Oma kammoni ruokaa kohtaan liittyy vain ja ainoastaan kaloreihin. Vaikka sairauteni lähti liikkeelle ortoreksiana, ajatuksesta elää terveellisemmin, kulminoitui se hyvin pian pelkkiin kaloreihin. Jogurtti ei ollutkaan enää jogurtti, vaan kasa kaloreita. Vaasan ruispala ei ollut enää leipä sämpylän tapaan, vaan leipä jossa on vähemmän energiaa. Päässälaskutaitoni kehittyi huimasti, kun pyörittelin jatkuvasti mielessäni ruokien kalorimääriä. Näpyttelin niitä koneelle saadakseni tietää päivän kokonaiskalorimäärän. Päähäni ei muuta mahtunutkaan kuin kalorit- tai pikemminkin kalorittomuus. Asetin jatkuvasti aina vaan alemmas ja alemmas kalorimäärän, joka saisi maksimissaan tulla päivässä täyteen. Määriä en viitsi tänne kirjoittaa, sillä se ei edes ollut tämän tekstin pääpointti, enkä halua millään lailla lietsoa sairaalloisen vähiä energiamääriä.Kaloripelon lisäksi pelkoni liittyen ruokaan koskee nälkää. Pelko nälän tunnetta kohtaan on kasvanut aivan sietämättömäksi. En haluaisi enää ikinä joutua kokemaan nälkää ja pohtimaan, milloin saan syödä seuraavan kerran. Milloin annan itselleni luvan syödä seuraavan kerran. Sen vuoksi syömiseni on hidasta, täynnä erilaisia rituaaleja ja muiden silmissä kummallisia piirteitä. Syön kuin peläten, että kohta näen taas nälkää, etten saa ruokaa enää ikinä. "Mikäli nyt venytän tätä ruokailua, en joudu kokemaan niin pitkään näläntunnetta odotteassani seuraavaa ruokailukertaa", ajattelen. Vaikka anorektikkona minun pitäisi haluta vältellä ruokailutilanteita, samalla pelkään, että mitä jos seuraavaa ei tulekaan. Kun on tarpeeksi kauan, jo vuosia, elänyt nälässä, itseään kituuttaen, ei sitä haluaisi enää koskaan kokea. Miten onkaan siis mahdollista samanaikaisesti pelätä ja haluta ruokaa niin kovasti? Miten voi saada tyydytystä nälästä, syömättömyydestä ja itsensä kituuttamisesta, kun samalla haluaisi saada mielihyvää taivaallisen makuisesta ruoasta? Valitettavasti tuo ensimmäinen, se järjettömän kuuloinen ajatus, voittaa lähes poikkeuksetta anorektikon mielessä.
Nykypäivänä et voi välttyä kaloreilta missään, söit sitten mitä tahansa. Jopa purkkapussin kyljessä lukee, kuinka paljon kaksi purkkapalaa kaloreita sisältää. Mihin maailma on oikein mennyt, kysyn minä? Muistan jopa lukeneeni eräänkin kerran Sport-lehden palstalta asiantuntijalle suunnatun kysymyksen, voiko purkalla lihottaa itseään?! Itse en aikanaan juuri tuosta syystä purkkaa kyennyt syömään, mutta nyt pystyn jo tajuamaan asian järjettömyyden. Et voi ottaa mitään ruokaan liittyvää kaupassa käteesi ilman, että etukyljessä loistaa isolla annoksen kalorimäärä. Eikö se riittäisi, että se lukisi sillä pienellä präntillä siellä pakkauksen takana? Itselläni kammo ylimääräisiä kaloreita kohtaan meni jopa niin pitkälle, että leivän päälle päätyi yhden kurkkusiivun sijaan puolikas - puolikas!
Itse havahduin kaloreiden olemassaoloon vasta oireiluni alettua. Sitä ennen olin elänyt autuaan onnellisena tietämättä kaloreista hölkäsen pöläystä. Muistan ikuisesti ensimmäisen työharjoittelupaikkani ohjaajani kommentin eväistäni: "liikutko kenties minkä verran, kun syöt melko rasvaista ruokaa?". Olin aivan ymmälläni, olinhan juuri syönyt tavallisen jogurtin ja karjalanpiirakan. Itse kun koin ne terveellisiksi. Minulle ei ollut tullut mieleenikään tarkistaa, paljonko joguttini rasvaa tai energiaa sisälsi, vaan pääasia oli, että se maistui minusta hyvältä.
