Olen elänyt monta vuotta siinä ajatuksessa, että ostan sitten vinon pinon uusia farkkuja, kunhan vaan saavutan taas normaalipainoni. Sitä on tässä odoteltu ja odoteltu, mutta vielä sen aika ei ole tullut. Olen tietoisesti vältellyt housujen ja hameiden ostoa, sillä painonvaihtelut tuntuvat minulla selvimmin alavartalossani. En ole halunnut ostaa alipainoisena ollessani juurikaan housuja, sillä tällöin painonnousun hyväksyminen tuntuisi entistä vaikeammalta, kun huomaa konkreettisesti jonkun vaatekappaleen jäävän pieneksi. Minua on helpottanut se ajatus, että kaapissani odottaa minua lukuisat housut, jotka kertovat, kun painoni on oikea. Nämä housut ovat ajalta, jolloin olin terve, voin hyvin ja olin tyytyväinen kroppaani. Ne toimikoot mittareina minun biologisesta painostani.Otin toissa viikonlooppuna jo ison harppauksen kohti uuden, muodokkaamman vartalon hyväksymistä sovittelemalla hieman vanhoja farkkujani. Vielä tyhjää tilaa jäi sen verran, että vaaka ei todellakaan ole minulle valehdellut, vaan on kertonut totuutta siitä, missä painoni suhteen mennään: vielä on kiloja tavoitteeseen. Viime viikonloppuna otin uuden askeleen kohti muuttuvan vartalon hyväksymistä uskaltautumalla vetämään jalkaani farkkulenggingsit ja mitä tapahtuikaan: ne istuivat juuri eikä melkein. Hetken aikaa tuijotin kauhuissani muotojani mukailevia housuja, mutta päätin heittää kauhistelut menemään: näyttävät vaan hyviltä, kun eivät lökötä päällä! Vielä jokin hetki sitten - ja myönnän että hieman vieläkin - anorektikko-minä sai valtavaa tyydytystä siitä, että farkut lököttivät ja suorastaa putosivat jalastani. Mutta ei enää, ainakaan lähellekään samoissa määrin. Nyt haluan oikeasti niiden näyttävän hyvältä :)
Myös riippuvuus kokolapussa olevaan merkintään saa loppua nyt! Se, mitä kokolapussa lukee ei ole olennaisinta vaan se, miltä vaate päällä näyttää. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä farkkujeni tuumakokoa, eikä se heitä kiinnostakaan. Miksi siis itse murehtisin siitä? Varsinkin kun koot vaihtelevat niin paljon riippuen siitä, minkä merkkinen vaate on ja missä se on valmistettu. Joten tästä lähtien unohtakaamme kokolaput ja keskitytään olennaiseen - ulkonäköön. Tässä asiassa saa olla pinnallinen :) Ja samaisella viime viikonlopun vaatekaappireissullani lensivät kirpparipinoon kevättä varten ostetut pinkit farkut: eihän naisen päälle kuulu lastenvaateosastolta ostetut housut. Vaikka äiti minua housuja ostaessani varoittelikin, uskoin olevani niissä mitoissa vielä pitkään, mutta toisin kävi. Housut ovat nyt pienet, joten nyt vaan uusia metsästämään - ja tällä kertaa ihan sieltä aikuisten naisten vaateosastolta. Eli siinä mielessä kokolapulla on väliä; koon tulee olla tuumina tai kokonumeroina, ei senttimetreinä!
Pidän myös sitä askeleena kohti normaalipainoisen vartalon hyväksymistä, että uskallan käyttää istuvia vaatteita. Kasvavan takamuksen myötä en halua alkaa häpeämään vartaloani peittämällä sitä isoihin, kaapumaisiin vaatteisiin, vaan haluan silti käyttää istuvia ja juuri oikeankokoisia vaatteita. Vaikka itseäni muutos kauhistuttaa, tiedän jokaisen terveen ihmisen olevan sitä mieltä, että muutosta on tapahtumassa ja ainoastaan parempaan suuntaan. Oman anorektisen mielen on kohteliaisuuksia vielä vaikeaa ottaa vastaan, mutta terve puoleni yrittää jo pinnistellä kovasti sanaa kiitos ja hymyillä päälle.Muotimaailma ei kuitenkaan tee meille oman vartalon hyväksymistä helpoksi. Kaikki lehdet täyttyvät näin kevään tullen toinen toistaan ihanammista vaatteista, mutta mitä se myös tuokaan mukanaan: toinen toistaan laihempia mallivartaloita. Niin ihanalta kuin tuntuukin selailla muotikuvastoja ja nettivaatekauppojen valikoimia, ottaa se koville, mitä oman vartalon hyväksymiseen tulee. Välillä tuntuu, että monet vaatteet on valmistettu kaikkea muuta kuin tavallisen vartalon omaaville, vaan jokaisen pitäisi omistaa hoikat kilometrisääret, jotta housut istuisivat. Joten pientä itsesuojeluvaistoa tässä vaiheessa tulee vielä omata, ja jättää liika muotikuvien katselu vähemmälle. Parasta vaan kävellä itse vaatekauppaan ja katsoa, mikä näyttää parhaalta oman itsensä päällä :)
<3: Laura
Siis jotkut muut housut ku ne pinkit tavotehousut heitit pois?
