Uusia ruokapäiväkirjoja on toivottu kovasti, joten tässä yhden päivän ruokailuista hieman kuvia viime viikolta! Lämpimiä ruokia olen muutenkin kuvaillut, joten ehkä tulee taas koostetta myös viikon ruoista kuvien muodossa siltäkin saralta :) Sain viime ruokapäiväkirjan kohdalla paljon kommentteja, kiitokset niistä kaikista! Sain kommentteja, joiden mukaan ruokailuni näyttivät hyviltä ja monipuolisilta, osan mielestä taas aivan liian vähäisiltä, joista sairaus vielä paistaa läpi. Olin suoraan sanottuna yllättynyt tällaisita kommenteista, mutta jäin todella pohtimaan asiaa kovasti. Vaikka olen valovuoden lähempänä terveyttä kuin sairaimpina aikoinani, onko käsitykseni vieläkin ruokailuistani epärealistisempi kuin kuvittelen? Haluaisin sanoa, että ei, mutta pystynkö asettumaan niin totaalisesti ulkopuolisen saappaisiin ja nähdä tilanteeni?
Mutta joka tapauksessa, sain itsekin paljon hyvää ruokien listaamisen kautta! Ehkä tosiaan hahmotan nyt paremmin itsekin syömiäni ruokamääriä ja löydän entistä paremmin niitä heikkoja kohtia sieltä. Joten nyt vaan parantamaan :) Koen, että lämpimät ateriat ovat onnistuineita kaikin puolin, mutta lisähuomiota voisin tosiaan vielä kiinnittää aamu-, väli- ja iltapaloihin! Varsinkin iltapalan laatu kaipaa lisätutkiskelua, ettei nälkä yöllä vaivaisi niin kovasti!
Aamupala oli taas hyvinkin perinteisen näköinen. Olen niin totaalisesti hurahtanut tuorepuuroihin - suosittelen! Tällä kertaa puolukkainen versio mustikoilla ja mantelirouheella. Tänä kyseisenä aamuna ehdin myös leipoa porkkanarieskoja, joista toisen nautiskelin kuvauksen jälkeen juustolla ja kurkulla, toisen kinkulla ja tomaatilla. Aamupalan viimeistelivät cashewpähkinät. Ja kuppikaupalla teetä tietenkin!
Ajattelin tehdä ihan erikseen postaustakin näistä tuorepuuroista kokeiltuani enemmänkin erilaisia versioita - helppoa ja hyvää :)
Tämä päivä meni ristiäisvalmisteluita tehdessä, joten ruoaksi täytyi keksiä jotain helppoa ja nopeaa. Eli tällä kertaa tarjolla oli broilerisuikaleita tomaattikastikkeessa, pennepastaa sekä salaattia valkosipulikastikkeella.
Välipalaksi nappasin maustamatonta luonnonjogurttia hunajalla sekä viinirypäleitä. Otan aina lusikkaan hunajaa, jolloin jokaisella lusikallisella jogurtti makeutuu ihanasti :) Näiden lisäksi söin vielä kuvasta puuttuvan porkkanarieskan juustolla.
Helppo ja nopea linja jatkui illemmallakin. Nälkä oli aivan valtava koko päivän kestäneen siivoilun ja muun puuhastelun jälkeen, joten ehdotin poikaystävälleni pitsaa - maha huusi kunnon täyteainetta! Pitsa meni kokonaan kuin heittämällä :) Täytteinä kinkku, ananas, herkkusieni, tomaatti ja valkosipuli.
Ja vielä mahtui pitsan jälkeen jälkkäriäkin jätskin muodossa, tällä kertaa kinuski-hasselpähkinää. Meillä on niin totaalisen erilaiset makumieltymykset poikaystäväni kanssa mitä makeaan tulee, että saan omia jätskipaketit täysin itselleni :D Kun minulle maistuu kaikki "ällömakeat", kaipaa toinen raikkaita, hedelmäisiä makuja. Minulle kunnon suklaajäätelöä ja poikaystävälleni mehujäitä! Toisaalta todella raivostuttavaa, kun emme voi koskaan tämän vuoksi leipoakaan mitään, mikä molemmille maistuisi, saatikka sitten mennä johonkin ihanaan kahvilaan ja maistella yhdessä erilaisia leivonnaisia! Poikaystäväni lukeutuu juuri niihin, joille kaikki suolainen on ykkösjuttu ja makea maistuu harvoin. Karkkipussi saattaa kestää monta viikkoa!
