Tämän aamun apeiden tunnelmien vuoksi ajattelin palata vielä ajatuksissani eiliseen, joka oli kotona kaikin puolin mukava päivä:) Teimme poikaystäväni ja Juliuksen kanssa pienen retken Nurmijärven Myllykoskelle. Poikaystäväni vei minut sinne ensi kertaa viime vuonna hakiessaan minut kerran Helsingistä osastolta. Tuolloin oli vielä talvi, joten nyt pääsin vasta kunnolla näkemään kosken kuohut. Päivä oli aurinkoinen ja keli oli pienelle retkelle mitä parhain. Vesi oli koskessa korkealla ja kuohut olivat mahtavat ja todella näkemisen arvoiset!
Kävimme hakemassa Myllykukon Subwaysta meille täytetyt subit, jotka söimme koskella retkipaikassa. Samalla pääsin taas rikkomaan rajoja ruokailun suhteen ja syömään minulle haastavampia ruokia. Joten retki toimi myös hyvänä haasteena mitä rajojen rikkomiseen ruokailun suhteen tulee. Vaikka leipä on ollut minulle pitkään todella vaikea ruoka, niin olen hienosti voittanut pelkojani sitä kohtaan. Pystyn jo hienosti hyväksymään sen osana aterisuunnitelmaa sekä myös korvaamaan pääaterian ruokaisammalla patongilla. Seuraava haasteeni onkin sitten uskaltautua ottamaan patonkiini juustoa tai syömään kokonaisen patongin! Syömisen jälkeen kävelimme pitkin kosken vartta ja pitkospuita pitkin sekä omia haastavampia reittivalintoja pitkin. Oli ihana päästä niin lähelle luontoa ja raittiiseen ilmaan ulkoilemaan:)
Ja jos jonkun mielestä retki oli kiva, niin Juliuksen, sillä se oli aivan tavattoman innoissaan luonnosta. Siitä oikein näki miten se nautti siellä vipeltämisestä! Kun menimme ihan rantaan, kävi pikkuinen välillä juomassa koskesta vettä, jonka jälkeen taas riitti menoa ja meininkiä hänen puuhissaan:)
Kun pääsimme kotiin, oli olo todella sen mukainen, että oli tullut oltua kunnolla ulkoilmassa ja retkeilemässä. Olin aivan väsynyt ja minusta tuntui, että olisin voinut nukahtaa siihen paikkaan. Vaikka väsymys iskikin jälkeenpäin kovana ja huomasi, etten ole tottunut vielä tällaiseen liikkumiseen, oli mahtavaa huomata, kuinka jaksoin loistavasti liikkua eikä voimattomuuden tunteista ollut tietoakaan! Kun kävelimme polkuja pitkin, tuli minulle hyviä muistoja mieleen terveiltä ajoilta, jolloin olen ollut vaeltamassa pienimuotoisesti niin rippikoulussa kuin lukioaikanakin. Tuli oikein kova into, että haluan todella tulevaisuudessa päästä toteuttamaan jonkun vaellusretken, josta meillä on poikaystäväni kanssa ollutkin puhetta:)
<3: Laura
P.s. Vaikka tämä päivä on kulunut hieman apeimmissa tunnelmissa aamuisen pettymyksen vuoksi, olen siitä huolimatta kyennyt suuntaamaan ajatukset jo tulevaan ja positiivisiin asioihin sen sijaan, että olisin asiaa jäänyt suremaan. Olenkin käynyt työstämään mielessäni niitä asioita, jotka saattoivat koitua kohtalokseni menneellä lomalla. Huomenna tiedossa siis enemmän pohdintaa liittyen kompastuskiviini kotilomilla!
Kuulostaa ihanalta reissulta! :) Mun mielestä on hienoa, että sulla on tulevaisuuden suunnitelmia ja tavallaan myöskin se, että näet että kaipaat jotain, jota teit kun olit terveenä. Se jos mikä auttaa yhä enemmän tsemppaamaan meitä kaikkia parantumaan. :)
VastaaPoistaHalaus <3
Oli kyllä kiva pikkureissu, vähän erilaista tavalliseen arkeen:) Se on kyllä totta, että on ihana asia, että on juttuja joita kaipaa terveeltä ajalta ja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen! Ne auttaa todella tsemppaamaan:)
PoistaVoimahalus takaisin<3
Toi on kyllä tosi kiva paikka!! Asutaan siinä aika lähellä, joten aina välillä tulee käytyä siellä. Meidän neiti kovasti tykkää myös paikasta. Nyt keväällä on vielä kiva, kun vettä riittää ihan kunnolla. Ainakaan vielä ei onneksi tulvi...
VastaaPoistaTuommoiset pienet jutut tekevät kyllä ihmeitä; antavat tosi paljon voimaa jaksamiseen. Eikä sen oikeasti tarvi olla mitään ihmeellistä ja kallista.
