Kiirettä ja mukavaa

Viikonloppu on jälleen ohi ja taas olen takaisin täällä osastolla. Sain lääkäriltä luvan samanlaiseen lomaan kuin viime viikonloppunakin, vaikka painoni hieman loman jäljiltä laskikin. Hänkin oli sitä mieltä, että nyt tulee harjoitella näiden osastolla saavutettujen ruokailutottumusten siirtämistä kotioloihin.

Vaikka kuinka olin päättänyt, että vietän rauhallisen viikonlopun ilman mitään suunnitelmia, vilahti se ohi aivan kauhella vauhdilla ja taas tuntui, että jokainen tunti oli tarkalleeen aikataulutettu. Kalenteri oli täytetty erilaisista merkinnöistä ja tekemättömistä asioista. Olen aina ollut kova aikatauluttamaan asioita ja sairastumiseni myötä tämä piirre on vaan voimistunut minussa. Se on varmasti yksi osa sitä kontrollin tarvetta, joka minulla on valtaisa. Tiedän etukäteen jokaisen tulevan tunnin sisällön, mikä luo kauheaa stressiä ja luo kiireen tuntua, vaikka oikeasti ei olisikaan mihinkään kiire. Tästä tavasta minun tulee oppia pois, sillä aiheutan sillä vaan ylimääräistä ahdistusta itselleni. Tämä asia onkin minun ruokailujeni lisäksi ainoa asia, mistä saamme poikaystäväni kanssa muodostettua riidan, sillä hän ei aikatauluista juuri piittaa.

Tämä viikonloppu olikin hieman erilainen, sillä poikaystäväni lähti kaverinsa kolmikymppisiä juhlistamaan Lahteen ja minä sain jäädä kotiin. Ihan mukava hänellekin, että pääsee välillä keskenään kavereidensa kanssa viihteelle. Viime viikonkoppuisen yksinolon aiheuttamien vaikeiden tunteiden vuoksi en rohjennut vielä viettää yksin viikonloppua kotona, vaan pakenin vanhempieni luo. Onneksi ehdin muutaman tunnin kuitenkin viettää poikaystävänikin kanssa, ennen kuin hänet asemalle eilen vein. Nämä hetket ovat kultaakin kalliimpia ja niin tärkeitä, sillä edessä on taas pitkä viikko erossa. Mutta vaikken viikonloppua poikaystäväni kanssa saanutkaan kokonaan viettää, oli se silti kaikin puolin mukava, jos kauheaa kiireen tuntua ei oteta huomioon. 

Koska poikaystäväni oli poissa jaloista sotkeamasta, oli minun mahdollisuus tehdä teille tuo kotipostaus eilen;) Sain mukavasti siivottua kotona, jonka jälkeen menin vanhempieni luokse päivällisen aikoihin, jolloin myös veljeni perheineen sinne tuli. Oli aivan mahtavaa nähdä juuri 10 kuukautta täyttänyttä Idaa, joka kyllä kasvaa ja kehittyy niin kovaa vauhtia. Se pikkuinen kullannuppu kyllä pyyhkii kaikki murheet mennessään olemuksellaan ja pelkällä olemassa olollaan. Pikkuinen oli saanut lisää hampaita sitten viime näkemän ja hänen hymyvirnistyksensä kyllä pelastaisi päivän kuin päivän.

Ja luonnollisesti oma pikkuiseni Julius piristi taas aivan valtavasti mieltäni. Hän oli taas aivan vauhkona, kun oli niin paljon ihmisiä läsnä ja kaikkia heitä pitää vahtia ja tarkkaan. Kaikki pitää haistella ja nuolla kunnolla läpi :D Ja varsinkin kun Ida on paikalla, on vahtiminen kovaa. Tällöin Juliuksen kaikki energia menee Idan huomioimiseen ja hän on jopa hieman mustasukkainen Idasta. Ehkäpä hänellä on jonkinlainen suojeluvaisto pikku-Idaa kohtaan. Sitä on niin suloista seurata vieressä, kun toinen innostuu Idan näkemisestä niin:) Muutenkin Julius rakastaa lapsia yli kaiken, ja aina ulkoillessa on ihan vauhkona niiden perään!

Ja vahtiminen ottaa aina niin koville, että sen jälkeen on koko pikkukaveri aivan naatti, isot korvat lurpallaan, mikä on varma merkki väsymyksestä :D Minä olen maailman huonoin valokuvaaja, mitä Juliuksen kuvaamiseen tulee, mutta kerrankin jopa minä onnistun nappaamaan kaverista kuvan, kun se oli niin poikki, ettei korvakarvakaan värähtänyt!