Päivällis-jälkkäri -yhdistelmän syöminen venähti sen verran myöhäiseksi, että raahauduin sänkyyn enää omena seuranani. Yöllä tuli napattua imetyksen lomassa vielä perinteinen yöeväs Valion Pro feel suklaajuoma sekä toisella heräämiskerralla banaani. Sellaisin eväin siis hurahti yksi päivä viime viikolla :)
Tavallaan minulla siis pysyy samanlainen ruokailurytmi päivästä toiseen, mutta pitkälti se on kiinni siitä, että päivärytmini on päivästä toiseen niin sama. Mutta mitään ongelmaa minulla ei ole rytmiä muutella sekä syödä tilanteen ja nälkäni mukaan. Esimerkiksi ristiäispäivä meni syöden koko ajan jotain, vuoroin suolaista, vuoroin makeaa :D Ja joskus päivällinen ajoittuu iltapäivällä neljän paikkeille, joskus se taas tulee syötyä kahdeksan aikaan illalla. Paljon varmasti myös päivien energiansaanti poikkeaa toisistaan, mutta eikös se niin mene ihan normaalistikin?
<3: Laura
hmm...mut jos sun olis tarkoitus saada paino sinne normaaliin niin sillon normaalisyöminen ei riitä tällähetkellä. sun olis enemmän kuin normaalia syödä todellaTODELLA paljon tällä hetkellä...mielestäni syöt aivan liian vähän tilanteeseesi nähden. Mielestäni vaikuttaa siltä että yrität syödä siten että painosi pysyy kutakuinkin tässä tilanteessa mutta jos aiot parantua niin se vaatii kyllä konreettista työtä ja isompia ruokamääriä. Toivon sulle hyvää.
VastaaPoistaKiitos, että sanoit rehellisesti mielipiteesi. Haluan todella painoa lisää, enkä syö tarkoituksellisesti siten, että paino pysyisi tällaisenaan :( Monelle tällainen energiamäärä riittäisi luultavasti, mutta ehkä mieleni on vaikea käsittää jotenkin, että se ei minulle ehkä riitäkään? Olet oikeassa - enemmän työtä!
Poistase menee juurikin niin, että normaaliin syömiseen kuuluu toisema päivänä enemmän ja toisena vähemmän, ne tasapainottavat toisiaan. Kuitenkin, anonyymi on siinä oikeassa, että tämä ei toimi vielä parantumisvaiheessa, vaan silloin tärkeää on saada joka päivä normaalisti energiaa, ja siihen päälle sitten vielä ne toisinaan enemmän! Olet Laura edelleen todella laihan näköinen, en tosin tiedä painotavoitettasi, mutta minusta liian alhainen sellainen ei ole hyväksi..
VastaaPoistaKuitenkin, ruokasi näyttävät jälleen kerran todella maukkailta! Itse tykkäisin lukea postauksen noista tuorepuuroista, kiinnostaisi kovasti! :) Ja kuten itsekin sanoit, varsinkin iltapala kaipaa sinulla vielä hurjasti tsemppausta ja parannusta! Oma mielipiteeni on että kyllä sen olisi oltava samaa kastia kuin aamupala, pelkkä hedelm ei riitä :) itse syön niin, ja silti on yöllä aina nälkä! Lisää vain rohkeasti ruokamääriäsi, haluathan pysyä kunnossa ihanan pienen poikasi vuoksi! :)
Tsemppiä hurjasti ♥
PS. aivan ihana nimi pikkuisella ♥
Kiitos Susu taas ihanasta ja tsemppaavasta kommentistasi <3 Näistä on oikeasti apua, kun saa toisen rehellisen mielipiteen! Vaikka koenkin näkeväni tilanteeni suht oikein ja realistisesti, ei se täysin sitä ole vielä. Siksi otan kiitollisena kaikki muilta tulevat ajatukset vastaan!
