Kaikella on tarkoituksensa

Elinen päivä kokonaisuudessaan lisäsi motivaatiotani ja tahtoani parantua tästä sairaudesta lopullisesti ja päästä palaamaan normaaliin elämään. Haluan päästä ottamaan arjen vastaan sen iloineen ja suruineen. Koin eilen sekä ilon että pettymyksen tunteita, mutta kaikki ne yhdessä saivat minut haluamaan parantumista vaan entistä enemmän! Kun eilen kävin tutustumassa tulevaan työpaikkaani, olin todella iloisilla mielin käynnin jälkeen. Minulla on niin positiivisia kokemuksia edellisestä työpaikastani ja niistä onnistumisen tunteista, joita vastavalmistuneena voi töissään saada, etten malta odottaa töihin paluuta. Työpaikka vaikutti kaikin puolin mukavalta ja minulle tuli sellainen tunne, että voin sinne hyvillä ja rohkeilla mielin sitten kesäkuussa mennä. Vaikka luonnollisestikin töihinpaluu pitkän tauon jälkeen ja vähäinen kokemus omasta ammatista synnyttävät sisälläni jännityksen tunteita, ovat ne tällä kertaa ainoastaan positiivisia. Haluan taas päästä mukaan työelämään, saamaan lisää kokemusta ja oppimaan uutta alaltani. Kaukana on se kaamea paniikki, jota tunsin, kun ensimmäisen kerran oman alan töihini menin. Olin sellaisessa ahdistuksen ja paniikin tilassa, että hermoni olivat aivan riekaleina. Tottakai jännitys taas kasvaa töiden aloituksen lähestyessä, mutta tunnelmat ovat enemmänkin positiivisen odottavaiset. Vaikka sairaus onkin tuonut elämääni paljon surua ja murhetta, on se tietyllä tavalla myös kasvattanut minua ihmisenä. Olen saanut paljon rohkeutta ja oppinut tietynlaista, parempaa suhtautumistapaa asioihin. Kaikista pettymyksistä huolimatta, olen alkanut uskoa ja luottaa tulevaisuuteen.

"Tulevaisuus kuuluu niille,

jotka uskovat unelmiensa kauneuteen"

Eleanor Roosevelt

Kun palasin kotiin tutustumiskäynniltä ja koin onnistumisentunteet täydellisen aamupalasuorituksen merkeissä, rohkaistuin ajattelemaan tulevaisuuttani vielä hieman pidemmällekin. Otin yhteyttä toisen paikallisen oman alani työpaikan rekrytointiin ja ilmoitin olevani töiden tarpeessa kesäkuun loppupuolelta lähtien. Mitään varmaa minulle ei vielä luvattu, mutta puhelu vaikutti lupaavalta. Tämä kaikki yhdessä lisäsi tahdonvoimaani entisestään, ja olenkin pitänyt tämän asian mielessäni jokaisella ruokailulla. Haluan tehdä kaikkeni, että olen kesään mennessä työkykyinen ja siitä eteenpäinkin. En anna minkään pilata tätä minkä olen työllä ja tuskalla saavuttanut, vaan taistelen sen pysyvyyden puolesta! Haluan nyt entistä enemmän nostaa painoani vielä viimeiset kilot normaalipainoon ja saada kaikin puolin voimia kehooni, jotta jaksan töissä ja voin hyvin tulevaisuudessakin. Tarvitsen lisää jo ihan pelkästään lihasvoimaakin, jotta pystyn suoriutumaan töistäni parhaalla mahdollisella tavalla. Jaksan vaan aina ihmetellä, millä voimilla minä vielä syksyllä töitä tein - sillä anorektikon päättäväisyydellä ja sisulla sitten kai.

Ilontunteet vaihtuivat kuitenkin pian pettymykseksi, kun menimme yhdessä poikaystäväni kanssa pankkiin, jossa meillä oli varattuna aika asuntolainaneuvotteluun. Olemme viime kuukaukaudet haaveilleet omasta asunnosta ja katselleet päivittäin uusia ostokohteita. Olimme jo löytäneetkin muutaman mieluisan asunnon, ja haaveenamme oli päästä muuttopuuhiin mahdollisimman pian. Palautus maanpinnalle tuli kuitenkin kovaa ja korkealta, kun selvisi, että minun tämän hetkinen tulotaso - olematon sellainen - sekä tulevan työsuhteen lyhyys ovat esteenä tarvittavan lainan saannille. Olin niin kovasti toivonut, että se riittäisi, että toisella on vakituinen työpaikka, ja että minulla on töitä kuitenkin tiedossa. Pettymys oli valtava ja tunsin itseni syylliseksi ja epäonnistuneeksi. Tuntui niin katkeralta kaikkien näiden vuosien aikana koettujen pettymysten vuoksi ottaa vielä tämäkin vastaan. Sairaus on laittanut elämäni katkolle niin usein, pakottanut jättämään työt kesken ja saanut minut käytännössä menettämään minulle mahdollisen vakituisen työpaikan, joten katkeruus sairautta kohtaan kasvoi valtavaksi. Miksi tämä sairaus on tehnyt tämän kaiken minulle?

"Karta aina itsesääliä, koska se on tunteista turmiollisin.

On kauheaa joutua oman itsensä oravanpyörään."

Millicent Fenwick

Eilisen päivän kieriskeltyäni itsesäälissä ja pettymyksen tunteissa tajusin, etten voi nyt kuin tehdä parhaani tässä hetkessä. Poikaystäväni ja vanhempani saivat minut tajuamaan, että ei ole mitään syytä olla pettynyt ja varsinkaan syyllistää itseään, sillä asiat eivät vaan aina mene niin kuin haluaisi. Äitini korosti, että kaikki asiat loksahtavat kyllä paikoilleen, kun sen aika vaan on.  Meillä on ihana koti jo nyt, ja vaikka unelma omasta kodista siirtyy, ei se tarkoita, ettei se unelma jonain päivänä tule toteutumaan. Hän kehoitti iloitsemaan siitä, kuinka lupaavalta kaikki parantumiseni suhteen nyt näyttää ja siitä, ettei enää mene kuin hetki, että pääsen kotiin elämään sitä normaalia arkea poikaystäväni kanssa. Kunhan nyt vaan maltan mieleni, hoidan itseni kuntoon ja pääsen palaamaan työelämään, avautuvat ovet ja mahdollisuudet taas aivan uudella tavalla meille. Kaikella on tarkoituksensa, myös tällä. 

"Kauniina maailma näyttäytyy. Tai pelkkää murhetta julistaa.

Vaan saa se näön millaisen kirkkauden taikka pimeyden

sen yksin sinä määräät."

Nimetön

<3:Laura