Omahoitajani korosti sitä tosiasiaa, että painoni oli laskenut loman jäljiltä hieman, jonka vuoksi nyt tulee poisjättämisen sijaan keskittyä siihen, että paino ei ryhdy laskemaan lomilla. Kuten kirjoitin jo aiemminkin, tuntuu lomilla melkein mahdottomalta toteuttaa orjallisesti ateriasuunnitelmaa. Tuntuu ettei kaikkea millään ehdi syömään, kun olisi niin paljon kaikkea tekemistä. Näin ollen sekä tietoisesti että osin tiedostamattakin tippuu ateriasuunnitelmasta ruokia pois. Ja kun tähän lisää kotona tulevan hyötyliikunnan, mitä arkipuuhastelun myötä tulee, on kaikki energia tarpeen. Onhan se ikävää aikatauluttaa elämäänsä ruokailujen mukaan ja järjestellä kaikki menot niiden mukaisesti. Se hankaloittaa ja vie mielekkyyttä elämästä. Mutta valitettavasti vielä minun pitää hyväksyä tämä ja yrittää luovia elämässä näiden asioiden kanssa. Nyt on tärkeintä, että selviän aluksi lomista kunnialla, ilman painon laskemista - vaikka sitten kauhean suunnitelun ja aikatauluttamisen kera.
Sovimme myös, että ravitsemusterapeutti suunnittelee minulle vaihtoehtoisia välipaloja, jolloin voin rauhassa nauttia listassa olevan vaihtoehdon sijaan aivan hyvin ystävien kanssa kahvilla vaikkapa leivoksen tai syödä karkkia, mikäli mieleni sitä tekee. Kaiken ei tarvitse mennä tiettyjen kaavojen mukaan, vaan saan ottaa myös jotain itselleni mieluisampaa. Tämä tuo ihanaa vapautta ja antaa sitä joustoa lomillakin ja sitten kotiuduttuanikin. Tämä on myös minulle itselleni iso askel kohti vapaampaa syömistä, kun uskallan irrottautua niistä kielletyistä ruoista ja herkutella vapaammin. Kun ravitsemusterapeutti on minulle vaihtoehdot laatinut, uskallan hyvillä mielin nauttia leivoksen iltapäiväkahvin kera :) Kun perusaterioista saan kaikki tarvittavat ravintoaineet, voi ylimääräinen energia tulla aivan hyvin herkuista!
Ravitsemusterapeutti korosti sitä, että tarvitsen tässä vaiheessa vielä kaiken, mitä ateriasuunnitelmassani on, sillä painon on edelleen tarkoitus nousta. Oli helpottavaa kuulla ammattilaisen suusta, ettei ateriasuunnitelmani ole liian iso, vaan aivan sopiva minulle. Varsinkin jos suunnitelmissa on lisätä liikuntaa, tarvitsee korppani varmasti kaiken energian, mitä suunnitelma pitää sisällään. Herkkuineen kaikkineen :) Tämä kuulostaa jotenkin hyvin vapauttavalta. Haluan jälleen palata siihen olotilaan, jossa terveenä olin: söin ja liikuin mieleni mukaan. Painoni pysytteli vuosia samassa painossa, vaikka söin hyvinkin vapaasti. Tähän tähtään tulevaisuudessakin: tasapainoon.On muuten kummallista, kun ei enää elä jatkuvassa nälässä. Olen vuosia elänyt tavallaan nälässä. Kotona olen jo useamman vuoden ajan piinannut itseäni syömättömyydellä ja sairaalassa ollessani energiantarpeeni on ollut aliravitsemustilassa niin valtava, että kroppani on oikein huutanut ruokaa. Nyt se on vähitellen alkamassa löytää jälleen tasapainon. Tällä ateriasuunnitelmalla ja liikunnalla en joudu tuntemaan nälkää juurikaan, mitä nyt joinain päivinä nälkä saattaa yltyä hieman tavallista kovemmaksi aterioiden välillä. Mutta yleisesti ottaen kroppani on nyt täyttänyt ne pahimmat vajeensa, eikä enää huuda ruokaa samaan tapaan kuin ennen. Tämä on anorektisen mieleni kannalta hyvinkin pelottava asia. Nälkä on ollut anorektiselle mielelle mielihyvän lähde, ja nyt paranemisvaiheessa olen luonut nälän tunteesta itselleni luvan syödä. Olen voinut perustella itselleni syömisen tarvetta nälkätuntemuksella. Mutta nyt jokin on muuttunut. Seuraavan aterian tullen saatan olla vielä täynnä edellisestäkin ruoasta. Terve puoli kiittää ja on tyytyväinen, sairas puoli taas herättää eloon kaikki pahimmat pelot. Mutta tiedättekö mitä? Mieluummin kohtaan ne kauheat pelot ja ahdistuksen tunteet kuin palaan takaisin siihen nälkiintymisen tilaan, jossa olen monta vuotta elänyt. Enää ikinä en halua piinata itseäni nälällä - se on varma!
