Kupillinen kuumaa kaakaota

Minulla onkin ollut tänään vuorossa koti-ilta yksikseni, kun poikaystäväni jatkoi suoraan jalkapallopelistä joukkueensa saunailtaan. Onneksi kaikki kamalat ahdistuksen tunteet, jotka aiemmin yksinolosta johtuen ovat nousseet pintaan, ovat täysin poissa. Ollessani vielä terve suorastaan nautin välillä yksinolosta ja kaipasin myös sitä omaa tilaa ja rauhaa. Pitkään aikaan en ole tällaisista tunteista päässyt nauttimaan, kun yksinolo on tarkoittanut joko omien sairauden sanelemien tapojen toteuttamista yksin, omassa rauhassa tai hirveää ahdistusta ja pelkoa, jota yksinolo minussa sai vielä jokin muutama kuukausi sitten aikaan. Kun tulimme poikaystäväni pelistä Hyvinkäältä kotiin ja olin vienyt hänet saunailtaan, riensin minä sisälle lämmittelemään. Niin ihana ja aurinkoinen kuin päivä tänään on ollutkin, alkoi kylmyys hiipiä taas esiin iltaa kohden ja sain ihan kunnolla värjötellä kentän laidalla. Onneksi kaikki se kamala sairauden aiheuttama sisäinen kylmyys on poissa ja lämpö palaa hyvinkin pian, kunhan olen vain sisälle päässyt. Päätin kuitenkin vauhdittaa lämpenemistä kupilla kuumaa. Ei, tällä kertaa en turvautunut tuttuun ja turvalliseen teehen, vaan päätin rohkaista mieleni ja lämmittää itselleni kupin kaakaota. Pelkoni energiapitoisia juomia kohtaa sai jälleen kyytiä, kun nautiskelin juoman rauhassa muun iltapalani ohessa. Taas jälleen herättelin itselleni kysymystä ilmaan siitä, miten olenkaan kieltänyt kaiken hyvän itseltäni tyytyen juomaan vuosien saatossa kuppikaupalla ainoastaan teetä ja kahvia. Mutta nyt nautin kaakaon jokaisesta siemauksesta ja sain sisälleni lämmön lisäksi hyvän mielen onnistumisestani:)

Vaikka mielelläni poikaystäväni kotiin luokseni ottaisinkin, olen silti onnistunut ottamaan kaiken ilon irti siitä, että voin viettää iltani juuri niin kuin haluan. Pääsin pitkästä aikaa lukemaan kirjaa kera karkkien, kun moneen päivään ei lukemisellekaan ole aikaa riittänyt. Tänään kun kävin pelin alkua odotellessani kauppakeskus Willan liikkeitä kiertelemässä, kävin myös kirjakaupassa haaveilemassa useammastakin kirjasta, jonka kirjahyllyyni haluaisin saada. Minä rakastan kirjojen ostamista ja sitä, kun näen kirjahyllyni olevan täynnä kirjoista. Minusta on ihanaa saada parhaimmat kirjat itselleni, vaikka olisinkin ne jo lukenut. Varsinkin omiin lempikirjoihin on aina ihana palata uudelleen ja uudelleen, ja mikäs sen mukavampaan kuin löytää ne omasta kirjahyllystä. Tänään minua eniten houkutti Sophie Kinsellan Soitellaan, soitellaan! -kirja, joka on hänen uusimpansa. Hänen kirjansa ovat ihanan rentoja ja nauruhermoja kutkuttavia ja olenkin lukenut hänen kaikki vanhemmat teoksensa. Täytynee hakea kirja joku päivä kotiin, sillä niin kovasti haluaisin sen päästä lukemaan. Tänään kuitenkin palasin lapsuuteen tarttumalla Onneli ja Anneli -kirjaan. Lapsuudesta asti minulle tärkeisiin kirjoihin on ihanaa aina palata ja muistaa ne samat tunteet, joita kirja aikanaan minussa herätti. Omia  lapsuudenaikaisia lempikirjoja lukemalla saa kummasti aikaan turvallisen olon ja hyvän mielen:)

Minä taidan palata tästä takaisin kirjan pariin ja käydä pikkuhiljaa jo nukkumaan. Ihanaa ja rentouttavaa perjantai-iltaa ja viikonloppua teille kaikille! :)

<3:Laura