Ihana rauhallisuus

Tänään minulla on ollut ihanan tasapainoinen mieli. Eilinen ahdistuspiikki on poissa ja olen pystynyt käsittelemään eiliset ahdistuksen tunteet hyvin mielessäni. Jos painonnousun hyvät puolet pystyn jo näkemään fyysisessä voinnissani, voin nähdä sen myös psyykkisessä olotilassani. Vaikka punnitukset ja tietyt ruokailut aiheuttavatkin vielä ahdistuspiikkejä, on minun ihmeellisen hyvä olla. Olen taas päivä päivältä enemmän oma itseni. Tunteet eivät heittele hetkessä laidasta laitaan, vaan pystyn ottamaan jo monet vaikeatkin asiat rauhallisesti vastaan. Olen löytämässä sieltä anorektikko-minän alta sitä oikeaa Lauraa, joka on hyvin rauhallinen perusluonteeltaan. Mielialan yllättävät heittelyt ovat  lähes poissa ja kestän vaikeammatkin tilanteet huomattavasti paremmin kuin sairaimmilla ollessani.

Pystyn taas aidosti iloitsemaan asioista ja nauttimaan hetkestä. Sen sijaan, että mieleni täyttyisi ainoastaan ahdistuksesta, ruokaan liittyvistä asioista sekä pakkoliikunnasta, voin keskittyä asioihin aivan eri tavalla kuin vielä vähän aikaa sitten. Monta vuotta on kulunut niin, että ajatukset ovat pitäytyneet sairaudessa, vaikka olisi kuinka yrittänyt keskittyä johonkin muuhun. Tämä on ollut luonnollisesti seurausta siitä ainaisesta nälästä ja pahasta aliravitsemustilasta. Kun sairaus on pahimmillaan päällä, ei mieleen mahdu mitään muuta kuin jatkuva nälkä, ajatukset ruoasta, kaloreista ja syömisestä. Tällöin ei pysty keskittymään mihinkään muuhun, vaan ajatukset harhailevat ainoastaa anorektisten pakkoajatusten ympärillä. Nyt kun pahin aliravitsemustila on jo takanapäin ja olen löytänyt itselleni sopivan ateriasuunnitelman, olen pystynyt keskittymään aterioiden välillä muihinkin asioihin ja oikein pystynyt nauttimaan niistä. Nälkä ei ole vaivannut eikä mielitekoja ole ollut. Näin ollen ajatuksissa jää tilaa kaikille oikeasti tärkeille ja mukaville asioille.

Tänään olen saanut kokea useampaankin otteeseen sellaisen ihanan tunteen, kun olen oikein havahtunut siihen, että olen uppoutunut tekemään jotain ilman, että mikään sairauteen liittyvä olisi käynytkään mielessäni. Ja kun ahdistuskin on tänään pysynyt taustalla, on oloni ollut ihanan vapautunut. Keskittymiskykyni on taas vähitellen palautunut ennalleen, joten voin taas lukea, katsoa tv:tä ja nauttia elokuvista aivan eri tavalla kuin vielä hetki sitten. Tänäänkin olen katsellut rauhassa sarjoja koneeltani, lukenut Piiat-kirjaa sekä haaveillut kaikesta tulevasta. Vielä vähän aikaa sitten tällainen ei olisi ollut mahdollista, sillä ahdistavat ajatukset olisivat piinanneet jatkuvasti minua.

Olen nauttinut tänään useista eri asioista, joihin sairaus ei ole vaikuttanut millään tavalla. Aamuni aloitin ihanalla kävelylenkillä aurinkoisessa kevättalven säässä. Minulla ei ollut lainkaan yhtä vahvaa pakkoliikunnan tunnetta kävellessäni kuin aiemmin, vaan oikeasti nautin siitä hetkestä, auringon paisteesta ja raikkaasta ulkoilmasta. Minulle tuli sellainen tunne, että olisin voinut jatkaa ulkoiluani ihan vain sen hyvän fiiliksen vuoksi, enkä suinkaan siksi että polttaisin siinä kaloreita. Tällaista tunnetta en ole kokenut pitkään aikaan, joten otan tämänkin askeleena kohti terveempää ajattelumaailmaa.

Ulkoilun jälkeen oli vuorossa rentoutusryhmä, jossa saimme makoilla peitteiden alla säkkituoleissa ja vain rentoutua. Olen oppinut vihdoinkin antamaan itselleni luvan rentoutumiseen. Minun ei tarvitse suorittaa koko ajan jotain, vaan voin antaa itselleni luvan vaan olla ja nauttia. Olen käynyt rentoutusryhmissä säännöllisesti, jotta oppisin sitä kautta hallitsemaan ahdistusta ja antamaan itselleni mahdollisuuden vapautua kaikesta suorittamisesta ja kontrolloinnista. Olen yrittänyt tänään myös venytellä mahdollisimman hyvin, sillä lihakseni ovat olleet hyvin jumissa. Tästäkin yritin luoda itselleni mukavan rentouttavan hetken ilman sitä tunnetta, että minun olisi pakko venytellä. Nautin vaan ja annoin hyvänolon tunteen vallata kehoni.

Muutenkin on ollut ihanan rauhallista, sillä viikonlopun tullessa osasto tyhjenee lomille lähteneistä potilaista. Nautin nyt täysin siemauksin tästä rauhallisuudesta ja omasta rauhasta. Olen aina ollut sellainen, että tarvitsen myös sitä omaa tilaa. Siksi koenkin usein ahdistavana, kun osasto on liian täynnä ja koko ajan ympärillä on hirveä hälinä. Tämä päivä on ollut siis harvinaisen mukava kaiken kaikkiaan :) Ja nyt vielä mukava ilta edessä Voice of Finlandin ja vaahtokarkkien parissa :)

Moni varmasti miettii jo mielessään, mitä teen osastolla, jos minulla on näinkin hyvä olo. Vielä en kuitenkaan koe olevani valmis osastolta lähtöön täysin, vaikka fyysinen ja psyykkinen vointini onkin melko mallillaan jo. Monen yrityksen ja erehdyksen kautta olen kuitenkin oppinut, ettei liian hätäisesti kannata päätöksiä tehdä. Vielä on paljon työstettävää niin ruokaan, painonnousuun kuin muuttuvaan kehoonikin liittyen. Nyt vasta alkaa totuttelu kotonaoloon lomien kautta. Kaikki sujuu kohtuullisen hyvin täällä osastolla, mutta nyt on aika siirtää nämä kaikki onnistumisen kokemukset kotiin. Nyt aion viedä hoitoni kerrankin loppuun ja varmistaa, etten enää ikinä joudu tänne palaamaan!

Laura