Erilainen viikko

Tämä viikko olisi voinut olla erilainen. Tai oikeastaan sen olisi pitänyt olla täysin erilainen. Joulukuisen kotiutuksen jälkeen olin suunnitellut olevani maaliskuun loppuun asti sairauslomalla, jonka aikana olisin onnistunut kotona nostamaan painoni normaaliin. Olin suunnitellut, että heti huhtikuussa olisin aloittanut oman alani töissä kokopäiväisesti. Ja tällä viikolla minun ja poikaystäväni olisi pitänyt olla aivan jossain muualla kuin täällä Suomessa - ja minun varsinkin aivan jossain muualla kuin osastolla. Poikaystävälläni oli tämä viikko talvilomaviikko, jolle suunnittelimme jo pitkään reissua etelän lämpöön. Pitkin talvea olemme mummoni ja pappani avustuksella kartoittaneet matkakassaa, jonka avustuksella meidän piti lähteä kauas pois ja ottaa kunnon irtiotto tästä kaikesta. Toisin kuitenkin kävi. Sen sijaan, että olisimme palaamassa ruskettuneina ja rentoutuneina lomalta etelän lämmöstä, olemme täällä Suomessa: minä osastolla ja poikaystäväni yksin kotona. Poikaystävälläni viikko on kulunut siivotessa ja rempatessaan isällään, minulla taas tsempatessa sairauteni suhteen osin kotona, osin osastolla.

Viime huhtikuussa teimme kahden viikon matkan Thaimaan Krabille, mikä oli aivan ihana kokemus. Olin juuri kotiutunut Helsingistä osastolta ja kaipasimme molemmat poikaystäväni kanssa irtiottoa arjesta: minä sairaudestani ja hän töistä. Matka oli unelmien täyttymys ja suureena haaveenammme olisi ollut kokea vielä jotain upeampaa tänä talvena. Thaimaahan lähdimme rinkkojemme kanssa ilman sen kummempia suunnitelmia yöpymispaikoista tai matkan kulusta. Tämä oli jotain aivan uutta minulle, listojen tekijälle ja suunnittelijalle, joka ei koskaan tee mitään spontaania. Oli ihana saada uusia kokemuksia ja huomata, että asiat sujuvat, vaikka niitä ei sen suuremmin etukäteen suunnittelisikaan. Vaihdoimme Krabin alueella kohteita fiiliksen mukaan ja muistona ei ole muita kuin ihania asioita, uusia kokemuksia. En ole ikinä ollut mikään reissaaja tyyppi, mutta tuo matka herätteli nukuksissa ollutta matkaintoani ja kovasti odotin jo tämän vuoden reissuamme. Poikaystäväni  ystävät olisivat lähteneet nyt tänä talvena samoihin aikoihin Malesiaan, joten olisimme voineet lyöttäytyä yhteen ja lähteä porukalla reisssuun. Haaveilimme pitkään eri lomakohteista ja suunnittelimme ja unelmoimme. Kävimme aina säännöllisesti tutkimassa edullisia lentoja ja eri matkakohteita. Mutta kuinkas sitten kävikään - jälleen kerran esiin astui anoreksian mahtava voima ja pisti suunnitelmat uusiksi.

Tämän sairauden kanssa olen oppinut, että mikään ei ole varmaa. Aina olen ollut luottavainen, halunnut tehdä suunnitelmia ja uskoa siihen, että tällä kertaa voin elää suunnitelmieni mukaan. Mutta eihän elämässä muutenkaan mikään ole ikinä varmaa. Suunnitelmat muuttuu ja yllätyksiä tulee, halusit tai et. Olen joutunut sairauteni vuoksi selviämään pettymyksistä pettymysten perään. Olen joutunut perumaan työpaikkoja, suunnittelemaan koulunkäyntini uusiksi ja sopeutumaan aina tilanteisiin, joihin sairauden vuoksi olen ajautunut.  Olen menettänyt tapahtumia, juhlia ja aivan arkisia asioita sairauteni vuoksi. Haaveet, unelmat ja toiveet ovat romuttuneet usemmin kuin kerran, kun eteen on tullut yhtäkkinen joutuminen osastohoitoon. Tällöin kaikki asiat ovat jääneet kesken ja suunnitelmat on peruttu. Nytkin olen joutunut sopeutumaan ajatukseen, että tulevaisuus esimerkiksi töiden suhteen on täysin avoin. En voi tietää päivää, jolloin kotiudun, joten en voi sopia mitään. Minun täytyy vaan elää päivä kerrallaan, punnitus kerrallaan, kotiloma kerrallaan. Tällä kertaa minun täytyy malttaa mieleni ja hyväksyä ajatus siitä, etten voi tehdä kauaskantoisia suunnitelmia. Ainoa mitä voin tehdä, on tehdä kaikkeni sen eteen, etten joudu enää koskaan sairauteni vuoksi elämään ainaisessa epävarmuudessa. Elämässä tulee yllätyksiä muutenkin riittävästi eteen, joten nyt aion pitää huolen siitä, ettei sairauteni enää kertaakaan muuta suunnitelmia ja tuota pettymyksiä.

Mutta tähänkään asiaan ei maailma kaatunut ja nyt vaan etsimään hyviä puolia asiasta! Meillä on nyt hyvä pohjakassa valmiina matkaa varten, jonka voimme toteuttaa sitten kun on oikeasti sen aika:) Sillä aikaa voin nauttia alkaneesta keväästä (joka tosin otti viimeyön lumisateella hieman takapakkia), nauttia kevätauringosta ja haaveilla Suomen kesästä:)

<3:Laura