Ystäväkirja

Aiemmin kertoilinkin jo teille hieman itsestäni, lapsuudestani ja nuoruudestani, ajasta jolloin olin vielä terve postauksessa Oi lapsuus, oi nuoruus. Eräs lukija toivoi minusta tiedon murusia ihmisenä anoreksian takana lapsuuden aikaisen ystäväkirjan tyyliin, ja lupailinkin niitä jo aiemmin, joten tässäpä niitä vihdoin tulee! Moni asia on voinut ilmetä jo tekstieni kautta aiemminkin, mutta ehkäpä joukossa on myös jotain uuutta:)

Nimeni on Laura Emilia.

Iältäni olen sitä ikinuoruuden rajapyykkiä eli 25 vuoden ikää lähestyvä neitonen, tällä hetkellä kuitenkin siis vielä 24. Heinäkuun tyttöjä olen, eli horoskoopiltani olen rapu. Vaikka papereiden mukaan ikää onkin 24, ulkonäöltäni menisin kuitenkin selvästi alaikäisen puolesta, näin ne ihmiset sanovat. Kerran eräs nainen pysäytti minut kadulla ja kysyi olenko 14? Toivon kuitenkin, että arvelut iästäni perustuvat ulkonäkööni eivätkä käytökseeni:)

Perheeseeni kuuluu poikaystäväni Jarno sekä kesäkuussa kaksi vuotta täyttävä söpöläiseni perhoskoira Julius. Ja kuten aiemmista postauksista onkin selvinnyt lapsuuden perheeseeni kuuluvat isosisko Maiju ja pikkuveli Miikka sekä äiti ja isä. Siskoni asustelee Tampereella kihlattunsa kanssa ja Veljeni Riihimäellä yhdessä kihlattunsa ja heidän pikkuisen Ida-tyttösen kanssa. 

Ammatiltani olen sairaanhoitaja. Haaveenani olisi palata mahdollisimman pian takaisin työelämään. Toivon kovasti, että pääsisin aluksi jollekin somaattiselle osastolle harjoittelemaan sairaanhoitajan perustaitoja. Kun olen saanut itseni kuntoon, unelmoin työstä psykiatrisella puolella. Koen että minulla on oman sairastumiseni ja omien kokemusteni kautta paljon annettavana mitä esimerkiksi syömishäiriöisten hoitoon tulee. Haluaisin kouluttautua jatkossa vielä psykoterapeutiksi ja sitä kautta päästä auttamaan syömishäiriötä sairastavia.

Lempiruokani on yhäkin pitsa, vaikka sitä en kunnolla ole voinutkaan usempaan vuoteen syödä. Haaveillut sen syömisestä kuitenkin olen sitäkin useammin. Sairastumiseni myötä olen oppinut melkein kaikkiruokaiseksi, sillä osastolla ollessani minun on täytynyt syödä ruoka, oli tarjolla mitä tahansa. Olen oppinut pitämään entistä enemmän tavallisesta kotiruoasta ja ravintoloissakin on tullut nykyään koluttua muitakin vaihtoehtoja läpi kuin ainoastaan pitsapuolta:D Uusiksi suosikeiksini ovat ehdottomasti nousseet kaalikääryleet puolukoiden kera sekä erilaiset kasvisruoat, nam! Lempiherkkuihini lukeutuvat taas täytelakut sekä popcornit:)

Lempijuomiani ovat ehdottomasti glögi ja maito. Olen aina ollut kova juomaan maitoa ja maitoa kului aikoinaan helposti litrakin päivässä. Kaadoin itselleni maitoa aina puolen litran mittaan, sillä eihän minulle tavallisen kokoinen lasi riittänyt. Lempiyhdistelmäni olivat kuuma pulla ja maito sekä popparit ja maito:) Nyt maidon juominen on minulle vielä vaikeaa, mutta tavoitteena olisi palauttaa vanhat tapani takaisin! Glögiä on taas kulunut jouluisin aina valtavissa määrin ja tänä jouluna pääsin minäkin taas glögiä nauttimaan, kun Valiolta oli tullut uusi sokeroimaton glögi. Ehkä ensi jouluna minäkin palaan taas sen tavallisen glögin pariin:)

Suosikki tv-sarjani on Gossip Girl. Koukutuin sarjaan ensijaksosta lähtien. Seuraammekin sarjaa tiiviisti yhdessä poikaystäväni kanssa. Siinä minua kiehtovat kiinnostavat henkilöhahmot sekä New Yourkin muotimaailma. Uudeksi suosikiksemme on noussut myös musikaalimaailmaan sijoittuva Smash, jota Suomen kanavilla ei vielä ole esitetty. Olen myös aina tykännyt kaikenlaisista rikossarjoista, joista CSI:t ja Bones ovat ehdottomat suosikit. Olenkin monesti sanonut, että jos voisin olla ammatiltani mikä tahansa, olisin mieluiten rikospaikkatutkija:D Myös Liviltä tulevat kodinosto-, ruoanlaitto- sekä hääsarjat ovat mitä parhainta tylsän päivän viihdettä! Lisäksi tv:stä tulee luonnollisesti vieläkin seurattua ureheilua niin tiiviisti, kuin mahdollista vaan on:)

