Haikein mielin

Jälleen osastolla. Hyvin raskain mielin jouduin taas kotoa lähtemään ja hyvästelemään poikaystäväni. Onneksi hän ehti tuoda minut tänne Hämeenlinnaan, joten sain olla viimeiseen asti hänen kanssaan. Vaikka eilinen olikin pettymys sen suhteen, ettemme ehtineet viettämään lainkaan aikaa yhdessä, korvasi tämä päivä paljon. Hyvin pahalta silti tuntui tänne osastolle taas tulla tietäen, että luultavasti pääsen kotiin seuraavan kerran vasta viikon päästä viikonloppuna. Emmekä luultavasti näe poikaystäväni kanssa ennen sitä, sillä hän ei työviikollaan varmasti ehdi täällä tulla käymään. Mutta olen vahva, kuten hän sanoi. Tämä on parhaaksi minulle näin, että olen nyt taas tiiviimmän jakson osastolla, jotta paino nousee tavoitteeseen ja voin alkaa pitempien kotilomien kautta vähitellen kotiutua. Kuten poikaystävänikin tostesi, meidän elämäntilanteemme on nyt tämä ja se on kestettävä. Mutta kun hieman jaksamme vielä tätä erossaoloa, on kaikki taas sitten hyvin. Oli inhottava tunne, kun useaan otteeseen havahduin päivällä siihen tosiasiaan, että enää hetki ja joutuisin taas tulemaan tänne Hämeenlinnaan.

Onneksi tänään oli kuitenkin ihana päivä ja saimme sen tosiaan viettää kokonaan yhdessä. Lähdimme jo aikaisin yhdeksän junalla Helsinkiin. Tarkoituksena oli kierrellä kauppoja ja käydä elokuvissa. Ehdimmekin siinä tunnin verran kierrellä kauppoja, kun aamun elokuvat alkoivat siinä yhdentoista jälkeen. Tuntui hassulta mennä elokuviin melkein aamulla, mutta kyllä siellä silti porukkaa oli liikkeellä. Ensimmäisenä oli kuitenkin vuorossa elokuvan valinta, josta olimme hyvinkin eri mieltä. Minä olisin halunnut käydä katsomassa suomalaisen Kulman pojat, mutta poikaystäväni ei lämmennyt ajatukselle. Päädyimmekin sitten katsomaan The Descendants -nimisen elokuvan, jota tähditti George Clooney. Elokuva kertoi Clooneyn esittämän hahmon ja hänen kahden tyttärensä elämästä, lasten äidin jouduttua veneonnettomuuteen ja jouduttuaan koomaan. Jälkeenpäin poikaystäväni totesi, että olisin saanut markkinoida hänelle hieman paremmin Kulman pojat -elokuvaa, sillä näkemämme ei oikein vastannut odotuksiamme - tai poikaystäväni odotuksia. Sainpahan taas sanottua, "mitä minä sanoin";) Elokuva oli ihan katsottava, mutta en sitä kyllä toista kertaa jaksaisi enää katsella. Vaikken juuri koskaan itke elokuvissa, ne kerrat nimittäin on laskettavissa yhden käden sormilla, valuivat nyt kyllä kyyneleet. Tuli niin vahvasti tunteet pintaan, kun aloin ajatella omaa elämääni ja sitä, kuinka haskaan sitä tämän sairauden vuoksi. Samaan aikaan iski tajuntaan ajatus siitä, kuinka tuntuu jälleen siltä, että hiekka elämäni tiimalasissa valuu vaan hukkaan.

Piristyin kyllä sillä samaisella sekunnilla, kun astuimme elokuvasalista ulos. Näin valtavan julisteen Titanic -elokuvasta, joka tulisi huhtikuussa elokuviin 3D-elokuvana. En olisi voinut olla enempää innoissani! Elokuva on ollut aina ehdoton suosikkini, ja olen jo vuosia haaveillut siitä, että näkisin sen taas elokuvateatterissa. Ja nyt se vihdoin tapahtuu! Pienestä se mieli piristyi:) Elokuvissa sain hyvin hoidettua välipalan syömällä popcorneja barbecuella maustettuna. Ajatus tuntui ensin vaikealta, koska minusta tuntui, että aamupala oli vasta syöty, eikä lounasaikakaan olisi vielä ollut. Nälkä oli kuitenkin jo aikamoinen ja hyvin popparit suusta alas sujahtivat:) Ja hienointa tässä oli se, että tämä oli ensimmäinen kerta pitkiin aikoihin, kun uskaltauduin syömään tavallisia popcorneja, enkä pelkästään kaupan light-versioita.

