Itsetunto-ongelmia ja vaatehankintoja

Olin nuorempana hyvin epävarma ja itseluottamukseni oli todella hakusessa. Kaipasin muiden tukea ja hyväksyntää kaikessa. En uskaltanut edes ostaa haluamiani vaatteita, ennen kuin kuulin muiden suusta hyväksyvän lausahduksen. Olin pitkään nuorempana hyvin epävarma tyylini suhteen, mutta viime vuosien aikaan minulle on muotoutunut kuitenkin oma tyylini, joka on vaihtelevasti tyttömäinen, naisellinen ja urheilullinen. Olen tullut hyvin itsevarmaksi mitä pukeutumiseeni tulee ja luottanut omaan makuuni. Viime aikoina kuitenkin epävarmuuteni oman itseni suhteen on nostanut taas päätään siten, että ennen niin varmat mielipiteeni pukeutumisestanikin ovat alkaneet muuttua epävarmoiksi. Olen joutunut käymään hyväksyntää läpi ulkonäköni suhteen mitä vartalon muuttumiseen tulee, mikä on osaltaan heijastunut ehkä myös epävarmuuteeni pukeutumisen suhteen: vertailen kaikessa itseäni muihin tyttöihin.

Tällaiset tunteen kärjistyvät aina, kun on paljon paikalla ihmisiä, joihin vertailla itseään. Tällä kertaa vertailu ei kuitenkaan suinkaan kohdistunut toisten tyttöjen vartaloihin, vaan vaatteisiin - mikä sinänsä oli yllättävä asia sairauteni huomioon ottaen. Yhteistä kaikelle vertailulle on kuitenkin riittämättömyyden tunne, jonka huono itseluottamus voi kasvattaa omassa mielessään aivan liian suuriin mittasuhteisiin. Kuten jo eilen risteilytunnelmista kirjoittaessani kerroinkin, onnistuin risteilymme aikana muodostamaan itselleni hirveän kriisin siitä, kun poikaystäväni kommentoi vaatteitani tylsiksi ja kehui muiden tyttöjen päällä olleita vaatteita mukavan värikkäiksi. Poikaystävälläni on hyvin vahvat mielipiteet ja hän sanoo ne hyvin suoraan: mikäli jokin ei miellytä hänen silmäänsä, saan kyllä heti kuulla siitä. Tiedän asian olevan myös toisin päin, mutta hän ei suinkaan välitä kommenteistani, vaan luottaa siihen mistä pitää ja osaa olla ylpeä siitä. Otin hänen sanoistaan kuitenkin kovasti itseeni - tosin aivan liian helposti näin jälkeenpäin ajateltuna - ja koin heti epäonnistumisen ja huonommuuden tunteita. Älkää käsittäkö väärin - muutoin poikaystäväni on mitä ihanin minulle ja kehuu minua kaikella muulla tapaa aivan liiaksikin, varsinkin positiiviseen suuntaan muuttunutta vartaloani. Mutta kun kamppailen jatkuvasti oman epävarmuuteni sekä vartalon hyväksymiseni suhteen oman pääni sisällä, ei mieleni kyennyt ottamaan vastaan yhtään kritiikkiä vaatevalinnoistani, joista olin jo valmiiksi itsekin hieman epävarma. Mutta tämä kertoi taas omaa kieltään siitä, kuinka epävarma sisimmässäni olen, kuinka vertailen itseäni muihin tyttöihin ja kuinka kaipaan kovasti toisten hyväksyntää - erityisesti poikaystäväni. 

Kun lauantaina pääsimme Tallinnassa maihin ja lähdimme kaupoille, oli minulla sellainen olo, etten tiennyt enää mitä itsekään halusin. Selvät mielipiteeni tyylistäni katosivat kuin tuhka tuuleen ja kipuilin asiaa kaupoissakin, kun muut kiertelivät hyvillä mielin kauppoja. Herättelin mielessäni kysymystä, etsinkö nyt vaatteita, joista itse pidän, vai jotka miellyttävät toisia ihmisiä? Poikaystäväni käski lopettaa tällaiset ajatukset alkuunsa ja olla välittämättä hänen tai kenenkään muunkaan sanoista, ja käski ostamaan sitä mitä itse haluan. Hän sanoi, että vaikka hän kertookin mielipiteensä suoraan, ei se tarkoita, että minun tulee automaattisesta kuunnella niitä ja totella hänen sanomisiaan. Mutta kun epävarmuuden siemen on sisälleni kylvetty, ei sitä niin vaan sieltä pois enää saa. Kaikki itsetuntonsa kanssa kamppailevat tietävät varmasti mitä tarkoitan. Vaikka poikaystäväni myöhemmin korostikin sanoneensa ainoastaan, että aiemmin päälläni olleet vaatteet olivat paremmat hänen mielestään, en saanut epävarmuutta enää sisältäni siinä hetkessä pois.

