Mutta illan asiaa kipuiltuani ja yön yli nukuttuani tajusin taas vahvemmin, että eihän tässä todellakaan ole kyse vain ulkonäöstä. Vaikka jonkun mielestä olisin hyvä juuri tässä painossa, eikä kiloja tarvitsisi tulla enää lisää, tarvitsen minä nuo puuttuvat kilot! Minä tarvitsen ne oman psyykkeeni parantumisen ja vahvistumisen kannalta. Tarvitsen ne, jotta mieleni eheytyy, mitä ei tule tapahtumaan niin kauan kun olen painoni kanssa terveyden ja sairauden rajalla. Tällöin psyykkeeni ei ole vielä tarpeeksi vahva päihittääkseen tätä sairautta. Niin kauan kuin tietoisesti pyrin manipuloimaan painoani, annan anoreksian mahdille vieläkin oman tilansa elämässäni. Niin kauan kun painoni keikkuu juuri siinä normaalin painon alarajoilla, on anoreksiahirviö vielä aivan liian lähettyvillä. Se vain odottaa ja odottaa tilaisuutta käydä kimppuuni, mikä käykin helposti, kun humpsahdus liian alhaiseen painoon on niin lähellä.
Kipuraja, siinä on mitä parhain sana kuvaamaan anoreksian mahdin voittamista. Minulle tärkeäksi Helsingin osastojaksolla tullut tyttö kertoi päihittäneensä pelkonsa tietystä painolukemasta nousemalla oman kipurajansa yli muutamalla kilolla. Ja nyt hän voi paremmin kuin vuosiin! Hän nosti tietoisesti painoaan muutaman kilon yli kipurajansa ja kokeili miltä tuntuu ja vastaus oli: hirveän hyvältä! Kun oikeasti uskaltaa rikkoa rajoja ja mielessään tekemiään painorajoja, saa sen kaikkein tärkeimmän - terveyden. Ystäväni kuvasi, kuinka tuon kipurajan ylittämisen jälkeen mieli ja aivot ovat toimineet niin paljon paremmin kuin juuri siinä painoindeksin normaali alarajan tietämillä. Samalla tämä anoreksiahirviö on pysynyt loitommalla ja loittonee päivä päivältä kauemmas.Ystäväni oli rohkea. Hän oli rohkea ja uskalsi ylittää tuon meidän anorektikoiden mieliin painuneen haamurajan mitä painoon tulee. Sellaista rohkeutta me kaikki syömishäiriötä vastaan kamppailevat tarvitsisimme. Ystäväni oivalsi elämän tärkeysjärjestyksen ja sen, mikä elämässä oikeasti on tärkeää. Helppoa se ei tietenkään ollut, ei todellakaan, vaan valtavan työn, tuskan, taistelun ja ahdistuksen tulosta. Mutta hänestä oli siihen ja olen niin ylpeä siitä:)Olen päättänyt kaivaa vielä jokin hetki ne rohkeuden rippeet sisältäni ja ylittää oman kipurajani. Uskon, että tällöin olen ottanut valtavan askeleen kauemmaksi anoreksiasta ja pystyn sen pitämään paremmin loitolla. Ehkä se päivä päivältä käy siten etäisemmäksi ja vähitellen häipyy kokonaan. Toivon todella, että minulta löytyy samanlaista rohkeutta kuin ystävältäni! Hän esimerkillään sai minut ymmärtämään, mikä on oikeasti parhaaksi ja antoi rohkaisullaan voimaa minulle suunnata katseeni tätä kohden.
"Not everything that is faced can be changed.
But nothing can be changed until it is faced."
- James Baldwin
<3:Laura
todella viisaita ajatuksia. ei voi muuta kuin nostaa hattua ja lähettää paljon tsemppihaleja!