PoistaHaluan todella voida hyvin Justuksen vuoksi, se on nyt enemmän kuin tärkeää minulle - kaikkein tärkeintä! Ja tuosta painotavoitteesta: sen voin sanoa, että tavoite on monta kiloa ylempänä! Eli kuten sanoit, liian alhainen tavoite ei ole hyvä! Terveys kulkee käsikädessä normaalin painon kanssa :)
Tsempit sinullekin Susu <3
Komppaan Susua, on täysin normaalia välillä syödä vähemmän ja välillä enemmnä, myös aterioiden ajankohdat vaihtelevat viikon aikana. Ja tottakai, tarkan ateriasuunnitelman noudattaminen olisi vaikeaa Justusta hoidettaessa. On hienoa, että syöt silloin, kun tulee nälkä, etkä panttaa ateriaa tiettyyn kellonaikaan. Kuvat olivat ihanan raikkaita ja muutenkin ruokavaliosi vaikuttaa monipuoliselta. Pikku lisäyksiä silloin tällöin ja kaikki menee täydellisesti! Puhtihalauksia päiviisi! <3
VastaaPoistaKiitos Nell taas ihanasta kommentistasi <3 Tosiaan nyt vaan hippunen lisärohkeutta kehiin ja hyvä tulee! :)
PoistaOlet todella kaunis, mutta vieläkin todella laiha. Syöt ihailtavasti myös "vaikeita" ruokia kuten pizzaa jne., mutta määrällisesti aika vähän.
VastaaPoistaPainotavoite on kyllä ylempänä, en ole itsekääm painooni tyytyväinen! :( Mutta nyt kun pystyn jo vaikeampia ruokia syömään hyvin, täytyy vaan sama tsemppi ulottaa myös määrän lisäämiseen!
PoistaHeippa Laura! :) Mitä ruokia sulle lisättiin Helsingissä siihen ateriasuunnitelmaan, kun paino ei kertomasi mukaan millään meinannut pysyä tavoitteessaan? Olisi oikeastaan ihan kiva jos tekisit postauksen siitä Helsingissä laaditusta painon ylläpitoruokavaliosta:) Herkullista, muistathan syödä riittävästi<3
VastaaPoistaMuistan syödä <3 Voin tehdä ihan vaikka lähipäivinä siitä ylläpitoruokavaliosta postauksen, totta kai! Heti kun sen lappusen vaan kätköistäni ennätän etsiämään :)
PoistaAika vähältä näyttää minustakin, tosin tiedän kyllä kuinka vaikeaa on arvioida omia syömisiään sairauden jälkeen. Toivoisin myös postausta ylläpitoruokavaliosta. Tsemppiä ruokailuihin :)
VastaaPoistaKiitos:) Koen, ettäruokailuni varsin hyvällä pohjalla ovat, mutta toki parannettavaa ja lisäiltävääkin riittää energiankulutukseni huomioiden! Ja teen toki joku päivä postauksen ylläpitoruokavaliosta! Kiva vaan kun esitätte toiveita)
PoistaNäihin yllämainittuihin kommenteihin lisäisin vielä sen, että imettävän äidin energiantarve kasvaa huomattavasti. En tosin tiedä, imettääkö Laura!?) Lisäksi imeväisikäisen äidillä on usein niin kovasti työtä vauvan hoitamisessa, ja ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki on niin uutta, että syömistä ei edes tule ajatelleeksi päivän touhuissa. Minun mielestäni ruokamäärät eivät näyttäneet vähäisiltä, jos vertaa aikuisen naisen tarpeeseen, mutta paljon liikkuva nuori nainen on toki asia erikseen. Painon nosto imettäessä voi olla haasteellista, enemminkin siinä tuppaa käymään päinvastoin. Näinhän raskauskilot usein äideiltä "sulavat", (noh, tässä tapauksessa niitä kiloja ei kyllä ole tullut yhden yhtäkään:)ja ajatellaankin, että tämä olisi yksi syy raskaudenaikaiseen ruokahalun kasvamiseen. (Luonto ikäänkuin pyrkii varmistamaan, että tulevan äidin energiavarastot riittävät maidon tuottoon ja lapsen ravinnonsaannin turvaamiseen.)
VastaaPoistaMinusta on hienoa lukea, miten vapautunutta Laura sinun syöminen tällä hetkellä on! Tärkeintä nyt varmasti on, että paino ei ainakaan putoa, ja ne lisäkilotkaan eivät olisi haitaksi. Jos nyt saat pidettyä hyvää tilannetta yllä, tulevat puuttuvat kilot varmasti aikanaan.
