Minusta on ihana huomata, kuinka olen oppinut ottamaan osastolla rennommin. Aina aiemmin minulla on ollut kova suorittaminen päällä, enkä ole sallinut itselleni lepoa ja rentoutumista. Kuten
hoitopolkuani käsittelevissä teksteissäkin on tullut esille, olen onnistunut aina osastojaksoilla kehittämään jostain asiasta hirveän suorituksen itselleni. Tämä suorituskeskeisyys näkyy kotonakin vielä muun muassa pakkomielteisenä siivoamisena, mutta täällä osastolla olen hienosti pystynyt hieman löysäämään. Eräällä osastollajaksollani onnistuin tekemään lukemisesta itselleni suoritteen siten, että ainakin yksi kirja piti saada luettua päivässä, toisella jaksolla taas tavoitteenani oli kutoa ainakin yksi villasukka päivässä. Opiskeluaikoinani paahdoin myös opinnäytetyötä kuin hullun lailla, enkä voinut antaa itseni vaan levätä. Osastojaksolla ennen joulua muodostin taas venyttelystä itselleni pakkomielteen niin, että saatoin aamuviideltä käydä venyttelemään.
On suuri askel kohti sallivampaa elämäntapaa antaa itselleen lupa lepoon ja rentoutumiseen. Muistan Helsingissä syömishäiriöyksikössä ollessani sen, kuinka monella tytöllä oli vallallaan sellainen ajatus, että rentoutusryhmän rentoutumishetkikin piti ansaita. Tämän vuoksi useimmat suosivat pallorentoutusta, jossa rentoutuminen suoritettiin vuoroittain pareittain. Täässä takana piili ajatus, että tällä tavoin voi ansaita itselleen hetken rentoutumista, kun on ensin suorittanut rentoutumishetken tekemällä rentoutuksen parilleen. Minä olin jo tuolloin saanut ajattelutapaani sallivuutta niin, että pystyin rentoutumaan ilman sen "ansaitsemista". Vaikka mieleni saattoikin vaellella vielä ihan jossain omissa ajatuksissaan, annoin itselleni luvan fyysiseen rentoutumiseen. Eniten nautinkin rentoutushetkistä mielikuvarentoutusten avulla kera lämmitettyjen kaurapussien. Nyt taas osallistun iloisin mielin aina rentoutusryhmään ja todellakin suon itselleni sen hetken siinä: saan vaan olla ja maata. Saan nauttia hetkestä ilman, että minun täytyy jotain tehdä ansaitakseni se.
Tällä osastojaksolla olen laistanut niin säännöllisestä venyttelystä kuin monesta muustakin asiasta. Voin rauhassa heittäytyä sängylle lueskelemaan ilman suuria syyllisyyden tuntoja. Tänään minun oma rentoutushetkeni oli jälleen saunassakäynti. Sain taas hyvillä mielin nauttia saunan löylyistä yksikseni, naistenlehti luonnollisesti mukanani;) Ihmettelen sitä, miten muut eivät ole innostuneet täällä saunassakäynnistä, sillä minulle se ehdottomasti oli päivän kohokohta. Saimpahan nauttia löylyistä rauhassa saaden hieman omaa aikaa. Ja tällä kertaa hoitajakaan ei tullut hoputtamaan minua, niin kuin viimeksi! Minulla tuli ihan ikävä kesää ja mökkisaunan tuntua. Meillä on juuri mökimme rantasaunassa remontti meneillään, joten kesää ja uutta saunaa odotellessa:) Myös saunakäynnit mummolassa muistuivat mieleeni, ja tulikin kova hinku päästä löylyttelemään mummolaan papan tekemän vastan kera:)
<3:Laura
Tiedätkö, parasta kesällä on kun on lämmin sauna ja sitten järvi siinä lähellä että voi juosta saunasta järveen uimaan ja sieltä taas saunaan! <3
VastaaPoistaTunnistan itsessänikin tuon suorittamisen, yhteen aikaan piti lukea kirjaa, vaikka ei yhtään huvittanut. Nimenomaan piti, ei, että voisi. On kivempi tehdä asioita, mitä haluaa tehdä. Ottaa rennosti. Eikä stressata liikaa mistään. :-)
tsemiä!
Tuli heti ihan ikävä kesää! :) Tuosta suorittamisesta pitäisi tosiaan päästä eroon. Täällä osastolla olen siihen jo pystynyt, mutta kotona vielä olisi parantamisen varaa! Minäkin olen niin kova stressaamaan, että pitäisi oikeasti oppia ottamaan kaikki asiat vähän rennommin! Ja tosiaan tehdä asioita, mistä oikeasti nauttii:)
PoistaHei!
PoistaMinäkin tunnistan itseni noista pakonomaisen, kokoaikaisen puuhastelun, touhuilun ja suorituksenomaisen tekemisen kuvauksista. Tosin viime kuukausina tietoisesti harjoittelemalla ja muuttamalla toimintatapojani, olen saanut kokemuksia toisenlaisesta olemisesta. Ja on kyllä tunnustettava, että pakonomaisen tekemisen rutiinien rikkominen on antanut suurimmat kicksit aikoihin :)
Siivouspäivän siirtäminen fiiliksen mukaan huomiselle, aamun lehden lukeminen poikkeuksellisesti rauhassa viikonloppuisin ennen kaupassa käyntiä ja muita "velvoitteita", pyjamahousujen silittämättä jättäminen jne. Voi että miten olenkaan nauttinut! Niin, ajatuskin siitä, että silitän tarmokkaasti kaiken melkein alushousuista lähtien, saa hymyn kyllä omillekin huulilleni, kun olen tajunnut, että pyjamahousutkin ovat yhden yön nukkumisen jälkeen ihan yhtä rutussa kuin pesukoneesta otettaessa :)
Ei tomintatapojen muuttaminen toki helppoa ole, ja kyllähän se ääni mielessä kolkuttelee ja soimaa tekemättömistä ja toisin tehdyistä asioista, mutta olen huomannut, että toistojen myötä asiat helpottavat tässäkin. Eli jatkakaamme kohti fiilispohjaista tekemistä ja olemista! Mukavaa loppuviikkoa sinulle ja paljon tsemppiä osasto-olojen viimeisiin vaiheisiin!
On ihana lukea tekstejäsi ja tuntea positiivinen ajattelusi haasteista huolimatta. Olen saanut mielikuvan, että olet, Laura, selviytyjä. Toivut tästä kauheudesta ja tulet vielä elämään näistä ongelmista vapaata elämää.
Voimahalauksin
Lou
Kiitos taas tsemppaavasta kommentistasi Lou! :) Eihän omien toimintamallien muuttaminen helppoa ole, mutta pikku hiljaa, kun antaa vapauksia itselleen ja uskaltaa niitä muuttaa, saa varmasti muutoksia aikaan. Ja ne muutokset ovat vaan parempaan päin! Ei jatkuva suorittaminen ole kenellekään hyväksi, eikä siitä kukaan oikeasti voi nauttia. Nimenomaan pitäisi mennä enmmän fiilispohjalla ja sen mukaan, miten oikeasti asiat kokee mieluisammaksi:) Onneksi olen jo osastolla pystynyt suorittamista vähentämään - nyt tavoitteena saman siirtäminen kotiin!
PoistaVoimahalaus myös sinne suunnalle ja kovasti tsemppiä sinullekin! :)