Laatuaikaa ja arkimenoja

Hain Juliuksen meille taas tiistaina heti kotiin päästyäni. Yhteishuoltajuus Juliuksen suhteen vanhempieni kanssa tulee varmaan tulevaisuudessakin jatkumaan, sillä vaikka Julius minun koirani olisikin, on Julius ollut suurimman osan ajasta osastojaksojeni vuoksi äitini ja isäni luona. Mutta nyt saan viettää Juliuksen kanssa laatuaikaa perjantaihin asti, jolloin hän matkaa viikonlopun viettoon vanhempieni kanssa mökille. Meillä tai oikeastaan vanhemmillani on mökki Pälkäneellä Vehkajärven rannalla. Julius nauttii mökillä olemisesta valtavasti, sillä siellä hän pääsee vapaasti liikkumaan mökin pihapiirissä. Vaikka muuten Juliusta emme uskalla vapaasti päästää liikkumaan, tottelee hän mökillä hyvin ja pysyttelee kiltisti pihalla. Julius on kunnon mustikkakoira ja odottaa varmaan taas kesän mustikkasatoa. Viime kesänä Julius pääsi kunnolla mustikan makuun äitini kerätessä mustikoita, jolloin Julius kävi kärkkymässä mustikoita jatkuvasti itselleen:D

Julius löytää heti oman paikkansa meillä kopastaan, jossa hänellä seuranaan on minun ala-asteella tekemäni hieno tilkkutäkki, joka on hakenut lähes viisitoista vuotta tehtäväänsä itselleen, mutta nyt on sen Juliuksen täkkinä vihdoin löytänyt:D

Illalla oli suihkun vuoro kunnon kurakelien jälkeen. Julius on niin säälittävän ja paran näköinen kun sen kastelee. Varsinkin pienempänä ja turkin ollessa tuuheimmillaan, kuoriutui hänestä pieni rotanpoikanen turkin ollessa märkä!

Julius on sellainen hienohelma, että sadesäällä sitä ei sitten millään meinaa saada liikkeelle, mutta aurinkoisella säällä tassu nousee paljon kepeämmin. Ulkoilut hoituvat minullakin Juliuksen kanssa mielekkäästi ja pysyvät hyvin kurissa, kun teemme useamman pikkulenkin päivässä. Tällöin vauhti ei päätä huimaa ja matkatkaan eivät veny liian pitkiksi. 

Menimme eilen vanhempieni luo päivällä lounaalle, kun poikaystäväni oli iltaan asti töissä. Julius nautiskelemassa auringosta vanhempieni takapihalla kera talouspaperirullan. Nykyään Julius ei enää rullista juurikaan piittaa, mutta pienenä hän ihan villiintyi niistä ja silppusi rullan aivan hetkessä pieniksi palasiksi. Nyt sen on jo niin isoa poikaa, kun se täyttää kesällä jo täydet kaksi vuotta;)

Hain äidille ja minulle Kiinalaisesta ruokaa. Siellä on aina yhtä mieluisaa käydä, sillä paikan omistaja on aina todella kohtelias ja palvelu on muutenkin todella hyvää! Nytkin olisin saanut ottaa lounaspöydästä salaattia ja keittoa alkuruoaksi odotellessani, mutta ajattelin säästellä nälkääni itse pääruokaan. Join kuitenkin hyvät kahvit ruokia odottaessani :)

Itse päädyin suosikkiannokseeni jättikatkarapuihin kiinalaisilla sienillä ja äidille otin kanaa ja valkosipulia. Vielä minusta ei ole ollut syömään kevätkääryleitä ja friteerattuja ruokia, mutta ehkä ensi kerralla, kun menemme ihan paikanpäälle poikaystäni kanssa lounaalle, uskaltaudun niitäkin kokeilemaan! Vaikka ruokailu sujuu minulta jo hyvin, äitini kannustaa minua aina syödessämme kovasti ottamaan lisää ja varmistelee, että syön varmasti tarpeeksi - jo ihan vanhasta tottumuksestakin. Toivottavasti kohta olemme kuitenkin jo tilanteessa, ettei äidinkään enää tarvitse ruokailuistani huolehtia :)

Jälkiruoaksi hain meille Kulmakonditoriasta omenavaniljamurupullat. Tässäkin asiassa minulla on vielä kipukynnyksen nostamista, etten turvautuisi aina minulle turvallisimmaksi muodostuneeseen vaihtoehtoon. Vuosia minua on houkutellut entinen lempparini vaniljatoscapulla, mutta en vain ole pystynyt siihen. Seuraavalla kerralla kahvilassa käydessäni aion haastaa itseni syömään sellaisen. Jotenkin sitä on juurtunut niin niihin vanhoihin tapoihinsa, ettei edes siinä hetkessä välttämättä tajua toimivansa vanhasta tottumuksesta ja menevänsä hieman sieltä mistä aita on matalin!

Poikaystävälläni on nyt kolme päivää vapaata, joten vihdoinkin meilläkin on kunnolla aikaa olla yhdessä:) Tosin kohta olen lähdössä kaupungille tapaamaan lounaan merkeissä jälleen ihanaista lukijaani, jonka kanssa näimme viime viikolla salaatin, jäätelön ja vertaistuen merkeissä. Jo tuolloin sovimme, ettei tapaaminen jäisi viimeiseksi, eikä varmasti jää tämäkään! Ainakin kovasti toivon niin :) Kun asumme nyt viereisissä kaupungeissa ei välimatkakaan ole esteenä tapaamisille! Perjantaille on taas tiedossa uusi neuvottelu asuntolainaan liittyen pankissa sekä illalla vielä poikaystäni peli, jota ajattelin mennä katsomaan. Sitten onkin jo viikonloppu edessä, mikä jatkuu ihanasti vapulla! Kaikkea kivaa on siis tiedossa ja kaikista parasta on tieto siitä, ettei minulta jää mikään näistä asioista väliin osastolla olon vuoksi:) 

Koska arki vie mennessään varmasti tässä lähiaikoina aina vaan enemmän ja enemmän, vähentyy kirjoitteluni huomattavasti, mutta istahdan alas kirjoittelemaan kuulumisia, silloin kuin aikaa sille on:) Osastolla ollessani kirjoittamiseen minulla on ollut aikaa ja siitä muodostui minulle selvä henkireikä, mistä olen hyvin kiitollinen. Mutta ehkä on aika ottaa tässäkin suhteessa askel eteenpäin. Eilen eräs lukijani mietti sitä, että aiheet pyörivät melko paljon samoissa asioissa, mikä on ollut minusta luonnollistakin, koska elämäni on ollut paljon pelkkää sairauden ympärillä pyörimistä jo pelkän osastohoidonkin vuoksi. Haluan kuitenkin jatkossakin jakaa kuulumisiani teidän kanssanne sekä ajan kanssa vastata kysymyksiinne, silloin kun sille sopiva hetki löytyy. Sillä vaikka kotiudunkin, ei taisteluni sairautta vastaan ole suinkaan lopussa. Katsotaan, miten aika vie mennessään ja ajatukset päässäni järjestyvät:) Minulla on ollut aikaa tähän kirjoittamiseen viime kuukausina niin paljon, että minun on tavallaan hyväksyttävä itsekin se, etten pysty tekemään tätä enää samalla tavalla. Ehkä tavallaan tässäkin on hellittämisen paikka ja suotava itselle se, ettei kaikkeen vaan pysty? Mutta vaikken enää niin usein ehtisikään kirjoittamaan toivon, että pysytte silti matkassani mukana:)

<3:Laura