Heippa ja kiitos kovasti kommentistasi! :) Kyllä tosiaan imetän ja se tekee kyllä painonnostamisesta entistä haastavampaa! Mutta kuten totesitkin, niin sinänsä ruokailut ovat hyvällä mallilla, mutta jotta imetyksen ohella saisin painoni nousemaan, täytyy vielä tehdä jonkin verran lisätöitä! Mutta olen todella tyytyväinen, että painoni ei imetyksestä huolimatta ole pudonnut:) Siitä lähdetään vaan parantamaan!
PoistaKomppaan edellistä anonyymiä (17.30). Täyttä asiaa, näin se on. Minusta Lauran syömiset näyttävät oikein hyviltä ja vapailta, kuten täytyy ollakin. No worry siis! Kuuntelemalla omaa kehoaan löytyy se oikea ruokamäärä. :)
VastaaPoistaVoimia koko perheelle! <3
Kiitos <3 Tosiaan itsekin koen, että varsin hyvällä mallilla asiat ovat, ja kun vielä hieman parannan oman kehoni kuuntelemisessa, niin hyvä tulee:)
Poistalaita reseptiä porkkanarieskoista jos viitsit/jaksat, näyttävät niin hyviltä :)
VastaaPoistaMaailman helpoin resepti kyllä oli noille rieskoille! Laitan heti joo reseptiä tähän tai johonkin postaukseen, kunhan reseptin ehdin etsimään laatikon kätköistä :)
PoistaKiva seurata blogiasi ja tämän postauksen ruuat näyttävät ainakin erittäin hyviltä, vaikkakin ehkä hieman vähäisiltä tilanteeseesi nähden. En tiedä haluatko kertoa, mutta olisi mielenkiintoista tietää, paljonko päivittäinen ruuasta saatava energiatavoitteesi on tällä hetkellä? ja kuinka paljon tällä hetkellä mahdatkaan painaa (ja kuinka pitkä olet)? Ei toki ole pakko mainita niitä täällä, mutta koska itsekin taistelen melkolailla samassa tilanteessa kanssasi niin sillä kyselen. Missä vaiheessa parantumisprosessiasi sait kuukautisesi palaamaan (missä painossa)? omalla kohdallani tuo kuukautisten poisjäänti on ollut tärkeä motivaattori kohti normaalia ruokavaliota ja painoa.
VastaaPoistaKiitos ihanasta blogistasi ja voimia :)
Heippa ja kiva kuulla, että tykkäät blogiani seurailla! :) Minulla ei oikeastaan ole mitään varsinaista ravitsemusterapeutin laatimaa energiatavoitetta ja ennemminkin hieman yritän päästä kalorien laskemisesta eroon. Mutta syksyllä viimeksi terapeutti otti asiaan kantaa ja puhui 2500-3000 kalorista. Eli ideaali voisi ehkä olla imetyksen vuoksi nytkin se?
PoistaPainoani en täällä valitettavasti halua kertoa, monestakin eri syystä. Mutta pituutta löytyy 165 cm ja biologinen normaalipainoni on aikuisiällä ollut aikalailla siinä 51-54, vuosia ennen sairastumistani se oli 50 - ja nyt sekin on vähintäänkin tavoitteenani! Eli sen verran voin sanoa, että kyllä siihen hieman matkaa valitettavasti on.. Kuukautiset eivät ole kertaakaan sairauteni aikana ehtineet palaamaan luonnollisesti, ainoastaan keinotekoisesti e-pillereiden avulla. Kun tulin raskaaksi, eivät siis kuukautiset ennättäneet tulla lainkaan takaisin! Mutta raskaaksi kun tulin, oli paino noin 47,5-48. Itsellänikin kuukautisten palaaminen ja ns. naisellisuuden takaisinsaanti oli todella iso motivaatiotekijä! Se on kuitenkin hyvä merkki siitä, että kroppa toimii ja voi hyvin:)
Toivottavasti tästä oli nyt edes hieman apua sinulle! Tsemppiä sinullekin valtavasti! :)
Moni täällä on kommentoinut liian vähäisestä syömisestä, mikä mulle ei tullut mieleenkään tätä lukiessa! Kokonainen pizza ei ole mielestäni lainkaan heikko suoritus :) Mä ihaillen selasin tätä ruokapäiväkirjaa, vau! Imettävän energiantarpeesta tiedän vain sen verran, että kasvaahan se, ja varsinainen painonnosto voi olla samalla hirveän hankalaa.. mutta eiköhän se paino sieltä aikanaan asetu kun imetyskin joskus vähenee ja loppuu?
