Hetkiä arjestamme

Justus, Julius, vauvatreffejä, lenkkejä sadesäässä, kuntosalilla käymistä, hyvää ruokaa, ripsihuolto, keäsfiilistelyä, uusia keittiökokeiluja, kahvikupin ääreen rauhoittumista, leffailta äidin ja pikkukavereiden kanssa, mukavia lukuhetkiä, kirjoittamiseen uppoutumista, pihaprojektin kimpussa työskentelyä - niistä on minun arkipäiväni tehty:)

♥ Rennon letkeä kesämies on kulkenut mukana tiiviisti, ja vaikka isompia reissuja ei viime päivinä olekaan tullut tehtyä, olemme käyneet yhdessä lähes päivittäin tien päällä. Iskän futispelit, kauppareissut ja mummolareissut kävellen ovat mukava piristys päivään :)

♥ Vaikka rakastan lämpöä ja aurinkoa, olen nauttinut myös sateen ropinastakin. Pieni kesäsadekaan ei ole siis haitannut, vaan oikeanlaiset kamppeet niskaan ja liikenteeseen! Justuksella on mukavat oltavat sadesuojan alla ja äiskä nauttii lämpimästä kesäsateesta mielellään :)

♥ Vaikka pihaprojektimme onkin vielä aivan kesken, on se onneksi pikkuhiljaa koko ajan edennyt. Taloyhtiön toimesta on nyt talon sivustan puuosat maalattu, ja omana projektina on juuri käynnissä terassilautojen hionta ja käsitteleminen. Minäkin vietin eilen tovin jos toisenkin  hiomakoneen kanssa terassilautoja hioen. Tomaatit, paprikat, maissit, herneet ja porkkanat ovat nyt istutettuna jo pihalla - löytyypä sieltä lisäksi myös vähän perunaa ja mansikoitakin :) Ainoana väripilkkuna tällä hetkellä on runkoruusumme, mutta vähitellen on aika alkaa ostaa myös kunnon kesäkukkia - siitä minäkin nautin, vaikka muuten toiminkin ainoastaan  "pääpuutarhurin" aputyttönä :D

 
♥ Raparperisadon antimia tuli maistettua ensimmäistä kertaa sunnuntaina, kun äiti oli leiponut raparperipiirakkaa. Kyllähän ne itsetehdyt leivonnaiset ovat aina vaan niin hyviä :) Ja erityisiä niistä tekee vielä se, että kun on leipomisessa käytetty oman pihan satoa hyväksi! Omenasosetta, raparperihilloketta, vadelmajätskiä.... Siinä vähän omia suunnitelmia kesän sadon päänmenoksi :)

 

♥ Raparperipiirakan syönti sai jatkoa tiistaina, kun Justuksen tyttökaveri tuli äitinsä kanssa käymään. Nelisen tuntia sujui kuin siivillä ja monta kuppia kahvia tuli samalla nautiskeltua. Samalla tuli maistettua ensimmäistä kertaa Aino vanilja-valkosuklaajäätelöä, ja vaikken vaniljajäätelön ystävä olekaan, oli tämä varsin maistuva lisä kesäpiirakalle. Ihaninta oli kuitenkin ehdottomasti kahden pikkuisen touhuilun seuranta - jälleen näytti tyttökaveri hyvää mallia Justukselle liikkumisen suhteen :)

♥ Yksi viime viikkojen ihanimmista asioista on ehdottomasti ollut Juliuksen kanssa oleminen. Julius on ollut pitkästä aikaa myös yötä meillä, joten olen päässyt ajan kanssa halimaan karakorvaa :) Julius on ollut aina tunnetusti hieman huono lenkkikoira ja pylly painuu maahan alta aikayksikön, kun herra tajuaa lenkin kestävän kauemmin kuin pari minuuttia :D Mutta tällä kertaa rattaiden vauhdittaessa menoa, teimme niin kivoja vaunulenkkejäjä, eikä tietoakaan puuttuvasta liikunnan riemusta ollut havaittavissa! Odotankin jo kovasti heinäkuun alkua, jolloin vanhempieni Berliinin reissun ajaksi Julius tulee meille useammaksi päivää kerrallaan :)

