Katse kohti kotilomaa

Eilen aamulla minulla oli se punnitus, jota jälleen kovasti jännitin. En osaa olla jännittämättä punnituksia, sillä painoni on niin arvaamaton, että se on saattanut hypähtää ylöspäin kerrallaan vaikka parikin kiloa, pysyä samana tai laskea. Omiin tuntemuksiini ei tässä tapauksessa ole luottaminen. Nytkin uumoilin, että paino olisi jatkanut kovaa nousuvauhtiaan, mutta kuinkas kävikään: vaa`an lukema näytti tarkalleen samaa kuin torstaina. Olin hieman hämmentynyt lukemasta, sillä olin odottanut, että paino olisi noussut lomasta huolimatta. Edellisestä punnituksesta oli kuitenkin neljä vuorokautta joista yli puolet vietin osastolla syöden täsmälleen ateriasuunnitelmani mukaisesti. Oletin, ettei yhden yön loma voi vaikuttaa niin paljon painooni, ja vielä kun kuvittelin loman menneen ihan hyvin ruokailuiden osalta. Olisiko siis tulos ollut miinusmerkkinen, jos painoni olisi otettu pelkästään lomapäivien välillä? Sitä on vaikea sanoa.

Kohta on lääkärinkierto ja hieman jännittääkin, mitä mieltä lääkäri on siitä, ettei painoni ollut noussut yhtään. Olen itsekin miettinyt asiaa paljon ja tullut siihen lopputulokseen, että haluaisin oikeasti mahdollisimman nopeasti nostaa painoni tavoitepainoon, jonka jälkeen voisin pitempien lomien kautta vähitellen kotiutua. Nyt minulla on kyllä kunnon näytön paikka edessäni, kun olen kaksi yötä kotona. Minun pitää todella osoittaa nyt itselleni, läheisilleni sekä hoitohenkilökunnalle, että todella pärjään kotona eikä painoni pääse laskemaan. Olenkin miettinyt, että jos painoni ei ole lomien jälkeen noussut, voisin olla viikonlopun ja viikon osastolla, jotta se lähtisi taas nousuun ja lähenisi tavoitepainoani. Tiedän, että asia tulee ahdistamaan minua paljon ja koti-ikävä kasvaa taas valtavaksi, mutta jotain on tehtävä, ettei hoitoni edistyminen pysähdy. Minulla on suunnitelmia tuleville viikonlopuille, joten en todellakaan halua riskeerata niitä ja joutua olemaan silloin osastolla. Vajaan parin viikon päästä poikaystävälläni on synttärit, joita olisi tarkoitus juhlistaa kunnolla kavereiden kesken ja sitä seuraavana viikonloppuna odottaa koko kaveriporukan pääsiäsiristeily! Paljon on siis kaikkea kivaa tiedossa, joten haluan nyt tosissaan varmistua siitä, että todella pääsen tuolloin kotiin. Ja muutenkin; jokainen punnitus, joka ei kerro nousseesta painosta, tarkoittaa lisäpäiviä osastolla. Nyt minun tulee siis todellakin tehdä kaikkeni niin osastolla kuin kotonakin, mitä ruokailuihin tulee, jotta saisin vielä viiemeiset puuttuvat kilot kerättyä - vaikka kuinka ahdistavalta tuntuisi.

Enää siis lääkärinkierto ja lounas ja sen jälkeen lähdenkin taas kohti kotia ja palaan vasta torstaina iltapalalle:) Vaikka kovasti suunnitelmia lomapäiville onkin, en pelkästään lomailun kannalta näitä vajaata kolmea päivää kotona voi vaan ottaa, vaan tavallaan se syöminen on vieläkin se ensisijainen tehtäväni. Syömisistä huolehtiminen melkeimpä käykin työstä, sillä jos ateriasuunnitelmasta pyrkii pitämään kiinni mahdollisimman hyvin, saa olla melkein koko ajan syömässä tai laittamassa ruokaa. Joten kaiken mukavan lomassa minun tulee oikeasti huolehtia siitä, että energiansaantini on riittävä, eikä kulutukseni nouse arkipuuhastelun lomassa liian suureksi. Painoni kertoo vielä hyvin herkästi sen, mikäli energiansaanti ja -kulutus ovat olleet epätasapainossa. Kuten eilen omahoitajani kanssa juttelin, ei alipainoisena ole yhtään vararavintoa vielä käytettävänään, jonka vuoksi vähäinen syöminen tai liiallinen kulutus näkyy painossa välittömästi. Normaalipainoisena tällaiset päivät eivät juuri vielä painoon vaikuta, mutta minun tilanteessani täytyy olla vielä hyvinkin varovainen. Pyrinkin pitämään myös kotona kiinni siitä, että joka toinen päivä on ainoastaan puolen tunnin ulkoilu ja joka toinen päivä tunnin ulkoilu. Ja jos Juliuksen lenkityksistä tulee liikaa energiankulutusta minulle, sovimme lenkityksistä varmasti vanhempieni kanssa. Nyt ei saa antaa sairaudelle edes tiedostamattaan mitään mahdollisuuksia, vaan tulee olla todella tarkkana!

<3:Laura