VastaaPoistaEn sano etteikö sun varmasti kannattaisi nostaa painoa, mutta älä ota siitä turhia paineita tässä vaiheessa. Ja ilmeisesti olet aina ollut luonnostaankin hoikka, joten varmaan hirveän pitkä matka omaan biologiseen painoon ei ole :)
Itsekin olen huikean tyytyväinen tähän tilanteeseen, kun tiedän sen mistä olen lähtenyt ja kuinka vaikeilta asioilta - ja jopa mahdottomilta - nämä monet jutut minusta vielä vähän aikaa sitten tuntuivat! :)
PoistaEnergiantarve on varmaan aika huima tällä hetkellä, joten olen oikeasti tyytyväinen siihenkin tällä hetkellä, että saan näin aluksi painoni pidettyä. Sinänsä mielestäni hyvä suoritus, koska kotona se on aina ennen laskenut eikä ainakaan noussut! Nyt ilman imetystä se olisi saattanut noustakin?
Ja luotan siihen, että saan kyllä painoni nostettua sinne oikeille lukemille, kunhan tästä vielä hieman parannan! Ja pääasia mielestäni nyt, että psyyke on aikamoisen hyvässä ja tasapainoisessa kunnossa :)
Hei! Hienoa ja rohkeaa että jaksat laittaa tämne ruokapäiväkirjojasi. Siis siinä mielessä rohkeaa, että moni arvostelee sen perusteella syömisiäsi, ei tietenkään pahalla, mutta voisin kuvitella, että se voi silti tuntua vähän ikävältä. Itselleni tuli mieleen, että jos lukijat eivät tietäisi taustaasi, niin näyttäisikö silloin syömisesi liian vähäiseltä? Ehkä ei. Toisaalta osittain taitaa pointtina ollakin tarkastella syömisiä taustaasi vasten, koska taidat olla vielä toipumassa ja lisäksi ilmeisesti imetät, eli energiantarve on normaalia suurempi. Mutta toivottavasti kommentit eivät kauheasti aiheuttaisi stressiä syömiselle.
VastaaPoistaTuorepuuroista olisi kiva kuulla tarkemmin, itsekin niistä tykkään, joten olisi hauska kuulla sinun versioistasi.
Kiitos tästä blogista, hienoa kun olet niin aito. Kaikkea hyvää sinulle ja koko perheellesi :)
Kiitos :) Ja kiitos kivasta kommentistasi! Tämä asia on paljon pyörinytkin mielessä ja vasta nyt tajuan, kuinka paljon olen paremmassa kunnossa kuin viime keväänä! Silloin ahdistuin kovastikin tällaisista kommenteista ja epäilin itseäni koko ajan. Tarkoitan sitä, että nyt pystyn ottamaan vastaan kommentin kuin kommentin ja käyttämään sitä positiivisessa mielessä hyväkseni. Kun joku sanoo, että voisin syödä enemmän, en hurraa sairaassa mielessäni, vaan pohdin kuinka voisin vielä parantaa entisestään. Kun joku sanoo, että syön hyvin, ei sairas mieleni ahdistu, vaan olen tyytyväinen, että syömiseni näyttävät hyviltä ja terveiltä. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan? :) Mutta tosiaan, koen että voin laitella syömisiäni tänne ylös, koska anoreksia ei enää ota onkeensa muiden mielipiteistä sairaassa mielessä tai käännä kaikkea minua vastaan. Psyyke on sen verran vahva, että kestän jo paremmin :) En tietenkään ihan mitä tahansa, mutta enemmän!
PoistaKiva, jos tuorepuuropostaus kiinnostaa, täytyy vielä muutamia erilaisia kokeilla, jos hyviä resptejä ja sovelluksia löytyisi lisääkin! :)
Hei Laura!
VastaaPoistaOlen pitkälti samaa mieltä kuin yllä oleva anonyymi: on hienoa ja rohkeaa kun postailet meille ruokapäiväkirjojasi. Ne tosiaan kirvoittavat paljon kommentteja laidasta laitaan, ja varmasti tietoisuus taustastasi värittävät näitä kommentteja. Mutta, kun katselin ristiäispäivän kuviasi niin oikein hätkähdin siitä kuinka pieni edelleen olet, joten varmasti on tarvetta vielä usealle, usealle lisäkilolle. Niiden saaminen tässä vaiheessa, kun imetät ja kaikkea, on varmasti haasteellista. Ehkäpä juuri tuo iltapala on se johon kannattaisi tällä hetkellä erityisesti kiinnittää lisähuomiota? Muuten en voi sanoa muuta kuin että oikein hyvältä ja monipuoliselta näyttää syömisesi. :) Ja hienosti uskallat syödä myös niitä haasteellisempiakin ruokia! Olet päässyt jo uskomattoman pitkälle! Hienoa Laura! <3
Kiitos Andrea jälleen kerran <3 Kuten edellisessäkin kommentissa totesin, olen oikeasti ihan yllättynyt ja todella tyytyväinen, että pystyn ottamaan nykyään "arvostelua" vastaan positiivisessa mielessä. Se ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin hyvää tervehtymisen kannalta! :)
PoistaMutta tosiaan, tiedän kyllä että painon täytyy nousta. Mutta nyt ensisijainen tavoitteeni on ainakin pitää se imetyksestä huolimatta samana, mihin olenkin pystynyt! :) Ei nimittäin ole sekään itsestäänselvyys, kun monella sulaa parikymmentä raskauskiloa helposti.. Mutta koko ajan haluan parantaa ja oikeasti painoa nostaa! Kesäkuntoonprojekti käynnissä! ;)
Moi Laura!
VastaaPoistaYhdyn edellisiin kommentteihin, että syömisesi näyttää ihanan rohkealta, on pastaa, pizzaa jne. mikä kyllä kertoo mielestäni siitä, ettet voi kärvistellä enää ihan sairauden syövereissä :) Muutenkin postauksiesi perusteella olen saanut sellaisen käsityksen, että suhteesi ruokaan ja syömiseen on normalisoitunut huimasti osastoajoilta. Hienoa! Mutta on minunkin sanottava, että ristiäiskuvissa näytät vielä todella, todella hoikalta...Tavallaan on helpottavaa tietää, että sinullakin on vielä painon osalta matkaa maaliin, koska tuntuisi epärealistiselta ajatella, että olisit "täysin terve" nykyisessä painossasi. Se saisi nimittäin ainakin minut pohtimaan, että tarvitseeko minun muka vielä nostaa painoani, jos sinäkin olet jo terve. Tämän vertailu kun meinaa nostaa toisinaan sitkeästi päätään...Toivottavasti ymmärrät, mitä haen takaa?
Itse kamppailen oikeastaan juuri saman asian kanssa: pystyn syömään mielestäni jo varsin hyvin, monipuolisesti, riittävästi ja melko vapautuneestikin, mutta painoa on saatava lisää. Totuus on kuitenkin se, ettei anoreksiasta voi parantua ilman painon normalisoitumista, eikö? Paraneminen tapahtuu kuitenkin vaihe vaiheelta, eikä psyykkeen kehitystä saa missään nimessä unohtaa! Ehkäpä onnistumme helpommin ja kivuttomammin nostamaan painoamme, kun psyyke on jo ottanut hieman etumatkaa? :)
Emmi
Ps. Näihin pariin ruokapäiväkirjaan liittyen vielä semmoinen kommentti, että itse syön varmaan tuplamäärän leipää sinun päiviisi verrattuna, heh. Sisältyykö sinun pääaterioillesi ollenkaan leipää? Ja hei, minäkin jään mielenkiinnolla odottamaan postausta niistä tuorepuuroista, suuri puuronystävä kun olen! :) Taidan itseasiassa olla kunnon perussuomalainen, kun leipä ja puuro maistuvat! :D