♥ Jarnon lähdettyä futispeliin toiseen kaupunkiin, käytin tilaisuuden hyväksi ja ehdotin äidille leffailtaa. Lohisalaatit Kulmiksesta, irttarit makuunista ja poikien kera sohvalle leffaa katselemaan! Leffa, Lumoava Kirous, ei ollut lainkaan minun makuuni, mutta salaatti maistui, karkit katosivat parempiin suihin ja seura oli kivaa :)

♥ Istumisharjoittelut ovat olleet jo leikkimielisesti käynnissä :) Tässä Justus testaaamassa mummon avustuksella pikkuväelle ostettuja uusia Disney-aiheisia tuoleja. Kylässä Justus pääsi jo kaverin syöttötuolia testailemaan ja melko mallikkaasti se sujuikin! Oma syöttötuoli odottaa käyttäjäänsä vielä palasina paketissaan, mutta äiskä ainakin odottaa tuolin käyttöönottoa malttamattomana! Helpottaa varmasti huomattavasti ruokailuharjoituksia, kun ei tarvitse olla apusyliä paikalla tai yrittää samaan aikaan syöttää venkuroivaa poikaa ja pitää hänestä kiinni :D

♥ Olihan se pakko napata meidän lähistön mutalammikostakin tänne kuva :D Tähän saamme me täällä tyytyä, kun muut saavat nauttia kunnon merimaisemista ;) Mutta kun vähävetisyyteen on tottunut, näyttää tällainenkin jopa aurnkoisella kesäsäällä ihan kivalta omaan silmään - uskokaa tai älkää!

♥ Kotona kesän mauista ollaan nautittu kalakeiton sekä itsetehdyn saaristolaisleivän myötä. Ehkä kirkas kalakeitto edustaisi kesän makuja vielä paremmin, mutta kunhan keittoja pääsee kunnolla tekemään ihan uusista peruinoista, on kesä saapunut kunnolla! Eniten odotankin aitoa, kesällä valmistettua kesäkeittoa :)

♥ Hyvästä ruoasta on tullut nautittua niin kotosalla kuin kylässäkin. Perjantaina vietimme iltaa ystäväpariskunnan luona pitsalla herkutellen. Kivaa vaihtelua syödä välillä pitsaa, johon joku muu on valikoinut täytteet. Hirven jauhelihaa, pepperonia ja fetaa sisältänyt pitsa maistui aivan mahdottoman hyvälle! Vaikkei kyseisiä täytteitä tulisi itse ehkä valittua, niin vähintään yhtä hyvälle maistui pitsa noilla täytteillä kuin omilla vakkareilla - ellei jo paremmaltakin! Grillailemaan sen sijaan pääsimme vanhempieni luona sunnuntaina, kun kiireen keskellä halusimme päästä helpolla ja ruoanlaiton sijaan nauttia grillin pika-antimista.

♥Ehdottomat suklaalempparirimaut ovat löytyneet! Minä joka en eläissäni ollut tätä vuotta ennen syönyt yhtäkään kokonaista suklaalevyä, olen näitä makuja ostellut kumapisiakin jo kaksin kappalein :D Suklaalakussa yhdistyy kaksi lempimakuani mitä makeaan puoleen tulee, ja unelmakrispi taas muistuttaa samaan aikaan kindersuklaata ja wienernougatia. Ihan parhautta!

♥ Kesä on tuonut muiden herkkujen rinnalle kunnon kuuman ilman herkut, ja vesimelonia, tuoretta ananasta sekä viinirypäleitä on tullut popsittua oikein urakalla. Kohta kuitenkin päästään jo mansikoiden kimppuun kunnolla samoin kuin herneiden, vadelmien, karviaisten, viinimarjojen... Kyllähän se kesä maistuu hyvälle :)

♥Perjantaisen pitsaillan lomassa päästiin ihastelemaan Justuksen ja kaksi kuukautta vanhemman poikakaverin tutustumista. Toki ovat pojat tavanneet ennenkin, mutta tällä kertaa he jo kunnolla kiinnittivät huomiota toisiinsa ja viihtyivät lattialla toisiaan ihmetellen :) Kooltaan pojat näyttivt melko saman ikäisiltä, mutta kyllä Justuksella on vielä taidoissa selvästi kiinnisaamista. Kun Justus tyytyi köllöttelemään selällään tai mahallaan, liikkui kaveri vauhdilla ryömien ympäriinsä - siitä vaan siis mallia ottamaan jälleen kerran ;) Kotona treenit ovatkin jatkuneet kovina ja vaikkei tosiaan ryömiminen vielä suju, on pyörähtely kovin vauhdikasta ja sujuvaa jo - ja sitähän sitten tehdäänkin koko ajan! :D

Tällaisin tunnelmin olemme viikon sisällä päiviämme vietelleet :) Vaikka paljon on ollutkin tekemistä, olemme päässeet rauhassa nauttimaan myös kotoilusta, mikä tekee välillä todella hyvää. Kun Jarno jää viikon päästä lomalle, alkaa meidän lomailumme vihdoinkin kunnolla - sitä siis odotellessa!

