Liikunta osaksi elämääni

Odotin tätä päivää kuin kuuta nousevaa, sillä tiesin minulla olevan ensimmäisen kerran lihaskuntoharjoittelua fysioterapiassa. Tämän luvan saamiseksi oli tehty tötä ja kovasti, ja kun torstaina ylitin sen maagisen painoindeksin, joka antoi luvan lihaskuntoharjoittelulle, en meinannut malttaa odottaa tätä päivää. Mutta kuinkas kävikään: ulkoilulta tullessani sain kuulla, että fysioterapiani olisi peruttu. Olin niin pettynyt tästä, että vannoin saman tein lähteväni kuntosalille kotona tulevina lomapäivinä. Onneksi sain kuitenkin keskusteltua asiasta omahoitajani kanssa ja yllätykskseni hän antoi minulle luvan suorittaa kevyen lihaskuntoharjoittelun omassa huoneessani, mikäli lupaisin pitää kiinni sovitusta puolesta tunnista. Lupasin pitäytyä ehdoissa ja olin todella positiivisesti yllättynyt omahoitajani joustavuudesta. Yleensä hän kun on suhteeni todella tiukka.

Joten päiväni olikin tänään melko aktiivinen ja liikunnan täyteinen - ainakin minun tilanteeni huomioon ottaen. Kävin siis kahdella puolen tunnin reippaalla kävelylenkillä, jonka lisäksi tein reilun puolen tunnin lihaskuntoharjoittelun omassa huoneessani. Minulla on huoneessani venyttelyä varten annettu jumppamatto, jonka päällä oli helppo tehdä sopivan rasittava lihaskuntoharjoitus. Vaikka minulla ei ollutkaan käytössäni mitään välineitä, onnistuin mielestäni tekemään hyvän ja monipuolisen lihaskuntoharjoittelun. Keskityin lähinnä keski- ja yläkroppaan, sillä alakroppaa saan kävelylenkeilläni rasitettua hyvin. Mutta esimerkiksi käsilihakseni ovat olleet hyvin vähällä rasituksella viime kuukaudet, jonka vuoksi yläkropan vahvistaminen on ihan kohdillaan. Tein kunnon vatsalihastreenin erilaisia liikkeitä vaihdellen, selkälihasliikkeet sekä punnerruksia. Käsilihaksia varten olisin kyllä kaivannut käsipainot, mutta nyt jouduin tyytymään punnerruksiin. Tein myös sarjan askelkyykkyjä ja perus kyykkyjä. Olin todella positiivisesti yllättynyt siihen, kuinka hyvin jaksoin liikkeitä tehdä! Onhan kuntoni kaukana siitä, millainen se oli ollessani terve, mutta siihen nähden, etten ole kuukausiin salilla käynyt, olivat lihakseni yllättävän hyvässä kunnossa! Myöhemmin päivällä tein vielä kunnon venyttelyt  päälle, joten olen todella tyytyväinen päivän liikuntasuoritukseeni. Ja kaikista parasta siinä on se, kuinka hyvä olo minulla niiden jälkeen on ollut:) Huomenna nähdään sitten, miltä tuntuu - lihakset ovat varmastikin kipeät! Tai noh, alkavat olla jo nyt:D

Kun pääsen osastolta kotiin, tulee minun tehdä itselleni tarkka viikko-ohjelma, mitä liikunnan harrastamiseen tulee. Muuten minulla on koko ajan kiusaus tehdä jotain kotona tai käydä ylimääräisillä lenkeillä. Vaikka olenkin vähitellen löytämässä jälleen liikunnan riemua, ollaan vielä hyvinkin kuilun reunalla, mitä pakkoliikuntaan ja oikeasti liikunnan ilosta liikkumiseen tulee. Kotiutuessani minun olisi ihan hyvä tehdä vaikka ihan kirjallinen suunnitelma, johon on merkitty erikseen kestävyys- ja lihaskuntoharjoitukset. Tämän lisänä tulee luonnollisesti Juliukset lenkitykset, mikä pitää huomioida myös kulutuksessa. Ja tietenkin tämän kaiken päälle tulee vielä arkikulutus, joten täytyy olla todella tarkkana, ettei kulutus nouse liian suureksi. Liikunta-ohjelman avulla minun on helppo perustella itselleni, että minun ei tarvitse liikkua muulloin, vaan voin kotona rentoutua, ja että myös lepopäiviä pitää mahtua mukaan. Minun  tulee oppia siihen, että mukaan saa mahtua päiviä, jolloin minun ei tarvitse liikahtaa mihinkään koko päivänä, jos siltä tuntuu. Ja ennen kaikkea minun tulee ymmärtää se, että myös tällaisina päivinä saan ja ennen kaikkea minun tulee syödä. Koska järjen tasolla tiedän loistavasti, että suurin osa ihmisen energiankuluksesta on perusaineenvaihdunnan kautta tapahtuvaa kulutusta, en saa antautua sille sairauden äänelle, joka antaisi syödä vaan, mikäli kuluttaa energiaa liikunnan kautta.