<3: Laura
Se, jos oot joskus ollut vielä kylläinen edellisestä ruoasta seuraavan ruokailun alkaessa kertoo vain sitä, että oot syönyt tarpeeksi ja voittanut taas yhden erän anoreksiaa vastaan! Hieno juttu :-)
VastaaPoistaSun edellisestä postauksesta vielä, että kevä on ihanaa aikaa! Sitä suhtautuu paljon valoisammin kaikkeen ja jaksaa paljon enemmän :-) aurinko lämmittää ihanasti ja paistaa jo niin kirkkaasti, että ostettiin Idalle aurinkolasitkin :-D Arvon neiti on ehkä vähän huvittavan näköinen ne päässä...
Ootko ajatellut muuten sitä, että sun pitäisi ottaa vähän rauhallisemmin noi kotilomat? Onhan se tietenkin totta, että kun pääsee harvoin kotiin ja ystävien ja perheen luo, niin haluaa tehdä ja nähdä mahdollisimman paljon...
Kiitos Iina kannustavista sanoista <3 On vaan niin vaikeaa enää muistaa, että millaista se oikean nälän tunteminen terveenä oli, tiedätkös? Vai söikö silloinkin niin, että söi jo ennen kuin hirveä nälkä pääsi edes yllättämään?!
PoistaKevät on tosiaan ihanaa aikaa! Ja se vasta ihanaa onkin, sitten kun luonto herää kunnolla eloon :) Näin joo kuvan Idasta arskat päässä, kun äiti lähetti: aivan ihana! :D Antaako se pitää niitä päässä, vai yrittääkö se ottaa ne heti pois? :) Se raukka varmaan ihmettelee, että mitkäs kapistukset nämä sitten ovat :D
Ja yritän nyt ottaa rauhallisemmin tämän viikonlopun :) Olisi toisaalta ihana vaan mennä kotiin ilman mitään suunnitelmia ja antaa asioiden edetä omalla painollaan :) tuntuu vaan tosiaan, että lyhyeen aikaan pitäisi mahduttaa niin paljon kaikkea!
Mä oon miettinyt samaa kuin Iina. Kotona voisit vaan olla ja relata. Elämä ei katoa mihinkään ja ehdit sitten puuhailla kun voimia on enemmän. Vaiko?
VastaaPoistaNyt lupaan relata tämän viikonlopun! Tuntuu vaan, että aika vilahtaa ohi silmissä, kun yrittää hoitaa kauppa-asiat, tavata ystäviä, viettää aikaa Jarnon kanssa yms. Mutta nyt aion vaan olla ja nauttia, ilman ennakkosuunnitelmia ja stressiä siitä, että miten ehdin kaiken hoitaa! :)
PoistaHyvä juttu! Ja yrität olla tekemättä yhtään mitään hyödyllistä! Ehkä jos sulla olis yks sellainen viikonloppuloma, minkä jälkeen sun paino ei olis tippunut, olis ehkä helpompi seuraavilla lomilla päästä samaan tavoitteeseen. Energiaa trvitsee normaalistikin paljon ja kun sun pitäis saada sitä vielä enemmän saavuttaksesi sun tavoitteen, niin ei sitä ihan kauheasti voi puuhailla ja mennä paikasta a paikkaan b paikkojen c, d ja e kautta :-) Normaaliasioiden puuhailu on ihanaa... Mä rakastan ruoanlaittoa ja sitä, kun saan yksin rauhassa siivota ja puuhastella... Mutta kyllä niitä ehtii tehdä myöhemminkin ja voihan sitä aina vaikka pyyhkiä nyt pölyt ja imuroida sitten huomenna.
