Juhlavalmisteluja

Lääkärin uran ohella haaveilin pienempänä kondiittorin ammatista. Haaveilin siitä, kuinka omistaisin oman kahvilan, jossa tarjolla olisi toinen toistaan ihanamman näköisiä kakkuja ja leivonnaisia. Yhdeksännellä luokalla suoritin työelämään tutstumisenkin paikallisessa leipomossa, jossa pääsin ihastelemaan sekä leipomopuolta että leipomon kondiittorin taideteoksia. Katselin ihastuneena kondiittorin työskentelyä ja ajattelin sen olevan kuin taiteen tekemistä. Vaikka tälle uralle en koskaan ajautunutkaan, olen aina nauttinut juhlien järjestämisestä, missä suuressa roolissa ovat luonnollisesti olleet tarjoiltavat herkut. Tärkeintä on ollut, että tarjoiltavaa on aina paljon, ja että ne varmasti kaikille maistuvat.

Suureellisuus - se on varmasti sukuvika. Suureellisuus mitä juhlien järjestämiseen tulee, on varmasti äidiltä tyttärelle periytyvää, sillä mummollani on varastossa aina vinot pinot itse valmistettuja herkkuja alkaen leivistä ja karjalanpiirakoista pikkuleipiin asti. Aina on juhliin varauduttu suureellisesti eikä tarjoiluissa ole pihtailtu. Tämä suureellisuus on periytynyt selvästi äidillenikin, joka juhlia järjestäessään varautuu niin suurella määrällä tarjoiltavaa, että herkkuja löytyy pakkasesta vielä tulevina vuosinakin. On kyseessä ollut sitten rippijuhlat, lakkiaiset, valmistujaisjuhlat, ristiäiset, joulu tai vaan sukulaisten kyläily, on valmisteluihin ryhdytty jo todella hyvissä ajoin. Suunnitelmat on laadittu viimeisen päälle ja listoja on tehty jos jonkinmoisia. Alkuperäinen suunnitelma pienimuotoisista ja hillityistä tarjoiluista paisuu valtaviin mittoihin, kun aina löytyy jokin uusi, entistä houkuttelevampi resepti. Ja täytyyhän sitä varautua niin hyvin, ettei mikään vahingossakaan lopu kesken. Juhlien jälkeen kakkuja ja muita herkkuja kaupitellaankin sitten naapureille:)

Mutta listahulluus ja suuruudenhulluus eivät suinkaan jääneet mummooni ja äitiini, vaan on sujuvasti siirtynyt myös minuun. Mutta minä nautin siitä, että saan suunnitella, järjestää ja nähdä, kuinka tarjottavat katoavat parempiin suihin:) Viimeisimpinä juhlina muistan uuden vuoden vaihtumisen, jota juhlistettiin meillä sekä kesällä tuparit, jonne luonnollisestikin täytyi tarjottavat suurella huolella ja antaumuksella suunnitella ja valmistaa. Uutena vuotena meille syntyi poikaystäväni kanssa oikein kilpailu siitä, kumpi leipoo paremman suolaisen piirakan: hänen huolehtiessaan lihaisammasta versiosta ja minun tehdessäni ikuisen suosikkini kreikkalaisen juustopaistoksen. Molempien tekeleet maistuivat vieraille ja sopu säilyi perheessä;) Tupareita järjestäessämme taas minä hoidin makean puolen ja poikaystäväni vastasi suolaisesta tarjoilusta. Olin niin iloinen, kun pääsin tekemään erilaisia juustokakkuja, jotka ovat ehdottomia suosikkejani:)

Mutta syy miksi alunperin edes ryhdyin tästä kirjoittamaan, ovat tämän viikonlopun synttärijuhlinnat, joita ensin juhlitaan kohta ystävien voimin ja huomenna poikaystäväni sukulaisten kera. Kovasti viikon kuluessa pohdin, väänsin ja käänsin mielessäni herkkuja, joita voisimme juhliin valmistaa. Minä itse olen sellainen sokerihiiri, että panostaisin mielelläni enemmän makeaan puoleen, mutta olen huomannut, että varsin monen -erityisesti poikien - suuhun sujahtavat enemminkin suolaiset naposteltavat. Viime vuonna huolehdinkin poikaystäväni synttäreille makeat tarjoiltavat, kun leivoin täytekakun, lempiherkkuni Omena-ansan sekä mokkapaloja. Kaikki sujui hyvin ja leivonnaiset onnistuivat, mutta myönnän pienen paniikin nousseen pintaan kuullessani myös hänen sukulaistensa tulevan paikalle. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun hänen sukulaisiaan tapasin, joten tilanne oli jo itsessäänkin jännittävä, mutta jännitystasoa nosti huimasti se, että paikalle saapuivat myös poikaystäväni isovanhemmat, jotka omistavat leipomon! Jännityksellä odotin arviota tuotoksistani, mutta onnekseni ne saivat hyväksyvän tuomion - siinä vaiheessa saatoin huokaista helpotuksesta:D Sain äidiltäni muuten jonkin aikaa sitten ihanan kirjan, Kuppikakkuja herkkusuille, joka on täynnä toinen toistaan ihanampia cupcake-ohjeita, mutta vielä ei ollut aika niiden valmistamiseen. Seuraavissa pirskeissä aion varmasti käyttää kirjaa kuitenkin hyväkseni, kun juhlitaan vaan tyttöjen kesken - silloin makea kelpaa aina! :)

Mutta nyt on takana pitkällinen ja erittäin kallis kauppareissu ja kaikki työ on vielä tehtävänä, joten on aika käydä juhlavalmistelujen kimppuun! Ehkä tekin pääsette näkemään täällä kuvia lopputuloksista, mikäli vaan saamme mitään siedettävän näköistä aikaiseksi! :)

<3:Laura


P.s. Cupcake-kuvilla herkuttelin taas weheartit.com - sivustolla:)