<3: Laura

Iso vauhtiveikko

Ei voi muuta kuin hehkuttaa tuota ihanaa auringonpaistetta! Meillä aurinko paistaa vielä suoraan olohuoneeseen ja parhaiten juuri tähän sohvannurkkaan, jota Justuksen kanssa kulutetaan päivät pitkät :) Eikä ajatus aurinkoisista kesäpäivistäkään tunnu yhtään hassummalta, kun aurinko paistaa juuri parhaat tunnit päivästä takapihallemme. Eli pian vaan kunnon puutarhakalusteiden ja grillin hankintaan, niin hyvä kesä on taattu ;) Mutta nyt joutuu vielä tyytymään muutaman kuukauden ajan tähän kevään fiilistelyyn :)

Mutta hieman viime päivien tunnelmiin seuraavaksi! Keskiviikkona treffattiin lounaan merkeissä Justuksen kummitäti ja tällä kertaa suunnattiin Kulmakonditoriaan. Matkalla autossa alkoi jo hieman arveluttaa, sillä Justus se vaan itkeskeli siitäkin huolimatta, että yleensä auto on takuuvarma nukutuskeino. Mutta onneksi Justus nukahti vähitellen ja saimme lounastaa rauhassa pojan nukkuessa turvakaukalossaan :)

Aiemmin valikoima Kulmakonditoriassa suolaisten puolesta rajoittui ainoastaan leipiin ja salaatteihin, mutta nyt skaala on laajentunut ja tarjontaan kuuluu muun muassa pastaa sekä uuniperunoita. Iina päätyi broiler-caesarsalaattiin sämpylällä, mikä näytti kokonaisuudessaan todella hyvältä!

Itse otin kovan pähkäilyn jälkeen uuniperuna-annoksen. Uuniperunan täytteenä katkarapu-tuorejuustotäyte ja kylkiäisenä salaattia valkosipulikastikkeella - milläs muullakaan - ja saaristolaisleivällä. Yksinkertainen, mutta herkullinen annos, pointsit varsinkin tuosta saaristolaisleivästä :)

Eilen olikin sitten Justuksen kaksi kuukautis - neuvola! Aika rietää ja mies kasvaa :) Terkkari oli meille ennestään ihan vieras, sillä muuton myötä vaihtui myös terkkari, eikä hän siis ollut tavannut Justusta aiemmin. Totesi kuitenkin heti alkuun, että vaikkei poika puntarilla vielä ollut käynytkään, näkee hänen kasvaneen kyllä hienosti :D Ja kyllä, poika on ollut selvästi ruoka-aikoina kotona, sillä painoa oli kertynyt jo 5,335 kg ja pituutta 59 cm, eli yli kaksi kiloa isompi käsipaino on äidillä nyt kannettavanaan, kuin pojan syntyessä :) Muutenkin terkkari totesi, että Justus on kehittynyt hienosti, minkä huomaa liikkeistä, pään kannattelusta ja jäntevyydestä :)

Justus sai myös ensimmäisen rokotteensa, mikä tosin annettiin tällä kertaa vielä suun kautta. Poika hotki hyvällä ruokahalulla tuubillisen lääkettä, vaikka terkkari varoitteli, että jotkut nielevät lääkkeen huonosti - ei kuitenkaan tämä pikku syömäri :D Ensi kerta onkin sitten jo paljon haastavampi, kun kuukauden päästä pistetään ensimmäiset piikit!

Ja myös kotona sitten poika näyttikin heti hienosti päänkannattelutaitojaan, kun iskä laittoi mediän pienen mönkijän lattialle treenailemaan. On se sellainen vauhtiveikko, etten ihmettele yhtään enää sitä, kun odotusaikana minun kylkiluuni ryskyivät ja kovaa! Kyllä se ihan paikkansa taitaa pitää, että jo raskausaikana voi hieman aavistella lapsen luonnetta sen liikkeistä:)

Herra edustavana, kun puklua valuu suupielistä :D

Ja selkälihasten treenaamista!

