Harjoitusta, harjoitusta

Sairaalan ateriarytmissä pysytteleminen on helpottanut valtavasti ruokailujani kotona. Aiemmilla lomilla olen aina vedonnut kiireeseen ja epäsäännölliseen rytmiin, minkä vuoksi en ole kyennyt noudattamaan ateriasuunnitelmaani täydellisesti. Kun nyt lomille tulin, laitoin ateriasuunnitelman jääkaapin oveen aivan vaan muistutukseksi siitä, että rytmissä tulee pysyä ja listaa noudattaa. Vaikka osaankin listan ulkoa, enkä sitä koskaan pystyisi unohtamaankaan, on listan esilläolo muistutus siitä, mikä on se päätehtäväni täällä kotona ollesssani: ruokailuista huolehtiminen. Vaikka kaikkea kivaa onkin päiviini sisältynyt ja kaikki muu olisikin vienyt mukanaan, on ruokailuista täytynyt ensisijaisesti huolehtia.

Ajatus osastorytmissä elämisestä tuntui lomalle lähtiessä ikävältä, mutta nyt olen todennut sen mahdollistavan aterisuunnitelmassa pysymisen. Heti keskiviikkona uuteen työpaikkaan tutustuminen kahdeksan jälkeen sekä Juliuksen toimiminen herätyskellona niin eilen kuin tänäänkin, ovat auttaneet osaltaan käynnistämään päiväni ja edesauttaneet ruokailujen rytmittämistä. Aiemmilla lomillani olen saattanut nukkua niin pitkään, että aamupala on venynyt lähelle osaston lounasaikaa, joten ei ole mikään ihme, että kaikkien aterioiden mahduttaminen päivään on saattanut tuntua mahdottomalta tehtävältä. Tällä lomalla, kun olen aloittanut päiväni ajoissa, olen myös ehtinyt huolehtia aterioista mallikkaasti.

Loma on ollut tähän mennessä loistavaa harjoittelua tulevaa normaalia arkea varten, kun joudun selviytymään ruokailuistani yksin. Tähän asti olen syönyt lähes kaikki ateriani poikaystäväni seurassa, sillä lomat ovat ajoittuneet hänen  vapaapäivilleen. Nyt hän on luonnollisesti käynyt normaalisti töissä, ja oikeastaan vain päivällisen olemme varsinaisesti syöneet yhdessä. Mutta enää en kaipaakaan sitä ulkopuolista lupaa syödä tai kaipaa valvontaa sen pelossa, että jättäisin ruokailut väliin tai paljonkin vajavaiseksi yksin ollessani. Tällaisesta ei ole enää ollut pelkoa ja luvan syödä olen itse itselleni antanut sekä vastuun ruokailuista olen itse kantanut. Ja jos olen tarvinnut rohkaisua, olen voinut aivan hyvin soittaa vaikkapa äidilleni saaden häneltä tukea. Vain muutama rohkaiseva sana riittää ja ruokailu onnistuu huomattavasti paremmin.

Vaikka yksinkin olen suoriutunut loistavasti, olen käyttänyt hyväksi myös kaiken mahdollisen tuen, mitä niin läheisiltäni kuin ystäviltänikin olen saanut. Heti tiistaina sain itselleni päivällisseuraa äidistäni sekä veljeni perheestä, eilen lounastin ihanaisen lukijani kanssa ja tänään kävimme lounaalla veljeni kihlatun kanssa. Kaikki tilanteet ovat luoneet minulle varmuutta syömiseen, tehneet siitä mielekkäämpää ja rohkaisseet minua uusiin haasteisiin. Ilman heidän tukeaan, en olisi varmastikaan kyennyt ylittämään itseäni tavalla, jolla olen sen tehnyt. Hampurilainen olisi saattanut vaihtua turvallisempaan vaihtoehtoon, eilinen jälkiruokajäätelö syömättä sekä kotona yksin syöty lounas jäänyt tänään pienemmäksi. Vaikka monelle ravintolassakäynti ja julkisilla paikoilla syöminen on mahdotonta tai ainakin paljon vaikeampaa, tuo se minun ruokailuuni ainoastaan positiivisia asioita. Tällöin annoskoot pysyvät suurempina ja parempina, uskaltaudun irrottautumaan turvaruistani sekä rohkenen kokeilemaan rajojeni rikkomista.

Joten tähän mennessäni lomani on ollut erittäin onnistunut ruokailujen suhteen. Ahdistuksen ja syyllisyyden sijaan tunnen ainoastaan positiivisia tunteita onnistumisiani kohtaan. En suostu syyllistämään itseäni asioista, jotka luovat minulle ainoastaan mahdollisuudet normaaliin elämään. Kaikki ratkaisut, jotka olen terveyden hyväksi tehnyt, ovat varmasti sen arvoisia. Vaikka helppoa tämä kaikki ei ole ollut - sitä en väitäkään - mutta olen valmis uhmaamaan sairautta vaikeiden tunteidenkin uhalla. Haluan niin kovasti, että tämä loma osoittaisi myös painoni myötä, että olisin valmis jo palaamaan normaaliin elämään. Psyykkisesti koen siihen olevani jo valmis ja muutos, mitä kotiruokailuissani on tapahtunut ihan lähiaikoina, on valtava. Askelia ei olekaan otettu enää pienin askelin, vaan paljon paljon suuremmin askelin - askelin kohti terveyttä, rentoutta, vapaata syömistä ja ennen kaikkea normaalia elämää.

<3:Laura