Joka tapauksessa - kaikesta tästä huolimatta - yritin löytää itselleni jotain mieluisaa ja teinkin muutaman ihan kivan löydön:)

Zarasta ostin itselleni kirkkaan keltaisen jakun, jonka on tarkoitus olla tyköistuva. Kuva ei tosin tee jakulle oikeutta, mutta päällä se oli todella kiva! Otin kaikista pienimmän koon, mutta olen vartalonmalliltani sellainen, että ylävartaloni on selvästi hentonen alavartalooni verrattuna, jonka vuoksi tämäkin koko oli hivenen liian iso. Mutta ostin tästä huolimatta jakun, sillä asia korjaantuu hieman nappia siirtämällä. Olen todella tyytyväinen ostokseeni, sillä ennestään minulla on ainoastaan boyfriend-tyylinen musta jakku, joka ei siis ole malliltaan istuva. Nyt vaan ompelupuuhiin ja lämpimämpiä kelejä odottelemaan, niin pääsee jakku käyttöön :) Ja nyt saa loppua poikaystänäkin valitukset värittömistä vaatevalinnoistani! Olen aiemminkin huomannut, että Zaran vaatteet eivät ole lainkaan sopivia minun vartalonmallilleni. Ollessani laihimmillanikin housut roikkuivat muuten päällä, mutta pohkeista ne kinnasivat silloinkin. Nyt ei ole tietoakaan siitä, että Zaran housut mahtuisivat minulle pohkeitteni kohdalta! Yläosat sen sijaan ovat minulle hieman liian isoja, mikä kertoo, että Zaran vaatevalikoimien vaatteet kaipaavat selvästi muodokkaamman yläkropan!  

Stratovariuksesta sen sijaan ostin ihanan pinkin kesähameen, joka istui juuri sopivasti minulle. Hame asettuu ihanasti vyötärölle ja sopii loistavasti paidan kanssa, jonka voi laittaa hameen sisään. Koska paino ei pääasiassa tosiaan kerry minulla keskivartaloon tai yläkroppaan, uskalsin hyvillä mielin ostaa juuri nyt vyötärölle asettuvan hameen, vaikka muutama lisäkilo vielä olisikin tervetullut! Joten nyt vaan kesäkelejä odottamaan:)

Tästä piti tulla lyhykäinen postaus uusista vaatehankinnoistani, mutta jotenkin se ajautui käsittelemäänkin myös itsetuntoasioita, jotka ovat meille kaikille varmasti tuttuja. Mieli on tosiaan kummallinen kapistus; vaikka kuinka kuulisin ulkonäöstäni tai muista minuun liittyvistä asioista muuten kehuja poikaystävältäni, nappaan sieltä ne arvostelut (ja kuulen ne omalla tavallani) ja tunnen heti itseni huonoksi. Tämä ei pelkästään päde tähän asiaan, vaan kaikkeen saamaani kritiikkiin kaikilta muiltakin ihmisiltä. Siinä onkin minulla selvä kehittymisen paikka. Tämän myötä voisinkin alkaa miettiä, kuinka voisin saada varmuutta itselleni, enkä pyrkisi ainoastaan miellyttämään muita ja ottamaan kaikkea kritiikkiä niin kovasti itseeni? Tässä onkin minulle hyvää pohdittavaa ajatellen kaikkia elämän osa-alueita: kuinka lopettaa muiden miellyttäminen ja oppia luottamaan siihen mikä itsestä tuntuu hyvältä ja oikealta? Ja ennen kaikkea: kuinka lopettaa ainainen vertailu toisiin ihmisiin? 

<3:Laura

P.s. Mutta pakko lisätä se, että eräs ihana lukijani lohdutti minua sillä, että kun poikaystäväni on niin suora ja rehellinen sanomisissaan, ovat varmasti myös hänen positiivisetkin kommenttinsa siinä tapauksessa aitoja ja rehellisiä - siitä tuli todella hyvä mieli:)