Viikko-ohjelmaa tehtäessä olisi hyvä ottaa huomioon sellainen, että liikuntahetket on suunniteltu muualle kuin kotiin. Tarkoitan tällä sitä, että käyn vaikka kahdesti viikossa salilla sen sijaan, että minulla olisi koko ajan kotona sellainen olo, että pitäisi tehdä jotain lihaskuntoharjoittelua. Tämän vuoksi koen hyvänä ideana, että minun olisi hyvä aloittaa jokin ohjattu harrastus, kuten jooga tai tanssi, joka rajoittuu siihen tiettyyn kertaan viikossa. Näin liikunnallani on selkeät raamit, enkä päästä liikuntaa menemään liiallisuuksiin. Liikunnan pitää pysyä viikko-ohjelman mukaisena, eikä ylimääräistä saa tehdä ennen kuin olen oikeasti löytänyt tasapainon energiansaantini ja -kulutukseni välille. Jo sellainenkin liikunnan viikko-ohjelma, josta haaveilen, vaatii oikeasti kunnollista syömistä. Ruokailujen tulee onnistua kotona täysin, ennen kuin voi kuvitellakaan toteuttavani aktiivista liikunnan viikko-ohjelmaa.

Vaikken ole koskaan ollut juoksija ihminen, ja juoksemisenkin aloitin aikanaan vasta sairastuttuani, haluaisin kovasti alkaa myös juoksemista harrastamaan. Sairastumistani ennen pelkästä juoksemisesta en harrastuksena juuri välittänyt. Nyt olen kuitenkin huomannut, että minun tekisi mieli koetella aina kävelyllä ollessani juoksukuntoani. Minun tekisi oikeasti mieli juosta! Tämä on aika uusi tunne minulle, joten haluan tervehdyttyäni todellakin käyttää tämän hyväksi. Tämä ei tunnu lainkaan pakolta, vaan siltä, että haluan oikeasti päästä parantamaan juoksemalla kestävyyttäni. Nyt kun on uudet juoksulenkkaritkin odottamassa kuivia kevät- ja kesäkelejä, en millään malttaisi odottaa! Mutta tällekin pitää luoda selvät rajat ja raamit ja ujuttaa juoksulenkit - mikäli niistä nyt innostun - liikunnan viikko-ohjelmaani. Sitä ei saa tapahtua, että ruokailuista ahdistuneena lähtisin purkamaan ahdistustani yhtäkkisille juoksulenkeille. Eli sairautta ei saa päästää ujuttautumaan liikutasuorituksiini, vaan liikunnan tulee olla osa elämääni yhdistettynä hyvään ja onnistuneeseen ruokailuun. Tähän voi olla vielä matkaa, joten liikunta pitää aloittaa hyvin maltillisesti ja reagoida heti asiaan, mikäli kulutuksen lisääntyminen näkyy painossa.

Minkälainen suhde teillä on liikuntaa, sairastitte sitten syömishäiriötä tai ette? Entäs syömishäiriötä sairastavilla tai sairastaneilla, minkälaisia kokemuksia teillä on liikunnan mukaan ottamisesta elämään liikuntarajoitusten tai hoidon jälkeen? Minkälaisia liikuntamääriä te olette pystyneet ottamaan viikko-ohjelmaan siten, ettei paino ole lähtenyt laskuun tai pakkoliikunta ei ole taas ottanut valtaa ajatuksissa? Olisi mukavaa kuulla teidän kokemuksia tästä ja muutenkin suhteestanne liikuntaan:) Onko se enemmän nautinto, itsestään huolehtimista vaiko suoritus tai velvollisuus?

<3: Laura