Tutkimusmatka

Tein tänään varsinaisen tutkimusmatkan kauppaan. Päätin lähteä ruokaostoksille avoimin mielin ja avata silmäni jälleen niille kaikille tuotteille, joille silmäni olen vuosiksi ummistanut. Kuten ihana lukijani kuvaili, lisää tämä syömiseen aivan uudenlaista motivaatiota ja nautintoa, kun antaa vihdoinkin luvan itselleen valikoida ruokia makunsa mukaan eikä sen, mitä anoreksia pään sisällä käskee valitsemaan. Hän kuvaili oivaltaneensa touhun olevan jopa hauskaa ja palkitsevaa. Tällä asenteella minäkin tänään ruokaostoksille lähdin ja mukaan tarttuikin aivan uudenlaisia tuotteita, joista olen vaan vuosia haaveillut. 

Kävelin jogurttihyllylle aivan uudenlaiset - terveen puoleni - silmälasit päässäni ja katselin jogurttivalikoimaa, joka avuatuikin eteeni yhtäkkiä aivan erilaisena kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Yhtäkkiä valikoimaa olikin aivan eri tavalla ja jogurtit, jotka ovat olleet pitkään ulottamattomissani, olivatkin yhtäkkiä kaikki sallittuja minulle. Olen koko sairausaikani ajan syönyt turvajogurtteja, jotka ovat olleet rasvattomia ja keinotekoisesti makeutettuja. Jotenkin ne ovat olleet minulle niitä ainoita vaihtoehtoja, joihin makuhermot ovat tottuneet, eikä muistikuvaa muunlaisesta enää ole ollut lainkaan. Nyt mukaani lähti ainoastaan tavallisia jogurtteja, kuten Valion kahvijogurtti, josta olen haaveillut jo aivan liian kauan. Seuraavaksi aion hankkia tavallista maustamatonta jogurttia, jota pääsen nauttimaan hunajan tai marjojen kera, nam!

Osastolla olen uskaltautunut herkuttelemaan Linkosuon perunalimpulla, joka on tällä hetkellä aivan ehdoton lempileipäni. Kotona en tähän ole vielä aiemmin kyennyt, vaan leivätkin ovat valikoituneet koon, eivät maun mukaan. Mutta nyt ostoskoriin sujahti pussi myös kotiinvietäväksi ja käyttöön on jo leipä otettu:) 

Koska orjalliseen ateriasuunnitelman noudattamiseen kuuluu myös jälkiruokien pitäminen mukana pääaterioilla, päätin ostaa kotiin muutamia hyviä jälkiruokia, jotka todella maistuvat minulle. Jälkiruoat nimittäin eivät saa joka päivä jäädä pelkkään hedelmään, vaan myös muihin jälkiruokiin tulee minun kyetä. Tällä kertaa jäätelöhyllyllä ohitin turavajäätelöni Valion kevyt minttu-suklaa -jäätelön ja suuntasin katseeni aivan tavallisiin jäätelöihin. Valinnan vaikeus oli suuri, kun yhtäkkiä valikoima laajenikin yhdestä vaihtoehdosta lukuisiin! Matkaan lähti Valion Aino suklaakermajäätelö höystettynä lakritsikastikkeella ja toffeepaloilla. Pieni määrä jäätelöä aterian päälle tyydyttää makeanhimon ja turvaa tarvittavan energiansaannin:)

Mukaan jälkiruokavaihtoehdoiksi lähti myös Brunbergin mokkasuukkoja. Sopivan kokoinen pikkujälkkäri, joka kelpaa kyllä sairaalan ainaisten kiisseleiden ja jälkiruokapuurojen sijaan! Tottakai jälkiruoka voi olla joskus se pelkkä hedelmäkin, mutta siitä aion nyt todellakin pitää kiinni, että edes se jälkiruoka ei putoa listalta pois:)

Ensimmäistä kertaa rohkaisin myös kokeilemaan tuoremehua. Vaikka se ei olekaan välttämätön vaihtoehto ravintoaineiden kannalta ja pidän paljon hedelmistä, on kaloripitoisten juomien juominen minulle ollut todella korkea kipukynnys. Mutta nyt ajattelin ylittää tuon kynnyksen juomalla joskus lasillisen tuoremehua hedelmän syömisen sijaan. Vain ja ainoastaan siksi, että voitan pelkoni ja saan taas yhden hyvän kokemuksen siitä, ettei minulle tästä mitään pahaa tapahdu.

Kauppareissu oli siis kaikin puolin positiivinen kokemus, ja hyvin on myös kyseisten tuotteiden sujauttaminen ruokavaliooni alkanut! Ostin pähkinöitä ja maitoa myöden kaiken, mitä ateriasuunnitelmani pitää sisällään, jottei mitään vaan jää puuttumaan. Alku näyttää hyvin lupaavalta, joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Uskon vahvasti siihen, että kun riittävästi toistoja vaikeiden ruoka-aineiden syömisen suhteen tulee, muuttuu se kerta kerran jälkeen helpommaksi ja rutiininomaisemmaksi. Toivon mukaan vähitellen kalorien arvo vähenee ja ruoka muuttuu mielessäni jälleen mauiksi, ravinnoksi ja energiansaanniksi, eikä säily mielessäni pelkkinä kaloreina ja ravintoarvoina. Valtavan askeleen sitä kohti olen jo ottanut ja kaloreiden arvo pieneneekin mielessäni päivä päivältä.

<3:Laura