"Salaatti on lempiruokani", saattaa joku anorektikko väittää, siihen jopa ehkä itsekin uskoen. Itse olen kuitenkin nimennyt lempiruoakseni aina pitsan, vaikka en sitä todellisuudessa ole pystynyt vuosiin kunnolla syömäänkään. Ristiriitaista ehkä, mutta totta. Kyllä se minusta silti hyvää on, vaikken sitä juuri nyt itselleni sallikaan. Eläessäni lähinnä salaatilla, rasvattomalla jogurtilla, omenoilla, läkerol-pastilleilla ja light-limsoilla loin itselleni illuusion, että ne olivat minulle suurta herkkua. Päivän kohokohta oli aamiaiseksi ja iltapalaksi nautittava omena - oi mikä ihana makeus. Ja mikä tekikään salaatistani parempaa, kuin tölkkiherkkusienet, jotka itselleni soin. Niin hyvää, vakuuttelin itselleni sekä muille.
vs. 
Myönnän yhä olevani melko kiinni kaloriajattelusta. Aina kun sairaus ottaa minusta tiukempaa otettaan, sorrun laskemaan kaloreita. Vieläkään en voi olla ostamatta sitä kevyintä jogurttia ja vähäkalorisinta leikettä. Vielä täällä sairaalassa ollessanikin käyn itse ostamassa jogurttini, jotta saan juuri sellaisen kuin haluan. Pelkään suunnattomasti rasvaa, juustoa ja kermaa, ja tarkistan kaikkien tuotteiden kalorimäärät lähes poikkeuksetta. Mutta paljon on muuttunutkin. Nyt näen realistisemmin sen, miten paljon ihminen oikeasti tarvitsee energiaa. Ja täällä osastolla en kaloreita edes voisi laskea saatikka halua, onhan syömäni ruokamäärät niin valtaisia. Pystyn kuitenkin jo ajattelemaan, että tarvitsen nyt kaiken tämän energian. Ruoan tulee olla monipuolista, eikä sen ole mitenkään mahdollista koostua pelkästään salaatista. Ihminen tarvitsee kaikkia ravintoaineita - jopa sitä sokeria ja rasvaa. Ruoka ei ole kaloreita vaan ruokaa - ruokaa! Elintärkeä asia meille jokaiselle elävälle olennolle.
Tämä postaus katosi nyt hieman sen alkuperäisestä tarkoituksesta uppouduttuani kaloreiden kummalliseen maailmaan. Tarkoitukseni oli siis välittää teille se ajatus, että ruoka on paitsi ravinnon lähde, myös nautintoaine. Siitä saa ja tulee nauttia. Se ei ole keneltäkään kiellettyä, eikä siinä ole mitään hävettävää myöntää nauttivansa ruoasta, jokus jopa himoitsevan sitä. Ei terveillä, mutta ei myöskään meillä syömishäiriöisillä. Vaikka meillä syömishäiriöisillä syyllisyys ja huono-omatunto tulevat poikkeuksetta kylään, emme voi sitä ääntä täysin hiljentää. Mutta siihen pyritään ja ehkä vielä joskus myös me voimme nauttia ruoasta ilman sitä sisällä nakuttavaa ääntä. Mitään en niin paljon toivo tämän asian suhteen kuin sitä, että vielä jonakin päivänä - toivottavasti mahdollisimman pian - otan ravintolassa annoksen, jonka oikeasti haluan, enkä sitä, jonka pieni syyllistävä ääni sisälläni käskee ottamaan!
Laura, joka osaa jo jotenkin nauttia ruoastaan
Tämä teksti on ihan kuin suoraan omasta elämästäni - niin tuttua! Sallitut ruokailuhetket ovat päivän kohokohtia, silloin saa syödä ja silloin pitää todella ottaa hetkestä kaikki irti.
VastaaPoistaSairaimmillani kaikki ruoka oli vain kaloreita, enää en onneksi enää ajattele niin. Silloin en pystynyt laittamaan edes kurkkua leivän päälle, koska se olisi ollut ylimääräistä. En ainakaan ikinä myöntänyt, että olisin nauttinut ruoasta, koska uskottelin itselleni kaiken energiaa sisältävän olevan syntistä. Onneksi enää ei ole näin ja pystyn huutamaan vaikka keskellä ruokalaa ruoan olevan hyvää.