Tsemppiä!!
Kiitos tsempeistä:) Hauska sattuma, että satut asustelemaan siinä lähistöllä! Ei todellakaan tarvitse olla mikään erikoinen ja kallis juttu, kun se jo kummasti piristää päivää ja tuo arkeen mukavaa vaihtelua! Täytyy käydä vielä uudemman kerran tuolla taas kesällä, josko ihan makkaraa vaikka uskaltautuisi siellä grillailemaan, kun ihan hyvät nuotiopaikat siellä näyttivät olevan:)
PoistaMoi! Sulla on kiva blogi ja oot vahva ihminen! :) Mulla on sulle yksi kysymys: olen pian 14-vuotias tyttö, ja sairastunut anoreksiaa (enkä vieläkään täysin parantunut). Alunperin mulle määrättiin minimi painoksi 47 kg, mutta lääkäri vaihtui ja hyväksyi silloisen 44 kg painoni. Lapsen ja aikuisen painoindeksejä ei tietenkään voi katsoa samalla tavalla, mutta nyt katson koko ajan kaikenmaailman painoindeksejä ja lasken niitä - niin tavallisia kuin lasten indeksejä. Mun on oikeesti nostettava painoa, koska nyt se on noin 42.5, mutta lasten painoindeksi sanoo sen olevan ikäiselleni ok paino, mutta aikuisten painoindeksissä normaalipainoon on vielä aika reilusti matkaa. Minua stressaa, ettei minun periaatteessa tietyn painoindeksin takia tarvisi nostaa painoa, vaikks tiedän että se olisi minulle vain hyväksi. Toivon että voisit jotenkin auttaa, vaikka tiedän tämän olleen tosi sekava kirjoitus ja olet itsekin sairas. Tsemppiä ja haleja!
VastaaPoistaLisäyksenä vielä se, että en ole sairastumiseni jälkeen ollut kertaakaan normaalipainossa; se on sellainen "pyhä asia", johon en voi mennä ja tiettyä rajaa en vain uskalla ylittää, tai muuten tuntuu, että pitää vähän pudottaa painoa. Kaipaisin jotain kongreettista ateriasuunnitelmaa jota toteuttaa (olen kasvissyöjä), kun osaston aikainen suunnitelma ei enää yhtään innosta.
PoistaHeippa! Kiitos kivoista sanoistasi ja olen todella otettu, että rohkenit minulta mielipidettä asiaan kysymään. Luonnollisestikaan minulla ei ole tähän mitään oikeaa vastausta, mutta voin vain kertoa oman mielipiteeni asiaan. Mielestäni asiaan vaikuttaa paljon se, minkä ikäisenä olet sairastunut? Olitko ennen sairastumistasi tullut jo murrosikään ja kasvanut täyteen pituuteen ja oliko sinulla jo kuukautiset alkaneet? Mielestäni nämä kaikki vaikuttavat siihen, kannattaako katsoa lasten vaiko aikuisten painoindeksiä. Jos sinulla on ennen sairastumista alkaneet kuukautiset ja olet jo kasvanut ns. aikuisen pituuteen, seuraisin sinuna ennemminkin aikuisen painoindeksitaulukkoa, mikäli siitä haluat pitää kiinni. Sillä jos sinulla kuukautiset ovat ennen sairastumistasi alkaneet jo ja jääneet painon laskemisen myötä pois, on niiden palaaminen merkki sinulle oikeasta painostasi.
PoistaNykyinen painosi on mielestäni todella alhainen, katsotaan sitten lasten tai aikuisten painoindeksiä. Kuinka pitkä olet? Kannustaisin nostamaan sinua painoasi oikeasti sinne 47 kg, johon lääkäri alunperin tavoitepainosi asetti. Miksi sitten näin? Jos et ole tullut murrosikään ennen sairastumistasi, olisi todella tärkeää tulevaisuuden kannalta, että pääsisit kokemaan fyysisesti murrosiän, jottei sinun aikuisena tarvitsisi katua sitä, että vartalosi ei ole päässyt kehittymään naisen mittoihin. Tiedän että olet vielä nuori, etkä osaa ehkä ajatella vielä niin kauaskantoisesti, mutta olen saanut lukijoiltani kommentteja, joissa he harmittelevat nyt myöhemmin todellakin sitä, että ovat sairastuneet ennen murrosikää, eivät ole saaneet naisellisia muotoja tai kokeneet koskaan kuukautisia. Myöhemmin tätä voi olla vaikea korjata, mikäli sairaus pitkittyy. En todellakaan halua masentaa tai lannistaa, vaan toivon, että pystyisit ajattelemaan asiaa myös tältä kannalta!
