Vaikka päivä olikin raskas monella tapaa aamuisen järkytyksen vuoksi, onnistuin myös nauttimaan siitä. Kotiin päästyämme katsoimme taas viikon uusimman jakson Smash-sarjasta poikaystäväni kanssa, jonka jälkeen lähdimme lounaalle paikalliseen ravintolaan Apolloon, jossa lounaspöydässä oli tarjolla katkaraputäytteistä kampelaa, grillipossua hedelmäsalsalla sekä keitettyjä perunoita. Jälkkärinä oli marjarahkaa, jota maistoin hieman poikaystäväni annoksesta:)
Kun olimme syöneet kävimme nopeasti ruokakaupassa, jonka jälkeen poikaystäväni vei minut vanhempieni luokse, josta otin mukaani Juliuksen. Vanhempieni luota ei tosiaan ole kuin puolisen kilometria meille, jonne ehdimmekin sopivasti juuri ennen poikaystäväni töihin lähtöä. Olihan se ikävää, kun emme saaneet tätä päivää kokonaisuudessaan yhdessä viettää, mutta tämä päivä oli myös hyvää opettelua mitä yksin pärjäämiseen tulee ja mielestäni siitä hienosti selviydyinkin. Minulla oli riittävästi työsarkaa kotimme siivoamisessa ja olihan Julius seuranani:)
Julius on aina niin ihana, kun siitä oikein huomaa, kun se haluaa syliin ja haluaa saada vähän huomiota osakseen. Vanhempieni luona se on niin hemmoteltua ja siitä on tullut niin äidin ja isän pikkuinen. Varsinkin isä hemmottelee Juliusta niin ja ottaa sen monesti sänkyyn viereensä päikkäreille. Meillä sellainen ei onnistuisi, kun poikaystäväni olisi kotona. Minä tosin olen asian suhteen ollut hieman höllempi ja nostanut Juliuksen viereeni sohvalle silloin tällöin katsomaan telkkaria:)
Väsyneenä Juliuksen lempipaikka on sängyn alunen. Sinne se menee aina myös piiloon imuria, kuten tänäänkin minun imuroidessani:)
Aina kun lattialle sattuu jättämään vaatteita tai vaikkapa vaihtaa lakanat ja heittää ne hetkellisesti lattialle, tekee Julius heti pesän itselleen sinne. Tällä kertaa makuualustana toimi minun pinkki Puman toppaliivi:) Ei vaan ole kovin miehinen väri tuo pinkki, mutta eipä se Juliusta näytä haittaavan! Kävelylläkin kaikki luulevat sitä tyttökoiraksi ja kutsuvat kaunottareksi:D
Vaikka aamuinen punnitus ja sen aiheuttama järkytys ja ahdistus onkin piinannut minua koko päivän, suoriuduin myös yksin ollessani ihan hyvin ruokailuista. Lounaan jälkeen hain jo valmiiksi paikallisesta kahvilasta itselleni päivälliseksi katkarapusalaatin. Ajattelin sen olevan ihan kunnollinen ateria, sillä siihen sisältyi kuitenkin myös leipä. Vaikka selviydynkin ruokailuista jo yksinkin, on syömiseni hyvin tietoista vieläkin. Mutta siitä nautin, että nälkä ei piinaa jatkuvasti, eikä ruoka ole koko aikaa mielessä, vaan voin jo keskittyä puuhasteluun ja muuhun mieluisaan tekemiseen. Ennemminkin täytyy pitää huoli siitä, ettei syöminen unohdu, mikä on ihan uusi tunne ja kokemus minulle! Ainainen nälkä ja ruoan ajatteleminen ovat aiemmin visusti pitäneet huolen siitä, ettei niin vaan pääsisi tapahtumaan.
Äsken olikin vielä sitten iltalenkin aika Juliuksen ja äidin kanssa. Pääsin ensikertaa kokeilemaan kesälenkkareita, jota todella olin odottanut! Oli niin ihana kävellä sulia teitä pitkin kevyemmillä kengillä, kun vesilammikotkin ovat jo aika hyvin vetäytyneet. Ja mikä parasta, hiekatkin oli jo osin lakaistu teiltä - se on varma kevään merkki! Kaivoin talvisäilöstä esiin Niken pinkin kevyen ulkoilutakkini, mutta totesin sen yksikseen olevan vielä liian vilpoinen ja kaipaavan ainakin toppaliivin kaverikseen. Mutta kyllä se kevät sieltä väkisinkin on jo tulossa:) Mutta nyt vaan odottamaan, josko se poikaystävä sieltä kotiin ennättäisi, että saataisiin viettää hieman aikaa yhdessä ennen kuin sairaalaan aikainen unirytmi vie minut taas mennessään:D
<3: Laura
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)