Söimme kaikki yhdessä päivällisen, jonka jälkeen lähdimme äidin kanssa vuokraamaan Makuunista leffan ja hakemaan karkkia. Vuokrasimme The Roommate -nimisen trillerin, mikä oli ihan mukavaa vaihtelua meidän yleisiin leffavalintohin eli romanttisiin komedioihin. Pystyin kyllä täysin nauttimaan leffahetkestä herkkuineen. Vaikka syömiseni onkin hyvin tietoista vieläkin ja jokaisen karkin, popcornin ja jopa kurkun palasen pistän suuhuni tuhansia ajatuksia päässäni pyörien, selviydyin kaikesta tuosta sen suurempia ahdistumatta. Aina syömistä seuraa luonnollisesti vieläkin jonkinlainen syyllisyys, mutta pystyin jättämään tunteet aika pian taakseni.

Sunnuntaikin kului kauhealla tohinalla ohi. Olisi niin ihanaa ollut nukkua pitkään, mutta kiireisen aikataulun vuoksi meillä oli kova hoppu lähteä Juliuksen kanssa lenkille, jonka jälkeen suuntasimmekin neljän tytön voimin Lahteen shoppailureissulle. Minä, äiti, veljeni tyttöystävä ja pikku-Ida lähdimme yhdessä valloittamaan Lahden vaatekauppoja. Tiedossa oli ravintolassa käyntiä, kahvittelua sekä vaatekauppojen kiertelyä. Tavoitteena oli löytää minulle juoksulenkkarit tulevia sulia kevät- ja kesäkelejä varten ja tämä toteutuikin ja löysin Stadiumista itselleni juuri sopivat lenkkarit väritettynä pirteällä pinkillä :) Mukaan tarttui myös yksi rento kesäpaita sekä Gina Tricotista ihanat neon pinkit alusvaatteet.

Lounaalla kävimme Rossossa, jossa suoriuduin yllättävän hyvinkin ateriani valinnasta. Vaikka nälkä olikin yltynyt jo melko kovaksi, ei lainkaan viime viikonlopulta tuttu nälkäpaniikki vallannut minua, vaan sain rauhallisin mielin valittua annokseni. Valitsin Pizza Pacchetto Pollon eli broilerinfileitä ja salaattia sisältävän pitsataskun. Sain hyvin syötyä annokseni, mutta myönnän edelleen melkein kuin vanhoihin tapoihini suoraan turvautuen karsineeni annoksestani juustot pois. Onnistuin kuitenkin muuten syömään annokseni ja uskalsin ottaa hieman haasteellisemman annoksen, kun tiesin hakevani Hesestä valmissalaatin päivälliseksi. Vaikka sainkin hyvät ohjeistukset kotiruokailuihin ravitsemusterapeutilta, on sitä melko vaikeaa soveltaa muuhun kuin perus kotiruokaan. Lauantaina päivälliseni kuitenkin pyrin muodostamaan ravitsemusterapeutin antamien annosmittojen mukaisesti. Välipalalla ylitin itseni täysin ja söin haudutetun teen kaverina Hesen turkinpippuri pyörremyrskyjätskin!

Loma päättyi mukavasti siihen, kun otimme poikaystäväni matkaamme Lahdesta lähtiessämme, sillä hänkin oli jo toipunut edellisesta illasta sen verran, että kykeni tulemaan auton kyytiin;) Saimme viettää loman viimeiset tunnit yhdessä, jolloin todella pyrin rauhoittamaan hetken ja olemaan kahden - vaan olla ja nauttia toisen läsnäolosta. Täysin tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä yllättävä ahdistuksen aihe sai pääni aivan sekaisin, jolloin myös päivällisen syöntikin vaikeutui ja saimme asiasta jopa pienen riidan aikaiseksi. Mutta siitä myöhemmin lisää.

Tässä hieman loman tapahtumista eli mukava vaikkakin kiireinen viikonloppu siis jälleen takana :) Huomenna ajattelin käydä taas hieman tarkemmin läpi lomatunnelmia ja pärjäämistäni kotona sairauteni kannalta katsottuna. Paljon taas tuli havaittua ja opittua siitä, mitä syömiskäyttäytymiseeni lomalla tuli ja muutenkin ajatuksista, joita lomallani sairauteeni liittyen koin. Mutta taas ollaan askeleen edempänä, sen tiedän ja tunnen. Nyt vaan jännitetään taas huomista punnitusta ja nähdään, miten paino on heilahdellut sitten torstain punnituksen. Kauhulla odotan painonnousua, mutta hieman myös innolla, sillä se tarkoittaa vapauksia liikunnan suhteen sekä lähestyvää kotiinpääsyä. Ristiriitaisia tunnelmia siis!

<3: Laura