VastaaPoistaHalaus <3
Ne tavoitehousut ovat yhä olemassa :) Ehkäpä ensi viikonloppuna rohkaistun niitä sovittamaan, jaiks! Nämä pinkit farkut olivat ostoshairahdus tammikuulta:/ Mutta mitäpä sitä suremaan, kun aina voi ostaa uudet :D
PoistaHalaus<3
ääää miten tuo kuullostaa niin järkevältä, mutta samaan aikaan niin kauhealta mielessäni. En ole minulle terveydellisesti ja minulle biologisesti olevassa painossa ´lähellekään. Tässä vaan on se pulma,että ruumiinrakenteeni on lihaksikas ja treenattu mutta minulla on vaan luuta ja lihasta, ei rasvaa juuri mitään. Niin tämä vaateasia on vaikea. Haluan pysyä juuri tässä en lihoa,enkä laihtua yhtään enää,mutta pari kiloa olisi saatava jos menkat tulisi takaisin.. ja ne on pakko saada takaisin! Pidän tällä hetkellä tärkeämpänä sitä että kuhan housut eivät vaihdu tai että ne jäisivät pieneksi. En halua sitä, ja eilenkin kaupoilla äiti sanoi että siitä 36 pitää housuissa pikkuhiljaa luopua,että osta isommat. No ne housut jäi zsinne sitten. En kestä ajatusta isommista housuista, en vaan kestä. Haluan olla tässä ja parantua. Mutta tiedän että voisin paljon paremmin ja saisin elämästä irti enemmän, jos saisin painoa lisää. Ei olisi heti seuraavan tunnin jälkeen nälkä, vaikka juuri söi rekkamiehen annoksen.. järkyttävää! Haluatko antaa jotain rohkaisun sanoja,jos nyt ymmärsit jotakin :D
VastaaPoistaYmmärsin täysin mitä tarkoitat! Ihanaa kuulla, että joku muukin täällä haluaa oikeasti sen oman biologisen painonsa, jossa menkat tulisivat ja kroppa toimii normaalisti! Olen saanut tarpeekseni varoitteluista, että "nyt sinut lihotetaan valtavaksi siellä osastolla!" (lähinnä kyllä vaan yhdeltä ja samalta kommentoijalta..) Minäkin kun niin haluan, että kaikki fyysiset toiminnot pelaisivat normaaliin tapaan!
PoistaMutta ymmärrän kyllä ahdistuksen aiheesi, sillä minäkin olen niin jumiutunut siihen kokolappu-asiaan..:( Mutta mieti sanojasi, jotka juuri minulle kirjoitit: kun paino nousisi normaaliin, voisit paljon paremmin ja saisit elämästä paljon enemmän irti. Mieti niitä kaikkia hyviä asioita, joita painon normalisoituminen toisi mukanaan, minua se ainakin helpottaa valtavasti. Minulla on noussut paino melko vauhdikkaastikin tässä viime päivien aikana, mutta tiedätkös mitä: mieli sopeutuu! Mieli sopeutuu korkeampaan painolukemaan ja silmä siihen, mitä peilistä näkee. Helppoa se ei todellakaan ole ja tulee ahdistamaan vielä pitkään, mutta kyllä se mieli sieltä perästä tulee!
Olet onnekas, jos olet ruumiinrakenteeltasi treenattu. Jos painosi nousee, se ei tule jäämään sinuun läskinä, vaan lihaksina. Ja lihashan tunnetusti painaa enemmän kuin läski. Ja ne pari kiloa - kukaan ei oikeasti huomaa niitä sinussa millään lailla! Mutta jos se tuo sinulle itsellesi paremman olon, kannattaisiko uhmata ahdistusta ja taistella itselleen ne pari lisäkiloa?
Ja ensikerralla kun menet äitisi kanssa vaateostoksille jätät kokolaput rauhaan ja otat sovituskoppiin mukaan pinon farkkuja ja otat ne, mitkä istuu ja näyttää oikeasti hyvältä :) Leikkaat vaikka kokolapun kotiinpäästyäsi irti;)
Ei näistä minun sepustuksistani varmaan mitää apua ollut, mutta haluaisin vaan niin kovasti rohkaista sinua pääsemään irti peloistasi, mitä siihen painon normalisoitumiseen tulee! Minä tsemppaan painoni täällä normaaliin ja sinä siellä, jooko? :) Sitten elämä maistuu paljon paremmalta! :)