PoistaIhanaa ja leppoisaa viikonloppua! Katsotaan jos tää meidän sirkus saapuu morjestamaan sua :-) Tolla pienellä asetyylisalisyylihapottomalla särkylääkkeellä nimeltä Ida on nykyään söpö hymy (lue irvistys :-D) niin se tulee ja kirkastaa pahimmankin huonon olon <3
Ois niin ihana nähdä teitä <3 Äiti laittoikin viestiä, että saataisiin ehkä Ida hoitoon viikonlopuksi :) Se tosiaan kirkastaa mielen <3 Lauantain aion ottaa aivan rauhallisesti, mutta sunnuntaille suunniteltiin vähän shoppailureissua Lahteen äidin kanssa ;) Mutta sitten tulee ainakin syötyä hyvin ja käytyä herkuttelemassa kahvilassa :)
PoistaMäkin oikeasti odotan sitä normaalia arkea ja puuhastelua, ihan siivousta myöten! Mun pitää vaan myös oppia sietämään sitä sotkuakin, ja että kaiken ei tarvitse olla ihan tip top! Pieni löysääminen kaikesta kontrollista :)
Kuulostaa vähä siltä et sul menee helposti ahminnan puolelle...niinhän monilla käy ja just toi sun sokerin syönti ja pussillinen vahtokarkkei mist kirjotit aikasemmin kuulostaa ihan karseelta. eihän normi ihminen syö pussillist karkkii joka päivä eikä varsinkaa tavallisten aterioitten lisäks...sul menee ilmeisesti ääripääst toiseen, et joko et syö tai sit mässäät minkä jaksat. Must kandeis ehkä löytää jotain silt väliltä. ja sit ku sanoit et sulle suunnitellaan perunat ja herkut ja kaikki valmiiks, nii must on aika karseeta oikeesti et joku "asiantuntija" sanoo et se on terveellistä!!!! Aika pelottavalt kuulostaa et alat jo vähentää ruokamäärii kun paino nousee liikaa........kuulostaa et oot ollu siel liian pitkään ja sit sul käy niinku mun kaverille; osastolt paksuna tankkina himaan, ei ollu meinaa ihan kauheen hyvännäkönen ku oli turvonnu... en haluu pelotella mut nyt kyl kuulostaa silt et menee överiks sulla syömiset ja paino ja kaikki!!! Koita ny vähentää niit ruokamääriä ees nii ettei paino nouse yli siit normipainosta!
VastaaPoistaOlen tässä näitä kommentteja useasta postauksesta lukenut, ja lähes jokaisessa näet tarpeelliseksi muistuttaa Lauraa ystävästäsi, josta tuli niin kamalan paksu. Sinun kauneus- ja ruokailuihanteesi ovat selvästi erilaiset kuin Lauran ja hänen hoitohenkilökuntansa, ja se on tullut kaikille hyvin selväksi. En ymmärrä miksi jaksat jauhaa tätä samaa jokaisessa kommentissasi, kun on varsin selvää, että jutuillasi pahoitat kirjoittajan mielen.
PoistaLähinnä Lauralle jatkan, että tässä tekstissä ei anna ymmärtää, että ruokailusi "menisi helposti ahminnan puolelle", sillä alipainoinen ei yksinkertaisesti voi saada liikaa energiaa. Jatka vaan samaan malliin, ja estä vaikka anonyymikommentointi jos siltä tuntuu :)
Kiitos Pinja<3 En myöskään ymmärrä tämän kyseisen anonyymin tarkoitusperiä, kun hän on ottanut oikein elämäntehtäväkseen käydä minua varoittelemassa siitä, että minusta tulee joku plussapallon kokoinen täällä osastolla! Painoani tarkkaillaan jatkuvasti, eikä minua ylipainoiseksi olekaan tarkoitus lihottaa, vaan nostaa paino normaaliin, jotta voin elää normaalia ja tervettä elämää. Miksi ihmeessä hän haluaa lietsoa pelkoa ihmiseen, joka itse yrittää päästä peloistaan irti ja uskaltautua nostamaan painonsa normaaliin? Mikä ihmeen motiivi tässä taustalla voi olla?
PoistaMinulla ei todellakaan mene ääripäästä toiseen tämä: en todellakaan "määssää minkä jaksan", vaan noudatan asiallisesti ravitsemusterapeutin minulle laatimaa ateriasuunnitelmaa valvotuissa oloissa sairaalassa. Minun syöminen ei mene överiksi, ennemmin saisit olla huolissasi siitä, että kuinka pärjään sitten kotona, kunhan vaan ensin kotiudun. Minulla ei ole koskaan ollut ahmintaa koko sairauteni vaiheessa, eikä ole siis nytkään.
Ja sitä paitsi; normaalipaino ei tarkoita pelkkää BMI 18,5 vaan normaalipainoinen voi olla olleessan painoindeksissä 25.
Ja Pinja: aion jatkaa smaan malliin ja yritän olla pahoittamatta mieltäni tällaisista kommenteista :) Ehkäpä minunkin nahkani tässä näiden kommenttien myötä vielä paksuuntuu ;) Olisi vaan niin ikävää estää anonyymien kommentit, kun vastapainona tulee niin paljon ihaniakin ja asiallisia kommentteja! Mutta kiitos Pinja sinulle vielä asian selventämisestä anonyymille :)
No voi elämä... Normaali ihminen voi syödä joka päivä karkkia ja herkkuja jos siltä tuntuu! Ja Laura on edelleenkin vielä kaukana tavoitepainosta, joten Laura voi ihan huoletta syödä niin paljon kuin vain jaksaa. Ja kyllä ne ravitsemusterapeutit osaa katsoa Lauralle sopivat annokset.
