lauantai 17. maaliskuuta 2012

Lomalle vaiko kotijaksolle?

Opiskeluaikojeni ystävä, joka on työskennellyt valmistumisestaan saakka samaisella psykiatrisella osastolla, kertoi lukeneensa tekstejäni ja kiinnittäneensä erityisesti huomiota siihen, kuinka puhun aina kotilomista. Tällä osastolla on tapana puhua lomista ja viikottainen lomalista ilmestyy aina jossain vaiheessa ilmoitustaululle. Sana loma on tällä osastolla ihan yleisesti käytössä ja ilmenee vaikka missä yhteydessä. Ystäväni halusi kuitenkin tuoda esiin asian, joka hänellä särähti korvaan sanassa loma. Heidän osastolla puhutaan kotijaksoista sen vuoksi, että hoidosta ei voi olla lomaa, vaan kuntoutus jatkuu myös kotona. Vaikka haluaisinkin pitää kynsin ja hampain kiinni sanasta loma, ymmärrän myös termin kotijakso käytön. Tottahan on, että lomat eivät ole vain lomailua, vaan totuttelua kotona oloon sekä harjoittelua kotona pärjäämisessä. Itselläni nämä kotijaksot ovatkin varsinaista kuntoutusta, sillä silloin minun täytyy pyrkiä siirtämään osastolla opitut tavat ja ajattelumallit kotioloihin sekä pyrkiä pitämään kotona kiinni samoista normeista kuin osastolla. Ja kotijaksot eivät luonnollisesti ole pelkkää iloista lomailua, vaan tällöin kohdataan joukko vaikeita asioita, ahdistuksen aiheita, ja joudun kamppailemaan juuri niiden asioiden kanssa, jonka vuoksi osastolla olen hoidossa.

Toisaalta taas, en haluaisi millään luopua sanasta loma! Osastolla olo on oikeasti melko ikävää arkea, joka kuluu odottaen, että pääsee jälleen kotiin. Viikonloput näen todellakin lomana kaikesta siitä ikävästä, jonka osastolla olo minun elämääni tuo. Loman on tarkoitus olla yleensä positiivinen asia ja sitä viikonloput minulle ovatkin. Saan lomaa hoitohenkilökunnasta, osaston arjesta sekä kaikesta ikävästä, minkä osastolla olemiseen liitän. Joten täytynee päätyä tässä asiassa kompromissiin. Kotijaksot ovat osa hoitoa, kuntoutusta sekä harjoittelua kotiin paluuseen. Mutta samalla ne ovat lomaa kaikesta tästä arjesta ja tuovat mukanaan positiivisia asioita, joita sana loma minun mielestäni pitää sisällään:)

Oli miten oli, kotiin minä tänään joka tapauksessa lähden :) Päädyinkin sellaiseen ratkaisuun, että olen kotona nyt yhden yön ja palaan taas huomenna iltapalalle osastolle. Tiistaisen lääkärinkierron jälkeen lähdenkin sitten kahdeksi yöksi kotiin ja palaan vasta torstaina iltapalalle takaisin. Joten nyt lähden kotijaksolle harjoittelemaan normaalia ruokailua sekä lomalle viettämään mukavaa aikaa poikaystäväni, Juliuksen sekä kavereideni seurassa:) Pyrin nyt rauhoittamaan viikonlopun enkä luo itselleni mistään stressiä enkä aikatauluta mitään. Käydään sitten vaikka ravintolassa syömässä, jos kaupassakäynti sekä ruoan suunnittelu ja valmistaminen vievät liikaa aikaa. Nyt aion vaan olla ja nauttia! En aio tehdä etukäteen minkäänlaisia suunnitelmia, minkä pitäisi poistaa sitä stressiä, jota itselleni kotilomilla onnistun luomaan. Jospa kerrankin antautuisin vaan virran vietäväksi ja katsoisin mitä tuleman pitää:)



Ihanaa ja rauhallista lauantaita teille kaikille! :)

<3:Laura

2 kommenttia:

  1. Kylläpä teillä on Juliuksen kanssa samaa näköä!! Mm. komeat silmät kummallakin! Ja fiksu ilme! Totta se on, että koira muistuttaa omistajaansa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nauratti joskus ihan kesällä, kun kuljettiin Jullen kanssa ulkona niin, että minulla oli valkoinen mekko ja juuri saman ruskeat asusteet, kengät ja laukku, kun Juliuksen turkin ruskea:D Silloin ainakin väritykseltä muistutettiin täysin toisiamme:D

      Poista

Otan ilolla vastaan teiltä kommentteja: niiden avulla voimme vaihtaa ajatuksia sekä antaa vertaistukea toisillemme :)