Lempileffani on iki-ihana Titanic. Titanic tulee katsoa ainakin kerran vuodessa, mutta esimerkiksi viime vuonna taisin sen katsoa ainakin kolmisen kertaa:) Suomalaisista elokuvista aivan ykkönen on Tyttö sinä olet tähti, jota tulee katsottua aina tietyin väliajoin. Rakastan myös kaikkia elokuvia, joissa pääosana on tanssi. Niissä ihailen näytteilijöiden tanssin taitoa sekä terveitä urheilullisia vartaloita. Niissä vievät mukanaan tanssin ja musiikin luoma yhteinen lumoava vaikutus.

Lepikirjojani ovat Anni Polvan Tiina-kirjat. Ne ovat olleet minulle lapsuudesta asti rakkaita, ja vaikka ikää onkin jo reippaasti yli kirjasarjan kohderyhmän, jaksan palata niihin kirjoihin yhä uudelleen ja uudelleen. Lapsuudesta minulle ovat aina yhtä mieluisia kirjoja myös Onneli ja Anneli -kirjat, joiden lumo vie vieläkin mukanaan. Viime aikoina olen lukenut lähinnä romanttista hömppää, mikä on ihanaa vastapainoa oikealle elämälle. Nora Robertsin kirjat vievät aina mukanaan, sillä tiedän jo valmiiksi niiden päättyvät hyvin. Suuria suosikkejani ovat myös Agatha Christien kirjat, jotka olenkin kaikki kotikaupunkimme kirjaston hyllyiltä löytyvät lukeneet. Olen lukenut aina ja monipuolisesti, mutta tällä hetkellä vallallaan on tällainen kevyemmän kirjallisuuden kausi:)

Musiikkimakuni on laajentunut hyvin monipuoliseksi. Pitkään suosin perus poppia soittavia radiokanavia, mutta nyt olen laajentanut musiikkimakuani jopa iskelmän puolelle. Huomaan aina vaan autossakin yhä useammin ja useammin valitsevani leppoisan Iskelmä-kanavan esimerkiksi Nrj:n sijaan. Yhä suosikkeihini kuuluvat kuitenkin suuresti myös rap-musiikki ja suomi hip hop. Hevi ja raskas rock -musiikki taas ovat jotain, mitä minun korvani eivät suoustu sietämään.

Lempivärejäni ovat pinkki, musta ja valkoinen. Pitkään olin sitä mieltä, että lila on lempivärini, mutta myöhemmin olen todennut, etten esimerkiksi ole ikinä omistanut yhden yhtä lilaa vaatetta, lukuunottamatta yhtä paitaa ala-asteella, josta en edes pitänyt. Poikaystäväni pilkkaakin minua jatkuvasti siitä, kun kaikesta pitää löytyä pinkkiä. Mutta pinkki piristää:)

Vaatemakuni on hyvin monipuolinen. Edelleenkin voin sanoa kuuluvani hyvin pitkältä valtavirran joukkooon mitä pukeutumiseeni tulee. Vaatteeni hankin ihan yleisistä vaateliikkeistä, suosikkeina esimerkiksi Vilan vaatteet. Monipuolisuus tulee ilmi siinä, että tykkään pukeutua välillä naisellisesti, välillä taas tyttömäisesti ja välillä taas urheilullisesti. Rahaa kuluu kyllä vaatteisiin yllin kyllin ja nyt painon normalisoitumisen myötä pistän vaatekaappiani varmasti uusiksi;) Merkkivaatteissa haluaisin panostaa eniten urheiluvaatteisiin ja rakastankin yli kaiken Puman ja Peak Performancen vaatteita! Laukkujakin on kertynyt vuosien varrella, mutta nyt olen päättänyt panostaa jatkossa laadukkaisiin laukkuihin. Viime kesänä toteutin ensimmäisen kerran pitkään haaveilemani merkkilaukun oston, kun sain puoliksi synttärilahjaksi ja puoliksi itse maksenttuna Lonchampin Roseau-laukun. Seuraava haavelaukkuni tosin maksaa useita satasia enemmän, joten se taitaa jäädä vielä aika pitkäaikaiseksi unelmaksi:D Laukkujen ja vaatteiden lisäksi rahaa kyllä kuluisi myös kenkiin yllin kyllin, jos sitä vaan olisi! Rakastan korkkareita, mutta myös tennarityyli on paljon minua. Minulle ei ole mikään ongelma liikkua urheilukamppeissa ilman meikkiä julkisilla paikoilla, mutta tykkään myös laittautumisesta. Vaikka käytänkin meikkiä, rajoittuu meikkailuni aina samoihin tuotteisiin: ripsariin, meikkivoiteeseen, poskipunaan ja kulmakynään. Meikkini on sama oli kyse sitten kauppaan menosta tai viihteelle lähdöstä, niin onneton olen meikkaamisen suhteen:D

