Lomaterveisiä

Eilen hain tosiaan Juliuksen heti meille, kun vaan pääsimme Riihimäelle. Julius oli kuin mikäkin ohjus kun hän ampaisi ovenraosta ulos luokseni. Hän villiintyi täysin ja juoksi minun ja isän välillä ihan riemuissaan. Onneksi sain pikkuisen seurakseni, sillä poikaystäväni oli tosiaan vielä töissä, kun kotiin tulin.

Vaikka poikaystäväni pääsikin tällä viikolla poikkeuksellisesti käymään kerran osastolla, tuntui aika aivan liian pitkältä, kun häntä kotiin odotin, niin kova ikävä oli. Kaksi pitkää tuntia häntä jouduin kotona odottamaan ja se aika tuntui melkeimpä ikuisuudelta! Yritin pitää ajatukset kuitenkin pois yksinolon herättämistä vaikeista tunteista ja nauttia Juliuksen seurasta. Kuten lääkärini aikanaan sanoi, pikkuiseni on vähintäänkin sen kymmenen psykiatrin veroinen :) Hän vie heti ajatukset pois kaikesta ikävästä ja saa minut hyvälle tuulelle.

Lomapäivä osui ainakin sään puolesta täydelliselle päivälle, sillä ulkona paistoi niin ihanasti aurinko. Olin jo pari päivää ehtinyt haaveilla tulppaaneista, jotka ovat selvä kevään merkki. Sainkin äidiltä mukaani meillekin yhden kimpun tulppaaneja, ja ne yhdistettynä kevättalven aurinkoiseen ilmaan tuplasivat kunnolla kevään saapumisen odotuksen:) Auringolla on kyllä ihmeellinen vaikutus, kun se piristää niin valtavasti. En yhtään ihmettele ihmisiä, joille talvi ja pimeys on vaikeaa aikaa. Kevään tullessa sen aina huomaa, miten auringonvalo tekee ihmeitä. Vaikka itse talvea rakastankin :)

Vihdoin kuitenkin koitti sekin hetki, kun poikaystäväni tuli töistä kotiin. Lähdimme heti kauppareissulle, jotta sitten olisi kaikki "ikävä" suoritettu ja voisimme rauhoittaa iltamme vain kotonaoloon. Poikaystävälläni oli selvä visio siitä, kuinka meillä olisi ruokana lammasta punaviinikastikkeen kera. Hinta hieman kirpaisi, sillä parikymmentä euroa yhdestä paketista lammasta sai kustantaa, mutta ehkäpä näitä harvoja hetkiä voikin vähän juhlistaa :) Täysin ahdistuksetta en kauppareissusta selviytynyt, vaan nälän alkaessa hiipiä alkoi tuttu paniikki nousta pintaan, kun minun tehtäväkseni jäi valita lihalle lisuke. Vaikka kuinka perjantaina jo tuntui, että oloni on niin tasapainoisempi psyykkeen kannalta, saavat pitkittyneet ateriavälit ja nälkä mieleni selvästikin vielä sekaisin. Ahdistuksen tullen en kykene tekemään minkäänlaisia päätöksiä, vaan heti päässäni alkavat pyöriä kalorit, eikä mikään muu. Pienen paniikkipuhelun toisessa kaupassa samaan aikaan olleelle poikaystävälleni jouduin tekemään, jotta sain päätöksen tehtyä. Mutta tästä taas huomasi sen, kuin häilyväinen raja terveen ja anorektisen ajattelutavan välillä vielä on.

Kotiin päästyämme lösähdimme sohvalle katsomaan yhdessä tv:stä Sm-liiga peliä. Oli vaan niin ihanaa olla siinä yhdessä, Juliuksen pyöriessä siinä ympärillä. Mitään muuta en siihen hetkeen olisikaan kaivannut :)

Poikaystäväni hoiti jälleeen ruoanlaiton. Hän on niin tarkka siitä ja hänellä on aina sen suhteen niin selvät visiot, että minun mielipiteilleni ei jää paljoa valtaa :D Lampaan seuraksi hän loihti meille aivan ihanan punaviini-rosmariini -kastikkeen. Hyvää oli ja ruokailukin onnistui ilman sen kummempia ahdistuksia :)

Illan kruunasi vielä leffan katsominen dippi-juttujen kera :) Olen aina rakastanut popcornia yli kaiken ja sain annettua luvan itselleni nauttia myös niitä. Joudun vieläkin paljon varmistelemaan asioita poikaystävältäni ja pyytämään ikään kuin lupaa häneltä, mutta ihmeen hyvin selviydyin päivästä :) Vaikeitakin asioita mitä ruokailuun tulee oli, mutta niitä en jaksa mietiskellä nyt tarkemmin. Kaiken kaikkiaan oli kuitenkin aivan ihana päivä eilen ja onneksi loma jatkuu vielä iltaan asti. Nyt vaan aamupalaa ja sen jälkeen suuntaankin äidin ja Juliuksen kanssa lenkille :)

Aurinkoista päivää  teille kaikille ja nauttikaa siitä täysin siemauksin, minä ainakin nautin! :)

Laura