VastaaPoistaNäistä viisaista ajatuksista saat kiittää pitkälti minun suuren oivalluksen tehnyttä ystävääni:) Tsemppihalaus takaisin myös tältä suunnalta! :)
PoistaOon itse myös pohtinut että jos antaisin anoreksialle kunnolla turpin ja nostaisin painoa parilla kilolla yli normaalin alarajan. Se ois todella rohkeaa =)
VastaaPoistat: toinen helsingissä hoidossa ollut
Toivottavasti pystyt siirtämään pohdinnan käytäntöön ja häätäisit anoreksiahirviön kokonaan pois! Rohkeutta se vaatii, mutta olisi varmasti sen arvoista! Tsemppiä sinulle! :)
Poistatodella fiksuja ajatuksia sulta taas kerran, kiitos tuhannesti niistä! Itsekin olen kipuillut saman asian kanssa, kun alipainoon/aivan normaalipainon alarajaan laihduttuani aloin saada ihailevia, todella positiivisia kommentteja kuinka näytän paremmalta kuin koskaan.. Painon nostaminen, joka jo siinä vaiheessa olisi ollut oman kehoni kannalta tärkeää, tuntui/tuntuu entistäkin vaikeammalta noiden kommenttien jälkeen. Siksi tästä tekstistä on paljon tsemppausapua minullekin :) mielestäni lisäkilot tekevät sinulle vielä pelkästään hyvää, sekä fyysiseltä että henkiseltä kannalta katsottuna! Et todellakaan muutu rumemmaksi niiden myötä, päinvastoin, tämä on ainakin oma, täysin rehellinen mielipiteeni :) kauneutesi tulee niiden myötä vaan mielestäni vielä paremmin esiin :) paljon tsemppiä ja rohkeutta sinne suuntaan <3 p.s ystäväsi rohkeus ja taistelu todellakin on ihailtavaa, toivon todella että mahdollisimman moni syömishäiriöstä kärsivistä voisi ottaa hänestä mallia!
VastaaPoistaTuo on monelle vaikea paikka, kun saa kehuja ihmisiltä painosta, joka ei sinulle ole hyväksi! Vaikka kuinka mahdottomalta sellainen tuntuukin, pitäisi tuollaiset kommentit unohtaa ja keskittyä siihen, minkä tietää olevan itselleen parhaaksi! Koska kyllä sen itse tietää parhaiten, jos vaan terve puoli on tarpeeksi vahvoilla, milloin paino on sekä psyykkisen että fyysisen hyvinvoinnin kannalta oikeissa lukemissa.
PoistaKiitos kauniista sanoistasi, ne rohkaisevat nostamaan painoani todellakin vielä ne viimeiset kilot ja ehkä juuri sen kipurajan yläpuolellekin! :) Ja ystäväni rohkeus on todellakin ihailtavaa, ei voi muuta sanoa!
Paljon rohkeutta ja tsemppiä myös sinulle taisteluusi! <3
Nyt oon minä puolestani hieman loukkaantunut, koska sanoinhan jo, että en TODELLAKAAN tarkoittanut loukata :( Luulin, ettei sanomiseni sitten kuitenkaan vaikuttanut niin isosti, mutta nyt koen olevani ihan syyllinen sun olotilaan. Anteeksi nyt vaan vielä kerran, ei tässä tiedä enää mitä uskaltaa sanoa.
VastaaPoistaEn tiedä mikä oli se kohta, josta ahdistuit. Haluan vielä uudestaan painottaa, että minusta pari kiloa suuntaan tai toiseen ei tekisi mitään muutoksia ulkonäössäsi. Eli siis en tarkoittanut että olisi jotain haittaa jos kiloja tulee, mutta että minusta ei ole mitään tarvetta enää saada lisää. Ymmärsitköhän oikein? eli siis minusta voisit tosiaan nyt olla tyytyväinen, kun olet saavuttanut tavoitteen ja justiin rentoutua viimeinkin kun olet joutunut niin kauan taistelemaan. minusta tämä on vaan hyvä asia, eikä mitenkään ahdistava. Olet niinkuin siinä tilassa, mihin pyritkin ja siitä halusin onnitella!
Myös minun tulee pyytää sinulta anteeksi, kun toin asian esille näin, olen oikeasti pahoillani, kun loukkasin sinua. Mutta vielä niin arka mieleni ahdistui oikeasti siitä, kun koin ettei kiloja ulkonäöllisesti tarvitsisi tulla lainkaan lisää. Kipuilin asiaa pitkin iltaa, joten se jäi vaivaamaan todella mieltäni, mutta en todellakaan syytä siitä sinua, vaan omaa vielä sairaudelle altista mieltäni! Kaikki on siis oman pääni sisällä, ei sinun kommentissasi! Joten uskalla jatkossakin kommentoida:) En halunnut tosissaan pahoittaa mieltäsi tällä! Tällainen reagointi on vaan vielä osa minun paranemisprosessia. Varmasti tiedät itsekin syömishäiriöisen mielen metkut!
