Siipeni - joko ne kantaisivat?

Nyt on aika testata siipieni kannattelevuutta. Aion asettaa itseni tilanteeseen, jossa testataan todella, mitä kohtaa terveydenpolkua tällä hetkellä oikeasti tallaan. Viime loman jälkeen koin suuria epäonnistumisen tunteita ja olin pettynyt itseeni. Mutta siitä sisuuntuneena sain valtaisan annostuksen lisätahtoa, voimaa ja kunnon tsemppipuuskan, mitä parantumisen suhteen tulee. Vaikka lomalta paluustani ei useita päiviä olekaan, koen että ajattelussani on todella tapahtunut taas uusi käänne. Olen tehnyt osastolla kaikkeni, jotta painoni varmasti nousisi täällä ollessani sekä harjoitellut sallivuutta haastamalla itseni ylimääräiseen herkkulisään. Herkkulisän myötä olen kyennyt antamaan itselleni ensimmäisen kerran luvan syödä ilman, että tarvitsen luvan ulkopuoliselta taholta. Mutta vaikka osastolla pystynkin tekemään kaikkeni, ei se riitä. Vaikka kuinka kykenisin osastolla nostamaan kipurajaani, kohtaamaan ahdistukseni ja viemään itseni vaikeisiin tilanteisiin, on tämän kaiken siirryttävä myös kotiin. Ei riitä, että pystyn nostamaan painoani osastolla, mikäli en pysty siirtämään tätä kaikkea saavuttamaani kotiin asti.


Nyt on vihdoin tullut se aika, että vien tämän kaiken osastolla opitun mukanani kotiin. Vaikka ajatuksissani olikin jäädä osastolle nyt tiiviimmäksi jaksoksi, jotta painoni nousisi mahdollisimman nopeasti tavoitteeseen asti, käänsi jokin mieleni toiseen suuntaan. Se jokin oli ihanat ja huolehtivaiset neuvot saman kokeneilta lukijoiltani. Aina yhtä ihania neuvoja antava lukijani sai minut ymmärtämään, että lopullista muutosta ei tule tapahtumaan, mikäli pystyn tsemppaamaan ainoastaan osastolla, mutta kotona en kykenekään enää samaan. Tästä seurauksena on ainoastaan jojoilua osaston ja kodin välillä, mitä on jatkunut minun kohdallani jo aivan liian pitkään. Muutosten ajattelumaailmassani tulee olla niin pysyviä, että ne seuraavat minua myös kotiin asti. Asia jäi mieleeni ja päätin todella haastaa itseni kokeilemaan siipieni kantavuutta kotona nyt pidemmän kotiloman myötä. Haluan osoittaa erityisesti itselleni, että minusta on pärjäämään kotona. Haluan tehdä sen itseni takia. Kuten toinen lukijani sanoi, voin suunnata anoreksiaan ajaneen rautaisen itsekurini positiiviseen suuntaan asettamalla itsekurini testiin mitä ruokailuista huolehtimiseen kotona tulee. Nyt aion todella ottaa tämän itsekurin käyttööni ja laittaa sen koville tulevien päivien aikana.

Minulla oli tänään hoitoneuvottelu, jossa toin kaikki nämä asiat esille lääkärin ja hoitajani läsnäollessa. Lääkärini oli heti samoilla linjoilla kanssani ja sanoi, että jos ajatukseni ovat todella sillä tolalla, millä olen sen osastolla ilmi tuonut, puoltaa hän todellakin ajataustani pitemmästä lomastani. Hän korosti edelleen, että olemme hoitamassa täällä päätäni, emmekä pelkästään painoani. Painooni liittyvät tavoitteet ovat nyt omissa käsissäni, ja jos koen olevani valmis ottamaan askeleen eteenpäin pidemmän loman muodossa, on hän kanssani samaa mieltä. Hän kokee, että alan olla jo sillä tasolla edellisten lomien perusteella, että peruspohja ruokailuissani todella on kohdillaan, mutta tarvitsen vielä hievenen rohkeutta, jotta olen valmis kotiutumaan lopullisesti. Nyt on aika alkaa pohjustaa kotiutumista koettelemalla rajojani. Lääkäri halusi myös korostaa, että aina on mahdollista palata takaisin osastolle kesken loman, mikäli siltä tuntuu.

Lähden siis huomenna lomalle lounaan jälkeen ja palaan takaisin vasta sunnuntai-iltana. Poikaystäväni on tämän viikon yövuoroissa, joten haastetta ruokailuiden järjestämiseen kyllä löytyy. Mutta olen valmis ottamaan haasteen vastaan, sillä tulevaisuudessakin minun tulee pärjätä yksin. En voi koko loppu elämääni tukeutua läheisiini ruokailuissani, vaan minun tulee pärjätä omillani. Kaikki tämä on siis mitä loistavinta harjoitusta lopullista kotiutusta ajatellen. Joten nyt vaan katse huomiseen ja ajatukset mukaviin lomasuunnitelmiin - niitä nimittäin on jo tiedossa yllin kyllin! :)

<3:Laura