Malttamattomuutta ilmassa!

Minulla oli eilen hoitoneuvottelu, jossa lääkäri muistutteli mieliini niitä tuntemuksia, joissa tänne tammikuun puolella tulin. Olin silloin masentunut, alakuloinen ja pelkäsin jopa olla yksin itseni kanssa. Kaikki tuntui lohduttomalta, eikä valoa tunnelin päässä juuri näkynyt. Muistan kuinka silloin sanoin, että antaisin mitä vaan, jos painoni hypähtäisi tässä samaisessa hetkessä normaaliin, eikä minun tarvitsisi läpikäydä sitä raskasta, ahdistavaa ja suorastaan helvetillistä vaihetta, joka sen hetken ja normaalipainon saavuttamisen välillä olisi.

Paljon on tuosta hetkestä muuttunut. Mieliala on on kohentunut huimasti, elämänilo on jälleen löytynyt ja valo suorastaan paistaa jo tunnelin reunalla. Vaikka edessä on vielä vaikeita ja ahdistavia hetkiä, muutamia kiloja painoa nostettavana, alan vihdoinkin luottaa siihen, että kyllä kaikki järjestyy. Minulla on tällä hetkellä hyvin luottavainen olo sen suhteen, että asiat järjestyvät, minä paranen tai ainakin opin elämään sairauteni kanssa. Nyt täytyy malttaa kuitenkin vielä hetki, eikä käydä hoppuilemaan.

Olen vaan niin malttamaton! Olen mahdottoman malttamaton tällä hetkellä ja se on hyvin vallitseva olotila nyt. Asia, jota en malta odottaa on se hetki, kun kävelen näistä ovista viimeisen kerran ulos. Minulla on valtaisa halu päästä suunnittelemaan elämääni eteenpäin ja tietää, milloin se ratkaiseva vaihe tapahtuu. Minä haaveilen jo siitä, kun kaikki työkuviot järjestyvät ja tiedän milloin voin aloittaa työni. Käyn vähän väliä tutkimassa vapaana olevia sairaanhoitajan paikkoja tai sijaisuuksia, joihin haluaisin hakea. Olen myös hyväksynyt sen, että aloittaisin osa-aikaisena ensin, mikäli se työnantajan puolelta vaan olisi mahdollista. Mutta halu päästä kiinni normaaliin elämään on nyt valtaisa! Mikään ei ole niin ihanaa kuin se tunne, että enää hetki ja sitten tämä kaikista pahin vaihe voisi olla lopullisesti ohi. Jos nyt saan psyykkeeni tarpeeksi vahvaksi, en hätiköi päätöksissäni enkä anna edes sitä pikkurillia sairaudelle, on kaikki tulevaisuudessa mahdollista.

Nyt minun  täytyy malttaa vielä hetki, mitä töihin tulee. Aluksi joudun ehkä tyytymään vapaaehtoistöihin, osa-aikaistöihin tai työhön, mikä ei ole ehkä juuri se mieluisin, mutta minun tämän hetkiseen tilanteeseeni nähden se sopivin. Mutta kun maltan mieleni, tulee vielä senkin aika, kun mikään ei rajoita minua hakemasta juuri haluamaani työpaikkaan, tekemään töitä kokopäiväisesti, kehittämään itseäni alallani ja toteuttamaan haaveitani, mitä työuraan tulee. Tätä kaikkea odotellessa voin toteuttaa itseäni muilla tavoin, kuten kirjoittamalla, joka sekin liittyy tulevaisuuden haaveisiini sekä yksinkertaisesti vain haaveilemalla ja unelmoimalla. Ilman haaveita ja unelmia, elämä ei olisi mitään. Niillä on ihmeellinen voima auttaa jaksamaan eteenpäin ja tsemppaamaan heikon hetken tullen.

Yksi toinen asia, joka tuo iloa päiviini ja lisää malttamattomuuttani entisestään on oman asunnon ostaminen yhdessä poikaystäväni kanssa, josta olen ennenkin maininnut. Tämä liittyy paljonkin näihin työkuvioihin, sillä tulojeni vakinaistuttua meidän on mahdollista saada hieman realistisempi kuva siitä, millaiseen lainaan meillä olisi mahdollisuus, ja sitä kautta alkaa tosissaan tutkimaan potentiaalisia ja realistisia asuntovaihtoehtoja, mitä kotikaupungistamme löytyy. Haluamme molemmat, että asunto tulisi olemaan rivitaloasunto eikä missään nimessä kerrostaloasunto. Koko lapsuutemme omakotitalossa asuneena vierastamme molemmat hieman ajatusta kerrostaloon muuttamisesta. Meidän mielestämme rivitaloasunto loisi enemmän oman kodin tuntua. Olisi ihana, että olisi oma pieni piha, jota voisi sitten kesällä laittaa. Myös Juliuksen vuoksi rivitaloasunto olisi paljon kätevämpi kuin kerrostaloasunto. Mutta vielä joudumme tyytymään siis vaan haaveiluun ja mahdollisuuksien katseluun, ennen kuin minun työkuvioni selviävät! Mutta nautin siitäkin jo valtavasti :)

Olen viime vuosien aikana muuttanut useampaan otteeseen ja joka kerta minuun puraisee sellainen sisustuskärpänen, ettei mieleeni mahdu tällöin mitään muuta kuin sisustus :D Nykyinen asuntomme on mielestäni aivan ihana ja olemme saaneet luotua siitä juuri meille molemmille mieluisan kodin, mutta kalliin vuokran takia olemme päätyneet asunnon ostoon. Lupailinkin jo tuossa yhdelle lukijalle tehdä joku päivä nykyisestä kodistamme kotipostauksen, mikä olisi minullekin ihan mieluisaa tämä kaiken sairauden ympärillä pyörimisen sijaan :)

Mutta nyt siis mieliala on korkealla ja uusi tsemppivaihde taas päällä. Kohta olen jälleen kiinni taas siinä normaalissa arjessa, josta en päästä enää koskaan irti. Normaali arki tuo luonnollisesti mukanaan ne omat surunsa ja murheensa, mutta olen valmis ottamaan ne vastaan, kunhan vaan saan kokea sen kaiken kotona, normaalissa elinympäristössä. En millään malta odottaa myöskään sitä hetkeä, kun fyysinen vointini on niin hyvä, että pääsen vapaasti taas liikkumaan ja harrastamaan, ja että ruokailuni ovat niin mallillaan, että ne eivät ole esteenä vapaalle elämiselle. Kunhan vaan löydän tasapainon syömisen ja liikunnan välillä on kaikki mahdollista! Sitä odotellessa siis :)

<3: Laura


P.s. Ja vielä muistuttelisin postauksesta Tutustutaan :)