elämä on lyhyt, joten kannattaa syödä niin paljon kun jaksaa ;)
Blogissani on muuten sinulle kiertävä awardi, käy nappaamassa jos huvittaa :)
Tämä on varmaan sulle terapeuttista kirjotella juttuja blogiin, mut moni varmaan tulee hakemaan thinspoa ja siks kannattaa olla varovainen miten kirjottaa omasta sairaudesta. Ite ainaski oon jo löytäny tän blogin avulla monia keinoja kuluttaa lisää energiaa ja venyttää nälkää pidemmälle ja edistyä tässä sairaudessa mitä haluan enemmän kun mitään muuta. Ja pakko sanoa myös että en tiedä missä tilassa olet omasta mielestäsi noissa kuvissa, mutta mun silmiin näytät hyvältä ja ihan normaalilta, et mitenkään anorektiselta ees... Voi olla et mulla on vääristynyt mieli mut en mä tota pizzaa pistäis suuhuni mistään hinnasta, enkä kyllä ajattele että mun tarttis nauttia ruoasta niinku muut, mä vihaan ruokaa!!! Hiilarit tuhoo kroppaa sitä on tutkittu nykyään tosi paljon ja viel yhdistettyinä johonkin sulatettuun juustoon niinku pizzassa on pahin yhdistelmä lihomisen kannalta. Mut siis hyvä jos haluut syödä normaalisti ja silleen ja jos sua ei haittaa kaikkien aineitten epäterveellisyys. vois tietty olla et ois vapaampaa olla ilman kaikkii rajotuksia, mut mul on ainaki jo osa elämää tää sairaus enkä haluu tuhoo itteeni millään sokerilla ja rasvalla. Et sillee...
PoistaItse olen yrittänyt kyllä kaikin keinoin välttää tuollaista thinspoa, joten pyydän oikeasti anteeksi, jos sen sellaisena olet kokenut. Päin vastoin olen pyrkinyt kaikkeen päinvastaiseen, juuri sitäkin tässä postauksessa yritin, että ruoka ei ole pahaksi vaan hyväksi!
PoistaHuomaa, että olemme aivan eri tilanteissa sairautemme kannalta eikä niitä kannata millään tavalla verrata toisiinsa. Jos koet blogini jotenkin haitalliseksi itsellesi, ei sitä sinun tarvitse lukea. Toivon kuitenkin, että pääset elämässäsäsi eteenpäin, siitä huolimatta, että sitä et taida itse haluta..
Laura
Kaylle, kiitos taas kommentistasi! :) Onneksi sinä et kokenut postaustani samalla tavalla kuin jälkeesi kommentoinut anonyymi! Tuli ihan surullinen mieli siitä, sillä olen kaikin keinoin halunnut välttää anoreksiaa ihannoivaa kirjoitusotetta ja sen sijaan luoda sitä positiivista tsemppihenkeä! Mutta jokainen on sairautensa kanssa eri vaiheessa, me kaksi jo sitten paremmassa - onneksi.
PoistaKäyn toki kurkkaamassa blogissasi minkälaisesta awardista on kyse ja nappaan sen mukaani, kiitos! :)
Laura
Hei.. Asiaa ja myös sen vierestä.. Onnea oikeasta suunnasta elämässäsi ja voimia <3 mutta siis minua askarruttaa yksi kysymys.. Miten koet sairauden keskellä esim karppauksen, elämäntapa jota moni käyttää ensin painonpudotukseen ja sen jälkeen ottaa sen elämän tavakseen.. Siis että miltä se kuullostaa sinusta kun välttelet rasvoja ja kermoja ja juustoja lihoamisen ja kaloreiden pelossa niin mitä mieltä olet kun esim. lehdissä lukee että joku laihdutti karppaamalla 15kg syömällä em ruokia ja paljon muuta?
VastaaPoistaKiitos kommentistasi :) Tämä aihe on minulle todella arka aihe, sillä pyrin nyt tietoisesti välttämään kaikkea "infoa", joka koskee jotenkin erityisruokavalioita ja laihduttamista. Haluan vältellä esimerkiksi tällaisten lehtijuttujen lukemista. Tämä juontaa ehkä juurensa siihen, että ollessani hoidossa, ravitsemusterapeutit painottavat, että ruoan tulee olla monipuolista, myös hiilareita sisältävää. Hoitajatkin korostavat, että mikään, mikä liittyy jollakin tavalla laihduttamiseen tai "kiellettyihin" ruokiin, ei koske minua, jonka pitää saada paino keinolla millä tahansa ylös nyt.
PoistaKerroin juuston, rasvan ja kerman olleen minulle niitä vaikeimpia ruoka-aineita, mutta opettelen tästäkin pelosta vähitellen eroon. Täällä osastolla opettelen syömään kaikkea ja joudun sillä tavoin päästämään peloistani irti.
