Miesten sairastuminen anoreksiaan tukee mielestäni kuitenkin sitä tosiasiaa, että kyse ei ole pelkästä sairaalloisen laihuuden ihannoinnista, vaan oikeasti aliravitsemuksen ja nälkiintymisen vaikutuksesta ajattelumalleihin ja käytökseen sekä sitä kautta kieroutuneesta suhteesta ruokaan. Olen keskustellut muutaman anoreksiaa sairastaneen miespuolisen henkilön kanssa ja olen todennut, että heillä vallitsee ajatuksissa täysin samanlaisia pelkoja ruokaa, tiettyjä ruoka-aineita ja syömistä kohtaan, kuin naispuolisilla anorektikoillakin. Kyse ei ole halusta olla laiha, vaan nimenomaan kieroutuneesta suhteesta ruokaan. Mutta myös heillä ilmeni aliravitsemustilassa ollessaan suuria vääristymiä mitä kehonkuvaan tuli, jonka he ovat itse tajunneet vasta ajan kanssa, oltuaan paremmassa kunnossa. Vaikka nämä kyseiset henkilöt ovatkin tahollaan parantuneet fyysisesti anoreksiasta, ovat jääneet tietyt ajattelumallit päälle, eikä suhtautuminen ruokaan ole vieläkään täysin normaalia.
Vaikka anoreksiaan sairastuneella henkilöllä sairastumisen taustalla ei olisikaan pyrkimys laihtua, kulminoituu sairaus kuitenkin painon ympärillä pyörimiseen ja sitä kautta laihuuden ihannointiin. Usein sairastumisen taustalla on kuitenkin pyrkimyys laihuuteen, ehkäpä sairaalloisenkin laihuuden ihannointi tai laihdutusyritys, joka on riistäytynyt täysin käsistä. Mutta monen kohdalla, kuten minun, sairastumisella ei ole kuitenkaan ollut mitään tekemistä laihduttamisen ja sairaalloisen laihuuden ihannoinnin kanssa. Poikien tai miesten sairastuminen anoreksiaan mielestäni tukee vaan entisestään sitä tosiasiaa, että anoreksia ei ole sairautena pelkkää sairaalloisen laihuuden ihannointia, vaan vakava psyykkinen sairaus, jonka taustalla on paljon monimutkaisempia tekijöitä, kuin pelkästään halu olla laiha. Joillakin sairastumisen taustalla toki on laihdutusyritys, joka on ajatunut täysin yli, mutta yhtä usealla mielestäni taustalla on muita syitä. Tällaisia syitä voivat olla masennus, huono itsetunto, jokin trauma tai mikä tahansa tarpeeksi raskas asia, joka ajaa uhrinsa anoreksian kynsiin. Moni purkaa pahaa oloaan alkamalla laihduttaa, mikä ajautuu liiallisuuksiin johtaen anoreksiaan sairastumiseen. Itse koen, että minun sairauteni taustalla on huono itsetunto ja pyrkimys kontrolloida asioita. Yleisesti anoreksiaa kuvaillaan kilttien, perfektionismiin taipuvaisten tyttöjen sairaudeksi, mutta eikö poikienkin keskuudesta löydy samanlaisilla luonteenpiirteillä varustettuja persoonia? Miksi tytöt ajautuvat purkamaan pahaa oloaan poikia useammin alkamalla kontrolloida syömisiään kuin pojat? Miksi juuri tytöt purkavat pahaa oloaan tällä tavoin?