PoistaItse kun koen, etten ole vielä siellä perillä, vaan tarvitsen muutaman lisäkilon vielä niin psyykkeeni kuin fyysisen vointini vuoksi, näytti ulkonäköni tuolloin miltä tahansa. Pelästyin vaan valtavasti, että jos tässä painossa näytän juuri sopivalta, näytänkö mielestäsi kauhealta muutaman lisäkilon jälkeen? Ymmärrätkö mitä haen takaa? Vilpittömästi olen kiitollinen siitä, että halusit onnitella ja olit ylpeä minusta, kun olen päässyt tähän pisteeseen, joten kiitos siitä:) Töitä se todella onkin vaatinut. Mutta vielä on töitä tehtävänä ja muutama kilo hankittavana!
No jotenkin ymmärrän, itse anorektikkona, että mitä tarkoitat ja miksi ahdistuit. Mutta toisaalta taas en, heh. Hankalaa yrittää päästä toisen päähän. Jotenkin kuvittelen, että kun lopulta paranee ja saavuttaa sen painon, missä muut näkee sut hyvänä, niin olo olis jo silleen hyvä, että anorektinen mieli ei kääntäisi mitään enää nurinpäin, vaikka kuka sanoisi mitä ja että kaikki kohteliaisuudet on tosiaankin kohteliaisuuksia! Sitä minäkin tarkoitin kommentillani.
PoistaKuten kirjoitinkin, niin ulkopuolisen silmiin parin, tai jopa muutamankin kilon lasku tai nousu ei näy ollenkaan. Eli luulen että jäät aika samannäköiseksi, vaikka kiloja tulisikin pari tai vaikka kiireessä lähtisikin! En minäkään huomaa, jos joku sanoo laihtuneensa tai lihonneensa vaikka viisi kiloa. Ei sitä vaan huomaa! Voit varmaan olla siis huoletta, vaikka paino ei olisi ihan pysyvä ainakaan vaaalla, koska ei se näy. Mutta olen yrittänyt myös ymmärtää, miksi välttämättä haluat lisää painoa. Ei siis taas pahalla, mutta nainenhan tulee painavammaksi, tai siis paino lisääntyy iän myötä jo muutenkin, kuulemani mukaan 25 vuoden jälkeen alkaa hidastua kaikki toiminnot, niin että painoa alkaa tulla. Eli kun olet jo hyvä, niin ei sinulla ole tarvetta enää lisäkiloja saada minusta, niinkun lääkärisikin sanoi, että saat itse nyt päättää missä menee raja. Ajattele miten ihana tilanne! :)
Kiva kun vielä kommentoit, etkä loukkaantunut liikaa, sillä sitä en tosiaan halunnut! :) Anorektikon mieli on niin kummallinen, ettei siitä tosiaan ota anorektikko itsekkään aina selvää:D Ja voi vaan kuvitella kuinka terveiden on meidän ajatuksiamme vaikea käsittää, kun emme niitä itsekään tai toinen sairastunut käsitä:D
PoistaMutta tosiaan, eihkän se paino paikallaan pysy loppuelämää, vaikka kuinka haluaisi! Iän myötä se tulee nousemaan ja luonnollisia painon vaihteluita suuntaan ja toiseen ei tosiaan kukaan huomaa! Haluan vaan niin kovasti, että se painon luonnollinen vaihtelu tapahtuu siellä terveen rajan yläpuolella. Ja jos suoraan sanotaan, niin syy, miksi haluan nostaa vielä painoani psyykkeni toimimisen lisäksi on se, että haluan kuukautiseni takaisin, jotta voin saada vielä joskus omia lapsia:) Ja tässä painossa kuukautiset eivät vielä välttämättä palaudu, vaikea sanoa.. Eli vielä pari kiloa lisää, niin sitten ajattelen, että on ihana tilanne, eikä painoa enää tarvitse nostaa! :)
Saanko muuten kysyä, millaisessa vaiheessa sinun sairautesi on ja kuinka itse voit? :)