Viimeisimmän huonon jakson aikana jätin kaikki hiilarit pois sillä seurauksella, että olin pian sisätautiosastolla hoidossa. Joten pyrin nyt suuntaamaan ajatukseni siihen, että kaikki on sallittua. Mikään ei ole pahaksi, kun syö kaikkea kohtuudella. Olen sitä mieltä, kun perusruokavalio on kunnossa, on tilaa myös herkuille. Tätä kohti siis ajatuksissani kuljen! Toivottavasti sain kysymyksestäsi yhtään kiinni ja ymmärsit vastaukseni pointin:)
Karppaamalla laihtuu ja paranee, sen sanon itse kokemuksesta. Sairastin anoreksiaa jotain neljä vuotta ja bulimiaa sen jälkeen vielä toiset samanlaiset vuodet kunnes tajusin kokeilla jättää hiilarit pois kokonaan. Siis jätin aluks itte ihan kokonaan pois hedelmät ja kaikki mistä tulee ylimäärästä sokeria kun tajusin ettei sitä ihmisen kroppa tarvii, ja sit rupes olo paraneen ja kaikki entiset turvotukset sun muut mieliteot lähti kokonaan...Ongelmahan onkin just se, että kun ihmiset syö hiilareita yhessä rasvojen kanssa ni sit lihoo kun hiilarit kerää nestettä kroppaan ja se tekee olosta turvonneen. Joku ravitsemustyyppi sano jossain just et on tutkittu ettei ihmisen kuulu syödä hiilareita, ku ne on tullu kuvioon vasta niin vähän aikaa sitte ettei ihmiskeho oo niihin tottunu. Sen takia kai sairstetaanki niin paljon nykyään ku mätetään perunaa riisiä makaronia leipää puuroja ja sokeria ja rasvaa samoilla aterioilla! ... Hiilarit pois heti aluks niin olo paranee, kasviksia ja lihaa, voita ja hyviä kasviöljyjä niin on niin hyvä olo ettei ees haluu enää näännyttää itteensä anoreksialla--karpaten saa syödä vatsan täyteen eikä liho... itte en oo tavottanu viel normipainoa koska karppaamalla ei paino nouse, mut haluun noudattaa tätä ruokavaliota joka on oikee lopultakin. Ei sillä painolla oo niin merkitystä sit ku löytyy se hyvä olo :o) Tätä mieltä siis minä edellisen anonyymin kommenttiin... kiinnostava aihe tällä blogilla kyl muuten vaikken voi olla samaa mieltä noista sun ajatuksista koskien "normaalia" ruokavaliota...;) Ei sekään nyt must oo ihan normaalia et syö pizzaa viitenä päivänä viikossa ja karkia koko ajan... tekee pahaa kropalle pitkällä aikavälillä. Kai meiän kaikkien ois hyvä löytää just se terveellinen ruokavalio, että vois hyvin, mut ei tietenkän mikään ortoreksinen ts. yliterveellinen.
VastaaPoistaKiitos sinullekin kommentistasi:) En suinkaan suunnitellut syöväni pitsaa viitenä päivänä viikossa, ajatuksena vain se, että saa silläkin silloin tällöin herkutella :)
PoistaMeitä ihmisiä on niin monenlaisia, ettei kaikille voi millään sopia samanlainen ruokavalio. On hienoa, jos olet löytänyt itsellesi sopivan ruokavalion ja koet voivasi hyvin. Kuten sanoit, olisi meidän kaikkien hyvä löytää se itselle sopiva, terveellinen ruokavalio ilman, että syömiskäyttäytyminen menee ortoreksian tai muun syömishäiriökäyttäytymisen puolelle.
Minulla ajatukset ovat vielä niin sekaisin eri ruoka-aineiden kanssa, etten missään nimessä uskalla nyt ryhtyä noudattamaan mitään muuta kuin normaalia "lautasmallia". Kuten edelliselle anonyymille kommentoinkin, niin tämä juontaa juurensa ravitsemusterapeuttien minulle tekemään ruokailusuunnitelmiin ja osastolla noudatettavaan ruokavalioon. Siinä olen itsekin ihan samaa mieltä, että liika määrä hiilihydraatteja voi tuoda tukalan olon. Itselläni sitä en tosin ole havainnut kovin pahana. Nyt ollessani osastolla, huomaa vaan valitettvasti sen, että sitä on tarjolla, mikä on halvinta. Eli annoskokoja kasvatetaan perunalla yms. ja lihaa on vähän. Se ei tietenkään ole hyvä asia! Ollessani Hyksissä hoidossa, siellä ruoka-annokset oli selvästi koottu proteiinipitoisemmiksi. