Melkein neljä päivää:)

Varsinainen omahoitajani on nyt pari viikkoa lomalla, joten minulla on nyt kaksi korvaavaa omahoitajaa. Kuten tiistaina kerroin, antoi lääkäri minulle luvan sopia lomista omahoitajani kanssa, sillä hän luottaa minun pärjäämiseen ja kokee minun ansainneeni lomani, sillä olen osastolla toteuttanut ateriasuunnitelmaa täysin tunnollisesti. Varsinainen omahoitajani on todella tiukka, enkä tiedä mitä hän olisi suuren painonvaihtelun vuoksi sanonut lomaluvistani, mutta korvaava hoitajani oli täysin samoilla linjoilla lääkärin kanssa: saisin lomat, jotka minulle oli jo aiemmin luvattu. En olisi voinut olla yhtään iloisempi kuullessani tästä!

Lähden nyt siis tänään lounaan jälkeen kotiin, kun äitini tulee hakemaan minut osastolta. Poikaystäväni pääsee jo kahdelta töistä, joten meillä on hyvää aikaa viettää päivä rauhassa yhdessä. Huomenna lähdemmekin sitten yhdentoista ihmisen voimin pääsiäisristeilylle Tallinnaan. Olen niin odottanut sitä, että saamme koko kaveriporukan poikaystävineen kasaan ja pääsemme pitämään hauskaa ihan kunnolla! Olen päässyt juhlimaan viimeksi omien ystävieni kanssa uutena vuotena, joten on jo aikakin:) Sovin omahoitajani kanssa, että takaisin minun ei tarvitse tulla kuin vasta sunnuntai-illaksi. Edessä on siis melkein neljä ihanaa päivää pois tästä sairaalaympäristöstä! Sovimme jo myös ensiviikon lomista, kun minun mentävä - tai ennemminkin saan mennä - kotiin Juliuksen luokse vanhempieni lähtiessä reissuun:)

Tästä alkaakin sitten kunnolla totutteleminen kotona oloon pitempien lomien kautta. Koen olevani siihen jo melko valmis, mutta tarkkana täytyy olla monenkin eri asian suhteen. Olen kyllä viime lomien aikana huomannut heikot kohtani, joten nyt on vaan aika käydä niiden kimppuun! Mietin jo valmiiksi sudenkuoppia, joihin voin langeta, jotta voin varmasti kiertää ne kaukaa ja välttää putoamasta niihin.

1) Kaiken hyvän jo saavutetun lisäksi minun tulee jatkaa aamupalamissiotani sekä aamupalani parantamista. Varsinkin kun edessä on pitkiä ja raskaita päiviä risteilyn merkeissä, tulee aamulla kyetä tankkaamaan kunnolla, jotta jaksan muiden mukana.

2) Kun näläntunne iskee, tarkoittaa se, että kehoni tarvitsee energiaa. Silloin ei katsota kellosta, onko ruoka-aika tai kysellä poikaystävältä voinko jo syödä. Tällöin tulee uskaltaa vastata nälkätuntemukseen kunnolla.

3) Minun tulee uskaltaa syödä kunnolla itseni täyteen, eikä pelkästään sen verran, että nälkätuntemukseni katoaa. Muutoin nälkä ei pysy kauaa loitolla, vaan palaa jo pian takaisin, jolloin ruoka pyörii ajatuksissani jatkuvasti. Osastolla syön itseni oikeasti ihan täyteen, välillä ihan väkisin ähkyyn asti, jolloin paino nousee. Kotona minun pitäisi pystyä samaan, jotta saan pidettyä painoni. Osastolla kulutus kun on melko minimaalista, mutta kotona se kasvaa ihan huomaamatta. Tällöin myös energiantarpeeni kasvaa, johon minun tulee kyetä vastaamaan.

4) Minun tulee haastaa itseäni yhä enemmän vaikeiden ruokien suhteen ja rikkoa rajoja. Syömme risteilyn aikana ravintoloissa, joissa minun on mahdollisuus ylittää turvallisuusrajani tilaamalla taas jotain uutta, mikä vielä hetki sitten tuntui minusta mahdottomalta. Kerta kerralta minun tulisi ottaa yksi ruoka kiellettyjen listalta taas sallittujen puolelle: pienin askelin eteenpäin. Ehkä uskallan haastaa itseni myös juomapuolella tilaamalla lempidrinkkini juhlinnan lomassa;)

5) Kiire ja epäsäännöllinen rytmi ei saa toimia tekosyynä aterioiden unohtamiselle, väliinjäämiselle tai pienentymiselle. Voin ottaa mukaani pieniä välipaloja, joita voin tarvittaessa syödä nälän yllättäessä, mikäli muiden ei ole tarve vielä mennä syömään. Näin voin huolehtia välipaloistani kunnolla, enkä vedota siihen, ettei esimerkiksi ruokailumahdollisuutta ollut.

6) Ateriasuunnitelmaa tulee noudattaa mahdollisen tarkasti. Mikäli rytmi on epäsäännöllinen, voin mielessäni vaihtaa aterioiden järjestystä ja miettiä, vastaako jokin syömiseni energiamäärältään varmasti ateriasuunnitelmaani kuuluvaa ateriaa.

7) Koska arkikulutus kasvaa välttämättäkin suuremmaksi kotona, ei ole välttämätöntä käydä yhtä tunnollisesti kävelyillä kuin osastolla. Risteilylle lähtiessä arkikulutusta tulee varmasti riittämiin tanssilattialla sekä sitten Tallinnassa maissa kävellessä kiireellä paikasta toiseen.

8) Minun tulee päästä eroon pakkomielteestäni siihen, että kävelyt tulee huolehtia kotona minuutilleen samalla tavalla kuin osastolla. Minun on haastettava itseni kohtaamaan se ahdistus, jonka kävelyn väliinjättäminen minussa herättäisi. Miten olisi yksi kokonainen lepopäivä vaikkapa sunnuntaina, jolloin minun ei tarvitsisi poistua kotoota ollenkaan, jos siltä tuntuu? Selviäisinkö tästä ahdistuksesta? Luulen nimittäin olevani todella väsynyt risteilyn jäljiltä, joten ainakaan liikunnan ilosta tuskin ulkoilemaan lähtisin. Olisiko minusta ottamaan ensikertaa tällainen askel vapaampaan suhtautumiseen liikkumista ja ulkoilujen suorittamista kohtaan?

Tässä on jo haastetta kerrakseen, mutta kun nämä asiat pidän mielessäni, uskon kaiken menevän loistavasti! Vaikka kuinka kaikki kiva veisi mennessään, tulee minun pitää mielessäni tavoitteeni siitä, että tällä lomalla paino ei ainakaan tule laskemaan. Se on ensisijaisen tärkeää, jotta pystyn osoittamaan niin itselleni, läheisilleni kuin hoitavalle tahollekin kykeneväni olemaan jo kotosalla. Tämän loman jälkeen en halua ilmoittaa painoni putoamisesta läheisilleni - se on varma se!

<3:Laura