Harrastuksiini kuuluu tällä hetkellä lukeminen, ristikoiden teko, käsityöt sekä pianon soitto. Kaikki harrastukset kuuluvat elämääni kausittain, milloin olen koukussa neulomiseen, milloin taas ristikoiden tekoon. Kun hurahdan johonkin, niin se on menoa sitten se. Olen kova addiktoitumaan, jonka vaarana on se, että harrastuksesta tulee minulle suorittamista. Siksi olisikin hyvä, että voisin tasapainoilla kaikkien välillä yhtä aikaa. Nyt luonnollisesti yhdeksi rakkaimmista harrastuksista on muodostunut tämä kirjoittaminen, josta todella nautin. Mutta toivon, että jo ihan hetken päästä voin jälleen sanoa harrastavani myös liikuntaa, sillä olen jälleen löytämässä liikunnan riemun, eikä mene kuin hetki, jonka jälkeen voin alkaa nauttia liikunnan iloista vapaammin. Sitten otan varmasti harrastuslistalleni joko jonkun tanssillisen harrastuksen tai joogan:)

Parhaita ystäviä minulla on kuusi, Hanna, Sofia, Kerttu, Tiina ja Nooria kaksin kappalein:) Meidän seitsemän tytön porukka lyöttäytyi yhteen lukioaikoina, josta lähtien olemme pitäneet yhtä. Heidän lisäkseen olen saanut viime vuosien aikana itselleni upeita ja ihania ystäviä, joihin olen tutustunut sairauteni kautta. Sairaus on saattanut minut yhteen useammankin tytön kanssa, joidenka kanssa meistä on tullut läheisiä. Siitä olen tälle sairaudelle kiitollinen.

Luonteeltani olen muuttunut päivä päivältä yhä rohkeammaksi. Lapsuuden ujous iskee vieläkin usein esiin, mutta pystyn naamioimaan sen jo ulkoiseksi itsevarmuudeksi. Olen yhä luonteeltani rauhallinen, vaikkakin sairastuminen on tuonut minussa esiin aivan outoja luonteenpiirteitä, joita en lainkaan koe omakseni, kuten räjähdysalttiin luonteenpiirteen. Sen alla kuitenkin koen olevani vieläkin se sama rauhallinen, kiltti ja empaattinen neitonen, joka aina olen ollut. Olen ollut myöskin aina hyvin herkkä ja epävarma. Itku on minulla ollut aina herkässä ja itseluottamus hyvinkin hakusessa. Vallitseva piirre minussa on myöskin valtava kyky stressata kaikkia asioita ja muodostaa pienistäkin asioista itselleni valtaisia ongelmia. Tämän myötä olen myöskin kova jännittämään, mikä ei ole hyvä yhdistelmä stressin kanssa. Silloin rauhallinen luonteenpiirteeni järkkyy. Minussa on myöskin perfektionistin ja kontrollifriikin vikaa, joista kumpaisestakin yritän oppia eroon. Haluaisin oppia suhtautumaan asioihin rennommin ja oppia ottamaan asiat vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Koen muuttuneeni vuosien myötä aina vaan sosiaalisemmaksi. Nautin ihmisten seurasta ja siitä, että minulla on ihmisiä ympärilläni. Olen kuitenkin aina tarvinnut myös paljon omaa tilaa, joten nautin myös yksinolosta. Tarvitsen sen oman rauhan ja oman tilan. Joskus on vaan ihanaa olla yksin ja rauhassa.

Tulevaisuudeltani toivon normaalia arkea ja arkisen ihania asioita. Toivon, että selätettyäni anoreksian voin palata takaisin normaalin arjen pariin. Haluan päästä kiinni taas takaisin työelämään ja kehittämään itseäni sillä saralla. Haaveilen oman kodin ostamisesta yhdessä poikaystäväni kanssa sekä myöhemmin perheen perustamisesta. Toivon koko sydämestäni, etten ole sairaudellani tuhonnut mahdollisuuksiani tulla äidiksi, vaan että voisin todella saada vielä omia lapsia. 

<3:Laura

P.s. Olisi mukavaa saada tietää teistäkin jotain pientä:) Olen hyvinkin utelias sen suhteen, millaisia lukijoita ruudun toisella puolella on!