Työuutisia:)

Olen ollut hyvin malttamaton mitä tulevaisuuden suunnitteluun töideni suhteen tulee. Olen siitä aiemminkin kirjoitellut, kuinka kovasti odotan töihin paluuta ja sitä, että pääsen taas kiinni normaaliin elämään. Kuten viime viikolla kerroin, minulla oli keskiviikkona työvoimatoimistossa tapaaminen. Tapaamisen tarkoituksena oli kartoittaa vaihtoehtojani työelämään paluun suhteen, kun osastolta kotiudun. Olin tuolloin keskiviikkona tapaamisen jälkeen hyvin turhautunut ja pettynyt, sillä en saanut sieltä mitään konkreettista apua. En tiedä mitä olin oikein kuvitellut, mutta käynti oli minulle pettymys. Minulle ehdotettiin työkokeilua, jonka avulla voisin mennä melkeimpä mihin vaan kokeilemaan eri aloja, mutta tästä ei luonnollisestikaan palkkaa saisi. Tekisin tällöin siis käytännössä töitä ilmaiseksi, vaikka minulla on koulutus ja voisin tienata oman alani töissäkin.

Suurimpana ongelmana on kuitenkin ollut se, että minun pitäisi löytää työ, joka ei ole fyysisesti liian raskasta minulle. Viime vuonna kun osastolta kotiutumiseni jälkeen aloitin fyysisesti melko raskaan työn, painoni lähti putoamaan välittömästi. Olinkin valmistautunut tekemään vaikka muun alan töitä, mikäli sellaisia löytyisi. Työkkärikäynnin jälkeen heräsin kuitenkin siihen todellisuuteen, että tällaisenkin työn löytäminen olisi käytännössä mahdotonta. Toinen ongelma, mitä työnhakuuni on liittynyt on se tosiasia, etten tiedä tarkkaa päivää, jolloin osastolta kotiudun ja voisin työt aloittaa. Kuntouttavaa päivätoimintaa asuinpaikkakunnallani ei ole tarjottavanaan, ja koenkin olevani sellaiseen aivan liian hyväkuntoinen. Vaikka kotiutuspäivä ei olekaan tarkalleen tiedossa, olisi minun ihan oman hyvinvointinikin kannalta hyvä saada heti jotain sisältöä elämääni kotiuduttuani, jotta saisin pidettyä päivärytmini kohdallaan, mikä tukisi myös ruokailuitani. Tämä on ollut siis hyvin vaikea yhtälö: löytää tarpeeksi kevyttä osa-aikatyötä ilman tietoa tarkasta ajankohdasta. Mahdoton tehtävä!

Tänään kuitenkin päätin, että nyt en malta enää odottaa tarkkoja kotiutumispäiviä, vaan aion tehdä asialle jotain! Lääkäri on kirjoittanut minulle sairauslomaa toukokuun loppuun asti, jonne asti saan myös kuntoutustukea, jonka ohella minun on mahdollisuus tienata hieman rahaa tekemällä töitä tukien sallimissa rajoissa. Vaikka kovasti mieleni olisi tehnyt ottaa yhteyttä entiseen työpaikkaani, en uskalla vielä hypätä niin vaativaan työhön, jottei taas käy huonosti. Niimpä otinkin yhteyttä paikalliseen vanhainkotiin, jonka ajattelin olevan fyysisesti hieman kevyempää työtä. Päätin tehdä ratkaisun ja kysellä kokopäivätöitä kesäkuun alusta lähtien. Kysely tuottikin heti toivottua tulosta ja sain kuin sainkin sovittua itselleni seitsemän viikon pituisen kokopäivätyöjakson kyseisen vanhainkodin eräälle osastolle kesäkuun alusta lähtien! En olisi voinut olla sinä hetkenä yhtään iloisempi kuin vaan voi olla:) Siihen mennessä olisin ollut jo kotona jonkun aikaa ja tehnyt mahdollisesti keikkatyötä ja saanut tuntumaa siihen, miten taas kotona pärjäilen. Tuon seitsemän viikon aikana minulla on sitten mahdollisuus ottaa selvää siitä, mihin fyysiset voimavarani riittävät ja ennen kaikkea näyttää, että pärjään kotona, töissä ja normaalissa elämässä!

Olen todella huojentunut tästä ja todella iloinen:) Vaikka jakso onkin lyhyt, luotan siihen että omalla alallani riittää aina töitä, ja että voin alkaa tämän jakson aikana kasoa itselleni mieluisia työpaikkoja tulevaisuutta ajatellen. Ehkäpä hakea jotain vakituistakin työtä:) Toivon ja uskon koko sydämestäni, että tulen todella pärjäämään ja kesäkuun alussa olen siinä kunnossa, että voin aloittaa työni hyvävointisena. Tämä lisäsi motivaatiotani taas kertaheitolla aivan valtavasti. Nyt on minun tehtäväni tehdä kaikkeni, että huolehdin kotiuduttuani siitä, että painoni varmasti pysyy normaalipainon puolella.

Sitten kun kotiudun osastolta, ilmoitan heti tietoni Riihimäen kunnan rekrytointipalveluun sekä terveyskeskuksen rekryyn, jotta voin aloittaa tekemään maltillisesti ja harvakseltaan keikkatyötä. Näin saan sisältöä elämääni ja pääsen taas kiinni siihen oikeaan, normaaliin arkiseen elämään. Keikkailun avulla minun on mahdollisuus tehdä pehmeä lasku töihin paluuseen ja kokeilla hieman omia rajojani ja kestävyyttäni.

Olen yksinkertaisesti niin onnellinen, kun minulla on taas vihdoin konkreettisia suunnitelmia tulevaisuuteni suhteen:)

<3: Laura