PoistaOlet niin oikeassa Emmi! Minulla todella on painoa vielä nostettavana, mutta sen aion ehdottomasti tehdä! Olen aina vahvasti puhunut sen puolesta, että painon täytyy olla normaalin puolella, jotta voi oikeasti päästä anoreksiasta irti. Yleensä psyyke ja paino kulkevat melko samaa tahtia, tai ennemmin niin päin, että paino menee edellä ja psyyke laahaa perässä. Mutta nyt minulla on aivan päinvastainen tilanne, kumma kyllä! Psyyke on paljon painoa edellä ja ihan ihmeellisen vahva painoon nähden. Mutta en todellakaan aio tyytyä ajattelemaan, että kun psyyke voi hyvin, voin jäädä tämän painoiseksi - en varmasti! En halua jäädä tähän painoon sen vuoksi, etten koe tosiaa voivani olla terve ilman normaalia painoa, mutta tarvitsen painoa myös oman fyysisen hyvinvointini ja jaksamiseni vuoksi. Eli kyllä, meidän molempien täytyy nostaa paino normaaliin, jotta voidaan oikeasti hyvin :) Ihan hyvä, että nostit tämän esille, voisin siitä ihan postausta joskus kirjoitella! :) Mutta todella onnellinen siitä olen, että painosta huolimatta psyyke voi hyvin :)
PoistaTuossa leipäasiassa minun todella pitäisi parantaa! Varsinkin painoa nostaessa voisi leipä olla hyvä lisä aina aterialla. Keiton kanssa syön aina leivän, mutta kaksikaan ei olisi pahitteeksi! Käyn tämänkin asian kimppuun ;)
Minulle taas kävi niin näin kotona avohoidossa ollessani, että psyyke on kehittynyt selvästi painoa paremmin ja nopeammin. Tälläkin hetkellä paino laahaa selvästi psyykkeen jäljessä, mutta minäkään en voi ajatella tilanteen psyykkeestä huolimatta olevan vielä läheskään ok, koska painolla on kuitenkin iso rooli tervehtymisessä. Painon nostaminen on osoittanut työläämmäksi kuin olisin uskonut, eikä sitä "painon käsiin räjähtämisen vaaraa" ole olemassakaan!
PoistaEmmi
Mutta tavallaan parempi näin päin, eikö totta? :) Kun psyyke on painoa edellä, on paljon paljon suuremmat mahdollisuudet saada myös se paino hilattua ylös sieltä! Ja tosiaan, tuo painon räjähdysmäinen nousu on OIKEASTI epärealistinen pelko, vaikka se varmasti on meillä jokaisella olemassa, vaikka itsellänikin kokemus on vuosien aikana osoittanut jotain aivan muuta! Painon ylössaaminen vaatii oikeasti kovasti töitä eli syömistä!
PoistaNiin, se on kyllä hyvä juttu, että psyyke vahvistuu ja koko ajan saa lisää luottamusta ja rohkeutta syömiseen. Alkaa vaan välillä jopa turhauttaa, kun se ei kuitenkaan näy painossa...Halu edistyä on kova, mutta aina se pelko painon noususta jyskyttää takaraivossa. Niin ristiriitaista, mutta totta! Pitää kuitenkin olla iloinen jokaisesta sadasta grammasta ja kilosta, jotka jo olen omin avuin saanut ylöspäin hilattua ja pidettyä. Kyllä me vielä keinot keksitään, että painot sieltä vielä normalisoituvat! :)
PoistaEmmi
Ps. Söin äsken taas irtokarkkia ja iltaruualla otin hetken mielijohteesta juustosiivun näkkärille, kun minulle sitä tarjottiin. Edistymisen merkkejä nämäkin :)
Mutta aivan mahtavaa kuulla, että pystyt ajattelemaan noin painonnoususta! Se on huikea edistymisen merkki :) Mutta itse olen samoilla fiiliksillä: kumpa se vaan nousisi vauhdikkaammin! Haluaisin vaan saada painon normaaliin, unohtaa vaan ja elellä tämänkin suhteen sitä normaalia elämää! Mutta totta on, että täytyy iloita jo ihan siitä, että saa omin avuin hilattua painoa ylöspäin, vaikkakin sitten hitaammin. Se kun ei ole todellakaan mikään itsestäänselvyys! Eli hyvä me :)
PoistaJa aivan mahtavia nuo edistysaskeleet sinulla! Ja voin uskoa, että juustonäkkäri maistui, maistuisi tällä hetkellä minullekin! Ja kyllä, myös nuo karkitkin (joita tosin olen joka päivä popsinutkin) ;)