Ja painon nostaminen korkeampaan edesauttaa myös psyykkistä parantumista. Vaikka nyt normaalipainon saavuttaminen tuntuu kamalalta ajatukselta, voin sanoa, että mieli sopeutuu. Se sopeutuu niin lukeman muuttumiseen kuin vartalon muutokseenkin. Voin sanoa tämän omasta kokemuksestani. Sitä mukaan, kun paino nousee myös psyyke parantuu ja anorektiset ajatukset haihtuvat. Eivät ehkä koskaan katoa lopullisesti mutta helpottavat. Lueppa postaukseni Kipuraja tältä kuulta. Siinä kuvailen sitä, kuinka minullakin on ollut se tietty painoraja, jota en millään haluaisi ylittää, mutta kuinka ystäväni kannustamana olen sopeutumassa tuon kipurajan ylittämiseen ajatuksissani. Se veisi sairautta entistä kauemmaksi.
Ja mitä tuohon ruokavalioon tulee, oletko kokeillut ruokien vaihtotaulukon kokeilemista? Kirjoitin maaliskuun puolella postaukset Ruokien vaihtotaulukot ja Esimerkki ateriasuunnitelmasta. Siinä on ohjeistus siihen, kuinka ateriasuunnitelmaa voi tietyn rungon avulla muokata mieluisekseen. Vaikka esimerkissä ateriasuunnitelmasta puhutaankin liharyhmästä, löytyy Ruokien vaihtotaulukot-postauksesta kasvissyöjille oma listansa, jolla korvata liharyhmän. Voisit katsoa sitä, jos siitä olisi sinulle apua. Tuo ateriasuunnitelma tosin ei riitä vielä nostamaan luultavasti painoasi, mutta olisiko herkkulisän miettiminen mahdotonta? Minä olen siihen rohkaistunut ja siinä saa lisäenergiaa pienessä määrässä. Tai jos herkkulisä tuntuu mahdottomalta, olen itsekin harkinnut lisäravinteiden ottamista avukseni. Laitan tänään oman ateriasuunnitelmani esille illalla, joten voit katsoa myös siitä hieman esimerkkiä, sillä se toimii hyvänä painonnostatusruokavaliona.
En tiedä oliko sepustuksistani sinulle mitään apua, mutta muuten en oikein osaisi sinua neuvoa. Kysyä saat ihan mitä vaan mieleen tulee, jos koet siitä olevan sinulle apua:) Liity ihmeessä ihan blogini jäseneksi ja luo nimimerkki google-tilin avulla, jos siltä tuntuu! Olisi mukava aina tutustua enemmänkin teihin lukijoihin ja tietää, että jos kommentoit, että kommentti on juuri sinulta:) Tsemppiä ja voimia ja kysyä saat tosiaan ihan mitä mieleen vaan tulee!
Moi taas, minä täällä! Loin äsken muuten tuon Google-tilin, niin minut voi tunnistaa :)
VastaaPoistaOlet ihana, kun niin kivasti vastasit ja vaikutti siltä, että oikeasti haluat auttaa. Olet upea ihminen ja olen varma, että tulet paranemaan upeasti! :)
Mutta siis: olin vasta 11-vuotias, kun olin sairaalassa sairauteni takia, täytettyäni 12 pääsin pois (olin osastolla kyllä vain pari kuukautta, kevästä kesään). Oli hyvin lähellä, että kuukautiseni olisivat alkaneet, kunnes kaikki kumoutui alettuani laihduttaa, eikä nyt niistä ole tietoakaan... Kuten ei naisellisuudestakaan. Olen 161-162 cm pitkä. Yritän kerätä voimia ja ylittää omatkin kipurajani - toivotaan että se tosiaan on sen arvoista! :)
Mukavaa kun sen teit, liity ihmeessä ihan blogini jäseneksikin, olisi mukavaa saada yksi lisäjäsen lukijajoukkooni;) Nyt on kiva, kun osaan yhdistää kommenttisi sinuun, mikäli myöhemminkin intoudut kommentoimaan:)
PoistaKiitos ihanista sanoistasi, toivon todella, että niistä oli edes jotain apua sinulle <3 Toivon kovasti, että yrität kerätä rohkeutta nostaa painoasi, sillä olet vielä niin nuori ja sinulla on koko elämä edessesi. Vaikeasta sairaudesta tosin on kyse, eikä sitä pelkällä päätöksellä päihitetä, mutta yritä löytää niitä motivaation hippusia, vaikka sitten noista ajatuksista, joita tulevaisuuden suhteen sinua kehotin mietiskelemään! Ja olet kuitenkin sen verran pitkä jo, että kehottaisin suuntaamaan katseesi jo siihen aikuisen painoindeksitaulukkoon! Ja usko minua - kipurajan ylittäminen on varmasti sen arvoista! Voimahalaus tältä suunnalta<3