PoistaJa joo se on sun mielipide, että ihminen ei tarvitse hiilihydraatteja. Se ei ol kuitenkaan ammattitaitoisen hoitohenkilökunnan mielipide. Lauran pitää opetella syömään kaikennnäköisiä ruokia ja tollanen ihan turha pelottelu ei todellakaan auta asiaa. Normaalipainoinen ei edelleenkään ole turvonnut ja läski!
Alleviivaan Iinan ja Pinjan kommentit. Anonyymi puhuu kuin liikapainoiselle ihmiselle, jonka olisi syytä pudottaa painoa ja varoa mitä suuhunsa pistää. Hyvänen aika! Eikö vielä tähän mennessä ole mennyt kaaliin, että Lauralla on anoreksia ja tämä blogi käsittelee syömishäiriöitä ja niistä paranemista?
PoistaAnorektikon tilanne syömisten suhteen on aivan toinen kuin tavallisilla ihmisillä. Vaikka itsekin ravitsemustiedettä opiskelevana suosin vähähiilihydraattista ruokavaliota ja suosittelisin sitä juuri ylipainoisille tai esim. vatsaongelmista kärsiville ihmisille, anorektikko on aivan toinen case. Mitkään samat säännöt eivät todellakaan päde alipainoisen ihmisen kohdalla, koska ensinnäkin ruokamäärät on oltava niin suuret kuin vain vatsaan mahtuu ja lautasen sisällön on oltava monipuolinen, tasapainoinen ja kaikki ruokaryhmät kattava. Mitään ei pidä jättää pois siitä syystä, että niiden poisjättäminen ei välttämättä tue terveitä ajatuksia, vaan lietsoo sairauden sanelemia kieltoja. Terveellä ihmisellä esim. leivän poisjättäminen ja siitä mahdollisesti seuraava parempi olo tuovat rentoutta ja uusia terveitä ajatuksia. Anorektikolla yhden merkittävän ruoka-aineen tai ryhmän poisjättäminen päinvastoin kiristää vannetta pään ympärillä ja luo lisää kieltoja kieltojen perään. Terveysnäkemykset tulevat ajallaan kuvioon, jos tuntuu tarpeelliselta, mutta jos mieli on vielä altis anorektisille ajatuksille, ei ole mitään syytä alkaa suunnitella minkään tason "modernia ruokavaliota" tai hienoja dieettejä, joissa jätetään pois sitä sun tätä. Sama se on, jos terve ihminen harjoittaa esim. Detox-puhdistuskuureja(täyttä hölynpölyä!)-Hän kokee puhdistuvansa ja jatkaa kuurin jälkeen normaalia syömistä tai jopa ratkeaa ääripäähän hirmuisen nälän kourissa. Anorektikolla moinen kokeilu lähtisi helposti lapasesta ja kuuri ja paasto venyisivät niin pitkään kuin sisäinen masokisti antaisi myöten. Tässä vain esimerkki anorektikon mielestä ja siitä, mihin yksittäiset, hyvääkin tarkoittavat rajoitukset saattavat johtaa.
Laura, pidä pääsi kylmänä ja luota siihen, että hoitohenkilökunta kyllä tietää, mitä tekee. Tämänkaltaisia tyyppejä ei ole syytä huomioida ollenkaan. Sanoisin vaan, että voi voi. Tyypillä taitaa olla laajamittainen ongelma ihan oman itensä kanssa. Halaus.
Kiitos Iina ja Maria <3 Minulla ei ole mitään lisättävää teidän teksteihinne, toitte esiin juuri ne kaikki ajatukset, jotka itsekin haluaisin kyseiselle anonyymille suunnata! :)
PoistaHassua että meidän aliravitut kehot käyttäyty ihan eri tavalla kun alettiin saamaan ruokaa: sä kerroit että sulle tuli kova nälkä ja mun keho taas ei tahtonut millään ottaa ruokaa vastaan ja kärsin jatkuvasta ähkystä vaikka ruokamäärät ei olleetkaan mitään valtavia vaan ihan tavallisen kokoisia. Onneks keho on jo muutaman kuukauden jälkeen alkanut tottumaan :)
VastaaPoistaMuistan, että mullakin oli tuolla tavalla, kun olin ensimmäisen kerran osastohoidossa! Piti aloittaa tosi pienistä annoksista, että sain edes joten kuten ruoan mahtumaan itseeni, mutta sitten vähitellen nälkä vaan kasvoi ja kasvoi. Nyt taas on ollut tosin päin: ensin kroppa oikein huusi ruokaa ja maha oli pohjaton, mutta nyt alkaa olla ähky olo koko ajan! Kropat on kummallisia kapistuksia ja reagoi ihan omituisesti ja erilaisesti riippuen tilanteesta ja ihmisestä :)
Poista