minusta kuvia tänne, joten yritimme veljeni tyttöystävän kanssa toteuttaa toivetta ottamalla minusta kuvia, mutta taas kerran saan todeta, että onneksi tässä ei mitään muotibloggaajia olla, sillä kun kuvia oikein ottamalla ottaa, ei varmasti tule onnistuneita otoksia. Mutta kaikesta ahdistuksesta huolimatta mitä painonnousuuni tulee, osaan oikeasti nauttia siitä, että vaatteet taas istuvat. Vaikka totutteleminen omaan vartaloon  vielä viekin aikaa, auttavat tällaiset asiat todella hyväksymään painonnousua. Jos olisin yhä siinä painossa, kun osastolle mennessäni, en tuota hametta olisi todellakaan voinut päälleni pukea! Pienen vaatekriisin onnistuin itselleni kuitenkin kehittämään, kun en tuubitoppiani löytänyt mistään, jonka vuoksi äiti joutui minulle käydä ostamassa uuden. Tässä taas huomasi sen, kuinka painoni muutos näkyy selvimmin alavartalossani, sillä yläosat ovat aina sitä samaa kokoa, vaihteli paino miten tahansa. Mutta tässä siis yrittämällä yritettyjä otoksia minusta ja tämänhetkisestä olemuksestani, olkaa hyvä:) Ja hieman häpeillen taas näitä esille laitan, sillä mikään valokuvauksellinen ihminen en ole..

Mutta tässä hieman siis lauantai-illan tunnelmia. Mukavaa oli kaiken kaikkiaan:) Oli ihanaa nähdä ystäviä ja päästä elämään sitä normaalia nuoren aikuisen elämää! Ilta kului mukavasti seurustellessa ja Singstaria laulaessa. Iltaa jatkoimme vielä paikalliseen baariin, mutta loppuilta oli siinä mielessä pettymys, kun emme jatkaneet tanssimaan, vaan jäimme vaan baarin alakertaan istuskelemaan. Olin niin odottanut, että saisin sujauttaa korkkarit jalkaani ja pääsisin poikaystäväni kanssa tanssimaan! Hänen kanssaan on niin kiva tanssia, sillä hän oikeasti on hyvä tanssimaan. Enemminkin se menee niin päin, että minä en meinaa pysyä siinä vauhdissa perässä! :)

Mutta tämän päivän juhlatunnelmista sekä loman sujumisesta kokonaisuudessaan lisää huomenna:)

<3:Laura