Elokuvan jälkeen suuntasimme suoraan syömään ja päädyimme Kampin Memphisiin, sillä poikaystäväni havitteli kunnon pihviä. Taistelin taas kunnolla valintani kanssa ja myönnän päätyneeni minulle ehkä helpompaan vaihtoehtoon. Salaatit olen itseltäni tavallaan kieltänyt, mutta otin sitten itselleni seuraavaksi helpoimman annoksen. Annos oli kuitenkin lopulta ihan kunnollinen ja tarpeeksi haasteellinen minulle. Annoksessani oli pariloitua broileria, quinoaa, soijapapuja, majoneesia ja kasviksia. Sain hyvin vatsan täyteen ja onnistuin syömään koko annoksen. Valintani tehtyäni sekä minä että poikaystäväni olimme hieman pettyneitä minuun, mutta onneksi annos osottautui kunnon täyttäväksi ateriaksi.

Kiersimme myös vaatekauppoja jalat ihan kipeinä ja teimmekin molemmat löytöjä. Varsinkin poikaystäväni onnistui taas tuhlaamaan oikein kunnolla. Eilisen vaatekauppapettymyksen vuoksi minäkin yritin vähän väkisin jotain ostaa, vaikken mitään aivan huippulöytöjä tehnytkään. Ehkä suurin saavutukseni oli päästää ensimmäistä kertaa irti vaatteen kokonumeroon liittyvästä pakkomielteestäni uskaltautumalla sovittamaan kokoa isompia housuja, kuin olisin minulle kokenut kuuluvan sopivan. Vaikka eilen turhauduinkin housujen sovitteluun, päätin rohkaistua uudelleen ja kovan sisäisen kamppailun kanssa ostin vielä housut, jotka kooltaan olivat suuremmat kuin niiden ajatuksissani olisi pitänyt olla. Tämä oli valtava harppaus oikeaan suuntaan, sillä edes terveenä en tietyistä kooista suostunut luopumaan. Taitaa olla monien meidän naisten, ihan terveidenkin, päähänpinttymä. Kaupasta lähdettyäni pussista löytyivät kirkkaan keltaiset farkut sekä Tumman pinkki jättikokoinen T-paita. Oikein silmiin sattuin, kun pussiin katsoi, niin kirkkaan värisiä vaatteet olivat:D Lopuksi ostin vielä Onlystä ihanan rennon t-paidan ihan näin osasto-oloja ja kesääkin ajatellen. Mutta poikaystäväni päihitti kyllä löydöillään minut ihan sata-nolla!

Lopulta kiirehdimme junaan tietäen, että kohta pitäisi olla jo matkalla tänne Hämeenlinnaan. Olimme molemmat niin poikki, että ihan nuokuimme junassa. Vaikka fyysisesti päivä ottikin koville ja oli raskas aikaisine herätyksineen ja kaupungilla kävelyineen, oli päivä todella mukava. Vaikeuksien kautta voittoon siis lomalla, mutta huomenna punnituksessa viimeistään nähdään, miten olen lomallani onnistunut ruokailuista huolehtimaan. Itse tiedän jo nyt, etteivät ne aivan täydellisesti sujuneet, vaikka välillä sainkin erävoittoja sairaudesta syömällä jotain minulle ennen täysin "kiellettyä". Mutta ruokailujeni vaikutus painoon selviääkin sitten vasta huomenna. Huomenna lisää pohdintoja loman onnistumisesta kokonaisuudessaan sairauteni kannalta ja kuntouttavan kotijakson kannalta katsottuna. Mukavaa torstai-iltaa ja viikonlopun odotusta teille kaikille! :)

<3:Laura