Kotona jälleen:)

Olen jälleen kotona, mikä tuntuu todella hyvältä. Lähdin tänään osastolta jo lounaan jälkeen, kun olin ensin tavannut lääkärin pikaisesti lääkärinkierrolla. Kuten arvelinkin, lääkäri oli todella tyytyväinen siihen, kuinka olin selviytynyt lomastani. Hänkin mainitsi siitä kuinka muutaman sadan gramman vaihtelut painossa eivät merkitse juuri mitään. Hän kyseli vointiani ja ajatuksiani hoidon suhteen. Kerroin hänelle ajatuksistani liittyen siihen, että tavoitteenani olisi nostaa painoani vielä muutama kilo, jotta painoni nousisi vähintään sinne painoindeksin normaalin alarajoille. Haluan kotiutua normaalipainoisena, sillä tällöin koen olevani paljon turvallisemmalla alueella ja riski ajautua takaisin anoreksian kynsiin on pienempi. Haluan saavuttaa normaalipainon osastolla ja osoittaa kotilomilla pystyväni pitämään painon, jonka jälkeen voin kotiutua lopullisesti. Nyt etenemmekin hoidossani melko pitkälti minun ehdoillani, eikä lääkäri enää tunnu juuri sanelevan ehtoja mitä esimerkiksi lomiini tulee. Pystyn jo itse täysin näkemään asiat terveen puoleni kannalta katsottuna, mihin lääkäri todella luottaa. Minulla on selkeät tavoitteet, joihin aion pyrkiä, ja joihin lääkäri on luonnollisestikin tyytyväinen.

Olenkin nyt kaksi yötä kotona ja palaan osastolle torstai-iltana. Vanhempani tosiaan lähtevät huomenna pienelle reissulle, jonka vuoksi tulin kotiin näin keskellä viikkoa ja sain juuri luokseni oman pikkuisen takkuturkkini Juliuksen. Saankin viettää nyt kaksi ihanaa päivää kahden rakkaani kanssa, kun poikaystävällänikin on sopivasti viikon vapaapäivät näin keskellä viikkoa. Hänellä ei ole ollut kahta vapaapäivää viikolla varmaan kertaakaan seurustelumme aikana, mutta nyt ne ainakin osuivat juuri sopivaan aikaan:) On ihanaa päästä huolehtimaan kunnolla Juliuksesta nyt muutaman päivän ajan, mitä en ole saanut tehdä pitkään aikaan! Juliuksen lenkitykset toimivat hyvänä rajoituksena ulkoiluilleni, sillä Julius tosiaan on - kuten olen aiemminkin kertonut - kaikkea muuta kuin lenkkikoira. Joskus hän intoutuu pidemmillekin lenkeille, mutta yleensä hänen lenkityksensä ovat hidasta haistelua. Mutta hän on juuri paras sellaisenaan:)

Sovimme lääkärin kanssa, että perjantain punnitustuloksen mukaan voin itse keskustella omahoitajani kanssa siitä, miten etenemme jatkon suhteen. Olen taas herätellyt ajatusta mielessäni, vaikkei se niin mieluisalta tuntuisikaan, että jäisin viikonlopuksi osastolle, mikäli painoni ei ole kehittynyt loman aikana toivottuun suuntaan. Tämä siksi, että saisin nostettua painoni tavoitteeseen mahdollisimman pian ja pääsisin kotiutumaan. En halua jankata paikoillaan ollen välillä osastolla ja välillä kotona, mikäli painoni ei tällä tavoin nouse tavoitteeseen. Olen nyt valmis ottamaan loppurutistuksen osastolla ja sitten kotiutumaan! Mutta kaikesta näistä ajatuksista huolimatta teen tietenkin kaikkeni nyt kotonakin, että painoni ainakin pysyy myös kotijaksollani ellei jopa nouse. Ja vaikkei paino nousisikaan, vahvistuu psyykkinen puoleni koko ajan onnistumisten myötä kotona ollessani. Jokainen oikea ratkaisu, jonka terveelle puolelleni teen, vahvistaa psyykettäni ja vie minua kauemmaksi anorektisesta ajatusmaailmasta. Joten pienin, mutta varmoin askelin elämään:)

<3:Laura