Naisten suuremman osuuden anoreksiaan sairastuneista selittää osin luonnollisesti länsimainen kauneusihanne laihasta vartalosta, mikä vallitsee naisten keskuudessa. Miehillä ulkonäköihanteet ovat erilaisia, minkä uskonkin jarruttavan sairastumista sekä helpottavan parantumista. Mutta myös miehet tuntevat tyytymättömyyttä painoonsa ja saavat kuulla huomauttelua painostaan. Mutta olisivatko nuoret tytöt murrosikään tullessaan kuitenkin haavoittuvaisempia kuin pojat, mitä painon huomautteluun tulee? Itse en ainakaan unohda koskaan sitä, kun murrosiän kynnyksellä mummoni huomauttinut minun selvästi pyöristyneen. Jostain muistan lukeneeni, että miehillä tyytymättömyys painoonsa liittyy useasti lihasmassan puuttumiseen, ja nykyään syömishäiriölle altistuvatkin miesten keskuudessa eniten juuri ne, jotka hurahtavat treenaamiseen ja alkavat samalla säännöstellä syömisiään. Myös harrastukset, joissa painon tarkkailu on keskeinen asia, voi laukaista syömishäiriön. Tällaisia harrastuksia ovat esimerkiksi tanssi, voimistelu ja kaunoluistelu, joissa painoon ja ulkonäköön kiinnitetään paljon huomiota, ja jotka ovat hyvin naisvaltaisia. Toki miehilläkin on tällaisia harrastuksia, joissa paino on suuressa osassa, kuten esimerkiksi mäkihyppy ja painoon sidotut painoluokitellut harrastukset. Mutta uskon tässäkin suhteessa paineet alhaiseen painoon olevan yleisempää tyttöjen kuin poikien keskuudessa.
Mutta yhtä kaikki, jokin asia toimii kimmokkeena siihen, että ihminen ajatuu aliravitsemustilaan, mikä laukaisee anorektiset ajattelumallit. Mutta miksi sitten tytöt sairastuvat anoreksiaan useammin kuin pojat? Miksi miespuolisten henkilöiden laihdutusyritykset tai pyrkimykset terveellisyyteen eivät mene liiallisuuksiin yhtä usein ajaen heidät aliravitsemustilaan, joka laukaisisi anorektisen ajattelun? Vai jääkö poikien sairaudet useammin diagnosoimatta? Mitä mieltä te olette? Miksi tytöt sairastuvat anoreksiaan niin paljon helpommin kuin pojat? Miksi tytöt reagoivat ongelmiinsa alkamalla säännöstellä syömistään useammin kuin pojat? Paljon kysymyksiä, joihin ainakaan minä en keksi selitystä.
Onko jollain jopa henkilökohtaisia kokemuksia tai läheisenä koettuja kokemuksista asiasta? Vaikka kuinka itse yritin pyöritellä asiaa mielessäni, en saanut mielessäni asialle sen selkeämpää vastausta, mutta asia tosiaan lukijani kysmyksen kautta alkoi kiinnostaa entistä enemmän minua. Kertokaa te fiksummat mielipiteitänne asiaan!
<3:Laura
P.s. Tilastotiedot ovat Duodecimin Psykiatria -teoksen uusimmasta, vuoden 2011 painoksesta.
Kiitokset tästä hienosta kirjoituksesta Laura! Tilastotiedotkin aiheesta olivat valaisevia. Olinkin huomannut, että anoreksia on naisilla ja tytöillä paljon toista sukupuolta yleisempää.
VastaaPoistaItse olin mietiskellyt, että voisikohan ero johtua jossain määrin juuri kulttuurillisten kauneusihanteiden eroavaisuuksista. Naisten kohdalla länsimaissa on pitkään ollut tuo jonkinmoinen hoikkuusihanne ja miesten kohdalla on jo pitkään ihailtu erityisesti lihaksikkuutta. Menisiköhän osalla tytöistä tosiaan siksi helpommin överiksi laihuudentavoittelu ja osalla pojista/miehistä tuo lihaksien tavoittelu ihan yli...lopulta niin , että se bodaaminen, ruuan tarkkailu, rasvojen välttely yms on jo ihan elämää rajoittavaa. Lopulta mies voi ahdistua, jos ei toimi ihanteittensa ja suunnitelmiensa mukaan lihasten metsästyksen tiellä. (Tuo fitness/kehonrakennus ym vastaava kulttuurihan voi mennä ihan ahdistavaksi toki naisillakin.)
Mikäli joku mies bodaa pakonomaisesti (vaikkapa samoista laukaisevista syistä kuin joku taas rajoittaa syömistään ja sairastuu anoreksiaan )ja voi sisäisesti huonosti, sitä ei ehkä löydetä kovin helposti ja siitä ei niin helposti saa mitään diagnoosia.
Niinpä ajattelisin, että miehillä ahdistuksen hallinnan yritykset pakonomaisen tietynlaisen syömisen ja liikunnan avulla voi ilmetä anoreksian sijaan usein elimistön rasvaprosentin alentamisen haluna ja lihaksien kasvattamisen pakkona. Missä se terveen ja sairaan toiminnan raja sitten menee esim kehonrakennusympyröissä, se on toki määrittelykysymys ja riippuu varmaan siitäkin, miten hyväksi ihminen itse olonsa tuntee.
Olen miettinyt, että nyt, kun kauneus/komeusihanteet ovat jonkin verran muuttuneet, niin lieneeköhän sillä vaikutusta syömishäiriöiden esiintyvyyteen.
Nykyään on alettu ihailla entistä enemmän lihaksikkaiden miesten ohella myös laihoja miesmallityyppejä (Myös ns. fruittaripojat näyttävät usein ihailevan laihuuttaa ja tosi kapeita housuja ynnä androgeenimpää olemusta). Joten ehkäpä on riski, että varsinkin nuoret muotia rakastavat pojat saattavat joskus häilyä uhkaavasti anoreksian rajamailla. Ehkä sitä anoreksian mahdollisuutta ei kuitenkaan niin helposti ajatella poikien kohdalla ja näin se jää diagnosoimatta.
Itse olen yhteen nuoreen "emopoikaan" (hmm, meniköhän termi nyt oikein)kiinnittänyt huomiota siinä mielessä, että hän on nopeasti laihtunut tosi paljon ja kertoi juuri erään kuvansa yhteydessä, että vain poseeraa ruoka kädessä, mutta ei kyllä todellakaan syö sitä. Ihan netin välityksellä jo vähän huolestuin tilanteen kehityksestä.
Toisaalta, kun lihaksikas ja voimakas nainenkin alkaa olla jo yksi mahdollinen kauneusihanne, niin osa nuorista naisista ehkä meneekin joittenkin ongelmiensa takia sitten helposti ääritreenaajaksi ja bodaajaksi vaikkapa fitnessmaailmaan (anoreksian tilalle tavallaan).
Kaunis päivä tänään-blogin Jutta kirjoitti kiinnostavasti blogissaan fitnessurheilijataustastaan. Hän kertoi voineensa silloin sisäisesti huonosti, vaikka ulkoisesti näytti hyvältä ja sopusuhtaiselta. Jatkuva lihasten syynääminen , kaloreitten ja rasvojen miettiminen olikin ahdistavaa eikä todellista iloa tuottavaa. Jutta olikin sitä mieltä, että fittnessurheilu voi olla myös laillistettua, yleisesti hyväksyttävää syömishäiriötä...ainakin joissakin tapauksissa.
Ehkäpä henkisen puolen ongelmat näyttäytyvät pojilla/miehillä siis tosiaan jonkinlaisina epätyypillisempinä syömishäiriöinä ja pakonomaisena punttien nosteluna ynnä rasvan kartteluna. Joillakin homma menee ehkä ortoreksian puolelle eli ahdistaa, jos ei syö ja liiku ihanteellisen terveellisenä pitämällään tavalla jatkuvasti. Sellaisiinkin miehiin olen törmännyt.
Sinänsä ortoreksia ja pakkomielteinen bodaaminen yms ovat varmastikin vaarattomampia sairaudenmuotoja kuin anoreksia, mutta mikään pakonomaisuus tuskin tekee ihmiselle tietenkään hyvää.
Nämä ovat mielenkiintoisia asioita pohdiskella. Blogisi on kaikin puolin todella kiinnostava ja koskettava! :)
Kiitos taas kivoista sanoistasi:)
PoistaMinä luulen myös, että miehillä anorteksian ja syömishäiriön diagnosoiminen on paljon haastavampaa. Pojilla rasvaprosentti voi luonnollisestikin olla alhaisempi kuin naisilla, lihasten määrä suurempi, joten pelkän painoindeksin tuijottaminen diangonsoinnissa ei käy yhtä helposti kuin naisilla. Tytöillä myös kuukautisten poisjääntikin kertoo jo liian alhaisesta painosta.
Välillä raja normaalin ja syömishäiriöisen ruokailun välillä on niin häilyväinen, että on tosiaan vaikea määritellä kummalla puolella kuljetaan. Uskon, että myös miehet ovat tulleet naisten tavoin päivä päivältä tietoisammaksi syömisestään ja kiinnittävät ruokailuun ehkä juuri lihaksikkaan kropan tavoittelun kautta aina vaan enemmän ruokailuun, ruoan energiasisältöön ja kaloreihin. Uskon, että miehet kärsivät jonkin sortin syömishäiriöstä tai ainakin ortoreksiasta paljon enemmän, kuin sitä osataankaan ajatella. Juuri tuollainen fitness-tyyppinen kilpailu on mielestäni hyvä esimerkki siitä, missä menee terveen ja sairaan syömisen raja, sillä fitness-mallien syöminen ruokien punnitesemisineen on kaikkea muuta kuin tervettä minun mielestäni! Ja kaikki tällainen toiminta voi helpostikin johtaa anoreksiaan.
Mutta uskon jotenkin, että anoreksiaa sairatuneiden poikien määrä on kasvamassa, mutta juuri diagnosointi on vaan vaikeampaa.
Mielenkiintoista pohdintaa. No niin, nyt tää kommentointi vihdoin onnistuu. Mulle tuli mieleen se, millaisen mallin aikuiset antavat. Lihavat miehet suhtautuvat yleensä huumorilla kokoonsa, mutta naiset häpeävät pientäkin ylipainoa. Tämä on varmasti karkea yleistys, mutta tällainen yleiskuva minulla on. Ja sitten tuntuu, että pojat voi jopa ajatella, että iso mies se vasta mies onkin. Vaikka toisaalta lihavat pojat joutuu valitettavan usein koulukiusaamisen uhreiksi. Kuitenkin tuntuu, että tytöille on paljon paljon vähemmän sellaista esimerkkiä, että oltaisiin itsestä ylpeitä sellaisina, mitä ollaan. Vai mitä mieltä olette?
VastaaPoistaTuo on kyllä totta, että ainakin ulkopuolisen silmin monet isompikokoiset miehet suhtautuvat huumorilla vartaloonsa ja painoonsa. Usein voin hyvinkin olla niin, ettei se tosiaan ole edes niin iso asia kyseiselle henkilölle itselleen. Yleisestikin on tuntunut aina, että naisten vartaloon kiinnitetään paljon enemmän huomiota jo ihan julkkistenkin keskuudessa. Helpommin sitä huomioidaan julkkisnaisten muuttuneita muotoja kuin miesten.
PoistaJa tuo vasta totta onkin, että tytöille ei lainkaan anneta sellaista esimerkkiä, että saisi olla ylpeä kiloistaan! Sellainen on todella harvinaista. Ja murrosikään tullessa muuttuvaan vartaloon kiinnitetään juuri tyttöjen kohdalla paljon enemmän huomiota, kun pojilla taas "lapsenpyöreys" usein katoaakin näissä vaiheissa. Mutta tuo on tosiaan huomionarvoinen asia, että miehet voivat olla "isokokoisuudestaan" ylpeitä ja luoda siitä jonkin sortin "imagon" itselleen, kun taas tyttöjen ei anneta olla juuri sellaisia kuin ovat.
Löysin tälläisen mielenkiintoisen artikkelin aiheeseen liittyen:
VastaaPoistahttp://www.poliklinikka.fi/hyvan-mielen-kanava/artikkelit/pojat-toipuvat-tyttoja-paremmin-anoreksiasta-0423348
Mielenkiintoinen artikkeli! Kiva kun toit esiin sen:)Oli ihan pakko kopioida artikkelista pätkä tänne, sillä tämä asia oli ainakin minulle aivan uutta tietoa asiasta ja todella mielenkiintoinen yksityiskohta!
Poista"Näyttää siltä, että anoreksiaan sairastuvat pojat toipuvat tyttöjä paremmin ja nopeammin. Syinä eroon voivat olla hermoston välittäjäaineiden erot sukupuolten välillä sekä sukupuolten erilaiset ihannepainoon liittyvät asenteet. Urheilua harrastavat pojat voivat myös yksinkertaisesti tulla järkiinsä, kun lihasmassa vähenee ja urheilutulokset huononevat dramaattisesti."
Erityisesti tuo hermoston välittäjäaineiden erojen vaikutus parantumiseen oli minulle ihan uutta tietoa!