Aamupalamissio

Tämän kotijakson tavoitteekseni otin itselleni muiden jo aiemmin saavutettujen hyvien asioiden säilyttämisen lisäksi uuden tavoitteen: aamupalan parantamisen. Olen aiemmilla lomillani pystynyt huimasti parantamaan ruokailuani monella eri tapaa, kuten rikkomalla rajojani kiellettyjen ruokien suhteen, luottamalla enemmän nälkätuntemuksiini ja syömällä niiden mukaisesti. Olen syönyt paljon minulle ennen kiellettyjä ja minulle todella haastavia ruokia, enkä ole enää laskenut kaloreita ja pelännyt niin sanottuja turhia kaloreita, kuten kastikkeita ja pientä napostelua. En ole joutunut kituuttamaan nälässä vaan olen yrittänyt syödä ajoissa ennen kuin nälkä on kasvanut valtavaksi. Ainoa asia, jossa tätä en ole kyennyt toteuttamaan on aamupalani sekä aamupalani ja lounaan välinen aika.

Herään yleensä jo kovaan nälkään, mutta siitä huolimatta minun on vaikea aloittaa aamupalan syömistä. Kuten olen aiemminkin kuvannut, puuhastelen kaikenlaista ja hoidan kaikki ikävät hommat alta pois, ennen kuin pystyn rauhoittumaan syömään. Kun vihdoin alan syödä, kaivelen muististani ateriasuunnitelmani sijaan sen vanhan aamupalan, jota toteutin ennen sairaalaan joutumista: rasvattoman jogurtin, omenan ja leivän. Vaihtotaulukon mukaan saatan vaihdella eri leipäryhmän tuotteita, vaihtamalla esimerkiksi leivän välillä muroihin, mutta muutoin en ole aamiaistani kyennyt parantamaan. Kun olen saanut aamiaiseni syötyä, totean minulla yhä olevan nälkä. En kuitenkaan ole aiemmilla kotijaksoillani kyennyt parantamaan aamupalaani ja kohdata siihen liittyviä pelkojani. Olen aina pelännyt, että jos syön jo aamiaisella hyvin, pilaan sillä lopun päiväni, eikä yllättävien tilanteiden varalle jää mahdollisuutta syödä ylimääräistä. Kituutan nälissäni sitten lounaaseen asti, mikä tarkoittaa sitä, että ajatukseni pyörivät jatkuvasti ruoan ympärillä, enkä voi keskittyä mihinkään. Aamupalaan minulla liittyy siis vielä paljonkin anorektisia ajatuksia. Mutta tälle kotijaksolleni lähtiessäni päätin tehdä asialle jotain!

Ateriasuunnitelmani mukainen aamupalanihan on seuraavanlainen:

• Kauhallinen, n. 1,5-2 dl velliä tai puuroa (yleensä maitoon tehty)
• Leipä + levite + leikkele
• Hedelmä
• 1 dl pähkinöitä

Joten kun ateriasuunnitelmani mukaista aamupalaa vertaa kotona normaalisti syömääni, jää siitä energiamäärällisesti melko paljon uupumaan, sillä jo pelkkien pähkinöiden poisjäänti on suuri lovi energiansaannissani. Myös aamupalan ja lounaan välissä oleva jogurtti jää usein syömättä. Muutenkin aamupalan kuntoon saaminen olisi todella tärkeää, sillä tällöin päivä lähtisi hyvin käyntiin. Aamupala on jaksamiseni kannalta todella tärkeä asia, ja varsinkin sitten kun aloitan työt, on se suuri edellytys jaksamiselleni. Ja muutenkin päihittääkseni anoreksian, minun tulisi saada aamupalaan liittyvät pelot pois ajattelumalleistani.

Lähdimmekin jo viikolla yhdessä omahoitajani kanssa miettimään, miten voisin suoriutua aamiaisestani suunnitelman mukaisesti. Hän ehdotti sitä, että kokoaisin jo illalla yhteen kaikki, mitä minun tulee aamupalani aikana syödä, jonka jälkeen minun tulee vaan huolehtia siitä, että kaikki tältä lautaselta tai tarjottimelta tulee syödyksi. Itse asetin tavoitteeni kuitenkin hieman alemmas ja ajattelin kohdata jokaisen aamiaisen kerrallaan siten, että jokaisella kerralla parannan sitä hieman. Koska olen kova tekemään listoja päätin, että kirjoittan edellisenä iltana ylös seuraavan aamupalani sisällön itselleni. Tämä toimi ainakin eilen ja tänään, ja sainkin hieman parannettua aamupalaani. Nyt sain lisättyä esimerkiksi toisen leipäryhmän mukaan aamiaiseeni. Olen jo siihen tyytyväinen:) Nyt kykenin syömään jo hieman enemmän nälkätuntemusteni mukaan. Sillä pähkinät ovat minulle muutenkin se vaikein asia ateriasuunnitelmassani, en edes kuvitellut, että siihen heti pystyisinkään. Joten seuraavaksi tavoitteekseni otan sen, että saisin syötyä edes puolen desin verran pähkinöitä aamulla. Ja ehkä jo sitä seuraavalla lomalla pystyn noudattamaan ateriasuunnitelmaani täysin, se on tavoitteena!

Kun viime viikon loman jälkeen surin epäonnistumistani mitä aamupalaan tuli, lohdutti eräs ihana lukija minua siitä, ettei voikaan odottaa kaiken vielä sujuvan kotona. Hän kehotti minua olemaan armollinen itselleni, eikä odottaa heti, että kaikki sujuisivat kotona yhtä hyvin kuin osastolla. Hän muistutti, että kotijaksoilla pienet epäonnistumiset ovat ihan normaaleja, ja että kannattaa yrittää siirtää osastolla opittuja asioita pikkuhiljaa kotiin, yksi tavoite kerrallaan. Ja nyt minun tavoitteeni oli ja on jatkossakin tämä aamupala. Lukijani kertoi hänellä olleen vaikeaa iltapalan syönti, mutta pikkuhiljaa yksittäisten tavoitteiden kautta hän onnistui parantamaan iltapalan syöntiään. Joten eiköhän minunkin ole vielä mahdollisuus onnistua siirtämään osastolla opitut tavat kotiin tämänkin asian suhteen:) Muuten kun sujuu jo ruokailut melko mallikkaasti!

<3:Laura