Illalla Julius tuli kyläilemään oman isäni kanssa - ihana nähdä sitä pientä karvakorvaa! Odotan oikeasti niin lämpöisiä kelejä, joilloin uloslähtö helpottuu ja Julius voi olla taas enemmän meilläkin :) Tosin en tiedä mitä Julius ajatuksesta tykkää -siitä kun on tullut niin vanhempien lellikki! Eilenkin se oli kuin mikäkin isässäni roikkuva iilimato eikä päästänyt sitä hetkeksikään silmistään :D

Käytiin yhdessä vielä lenkilläkin, mikä on todella mukavaa vaihtelua itsellenikin - ei tarvitse aina Justuksen kanssa kauhdestaan käydä. Ei sillä, että Justuksessa seurana mitään vikaa olisi, mutta eipä siitä paljon lenkkeilyn aikana juttuseuraksi ole ;) Näin pysyy lenkkeilyssä se mielekkyyskin paremmin mukana, eikä kyse ole lainkaan pakkotunteista lähteä liikkumaan! Lenkin jälkeen isä lähti vielä jatkamaan Justuksen kanssa matkaa, niin minä pääsin rauhassa siivoilemaan kotiin. Ei olisi ennen uskonut, miten fiiliksissä sitä voikaan olla sellaiseta asiasta, kuin että saa rauhassa siivoilla :D

Sellaisia kuulumisia tällä kertaa - nyt ajatukset suuntautuvatkin jo viikonloppuun! Huomenna ihan mahtava päivä aivan varmasti tulossa, kun päivällä  tiedossa olisi kahvittelua Minnin kanssa ja illalla saan kylään joukon rakkaita ystäviäni lukioajoilta - aivan ihanaa! :)

<3: Laura

P.s. Huomenna ajattelin jatkaa vihdoin tarinointiani raskausajastani! Niin ja aivan mahtavaa naistenpäivää kaikille teille ihanille naisille! :)

Aurinkoinen sunnuntai

Päiväni alkoi tavalliseen tapaan aamupalalla, jonka jälkeen jouduin tavanomaisen puolituntiseni yleisissä tiloissa viettämään. Tämän jälkeen suuntasinkin heti huoneeseeni, kokosin lehtikavalkadini kasaan ja uppouduin niihin venyttelyn lomassa. Sillä varsinaista liikuntaa en saa harrastaa, koitan huoltaa kehoani edes venyttelemällä, mikä tuntuikin tällä kertaa olevan todella tarpeen: lihakseni olivat ihan jumissa. Olen ollut jopa hieman laiska venyttelyn suhteen, mutta nyt täytyy ottaa itseä ihan niskasta kiinni asian suhteen!

Venyttelyn jälkeen suuntasin ulos. Ulkona alkoi juuri paistaa aivan ihanasti aurinko, joten oli aivan ihanaa kävellä hyvässä säässä nautiskellen ulkoilmasta. Pyrin tietoisesti hidastamaan askellustani, sillä sain juuri viimeksi eilen äidiltäni palautetta siitä, kuinka vauhtini on vieläkin selvästi sairauden saneleman vauhdikasta. Kävimme eilen nimittäin yhdessä kävelyllä, kun äiti kävi minua katsomassa. Otin kameran mukaan ulkoilulleni, mikä luonnollisesti hieman hidasti tahtiani, enkä kävellyt kuin henkeni hädässä.

Lounaan jälkeen isäni tuli minua osastolta hakemaan, ja jälleen alkoi minuuttien laskeminen siihen, että pääsisin kotiin. On ihan uskomatonta, miten pitkältä matka voikaan tuntua, kun odottaa jotakin niin kovasti! Siellä se koti kuitenkin oli tallella ja kotiovesta sisään astuessani olin niin onnellinen, kun vaan ihminen voi onnellinen olla :) Vihdoinkin se hetki, jonka avulla olen viikon osastolla jaksanut sinnitellä.




Kokosimmekin heti poikaystäväni kanssa mahtavan laiskanlinnan kaikista tyynyistämme sänkyymme ja rupesimme katsomaan koneelta uudeksi suosikiksemme noussutta sarjaa nimeltä Smash, joka perustuu musikaalien maailmaan. Oli ihanaa vaan makoilla sängyssä ja nauttia olosta. Olin juuri osastolla syönyt, joten ei ollut lainkaan sitä inhottavaa painetta ruveta järjestelemään ruokailuja. Minulla oli hyvä ja täysi olo, eikä nälän tunne vaivannut lainkaan. Tällöin pystyn olemaan oma iloinen itseni, eikä sairaus puske lainkaan päätään esiin. Kun välipala-aika tuli, jouduin leivoksen sijaan tyytymään jäätelöön, mutta mikäs siinä, hyvältä sekin maistui! :) Poikaystäväni oli pitkään venyneen illan vuoksi niin väsynyt, etten hänestä kahvilaseuraa itselleni saanut.

Otin rohkean harppauksen kohti tervettä ajattelumaailmaa kaivamalla lempifarkkuni kaapista esiin ja uskaltautumaan sovittelemaan niitä. Pelkäsin valtavasti, miltä minusta tuntuisi, kun farkut jalkaan vetäisin. Istuisivatko ne nyt jo minulle täydellisesti? Silloinhan olisin jo nyt siinä painossa, kun terveenä ollessani olin, vaikka vaaka näyttää vielä aivan muuta! Päätin kuitenkin, että nyt  on pakko kohdata ne pahimmat pelot ja uskaltautua kokeilemaan farkkuja. Ne kertoisivat armottoman totuuden nykyisestä painostani. Huomasin selvää muutosta tapahtuneen, sitten viimekokeilun: farkut olivat selvästi kutistuneet ;) Mutta paniikin ja ahdistuksen sijaan yritin ottaa tämän hyvillä mielin vastaan: kohta minulla olisi käytössäni taas vino pino "uusia" vaatteita :) Ja olivathan ne vieläkin hieman löysän oloiset, ei siitä pääse mihinkään... Eli tavoitteeseen on kuin onkin vielä hieman matkaa!                   

Poikaystäväni näkemisen ohessa päivän kohokohdaksi nousi luonnollisesti rakkaan Julpurini näkeminen. Äiti toi pikkuisen karvaturrin meidän luoksemme ja pari tuntia ihanuus meidän seurassamme ehtikin olla. Voisin niin ottaa sen tänne mukaani ja asettaa hänen koppansa sänkyni viereen. Olisi mahtavaa nähdä se riemu, kun se juoksentelisi täällä pitkää käytävää päästä päähän :D

Sen sijaan, että olisimme kokkailleet yhdessä poikaystäväni kanssa, sain minä vain nauttia olostani, kun hän meille ruokaa laittoi. Tarjolla oli kunnon naudanlihapihvit lämpimillä kasviksilla (hänellä tosin lohkoperunoiden kera) ja valkoviini-herkkusieni -kastiketta, nams! Päästin tosiaan sen kulinaristin itsessäni valloilleen ja yritin unohtaa kaikki kalorien laskemiset ja vertailut osastolla päivällisenä olleeseen keittoon. Niin onnellinen kotonaolosta olin, etten halunnut antaa anoreksian äänelle mitään mahdollisuutta alkaa lietsoa ahdistuksen tunteita esiin, vaan nautin hetkestä täysin siemauksin! Oli muuten varmaan ensimmäinen kerta, kun kahdestaan ruokapöydän ääressä aterioimme - kummasti se ruokailu on aina tapahtunut sohvan puolella ja tv:n äärellä :D

Mutta kaikin puolin täydellinen päivä <3  Ainoa mikä jäi hieman harmittamaan oli se, että en ehtinyt ystäviäni tapaamaan. Yksi parhaista ystävistänikin kun tuli pitkästä aikaa Oulusta asti Riihimäelle, mutta ensi kerralla sitten :) Iltapalalle poikaystäväni minut sitten tänne osastolle takaisin toi. Olisin niin halunnut jäädä kotiin, mutta hyvä merkkihän se vaan on, että kotiin jääminen olisi tuntunut hyvältä. Minut valtasi oikeasti sellainen tunne, että voisin pikku hiljaa jo pärjätäkin kotona. Painonnostaminen kotioloissa voisi olla tässä vaiheessa vielä liian suuri haaste minulle, joten sen aikaa minun on sinniteltävä vielä osastolla. Mutta kun painon olen normaaliin saanut, uskon todella, että nyt olen vihdoin valmis sen myös normaalissa pitämään. Niin hyvältä ja varmalta minusta kotona tuntui :)

Laura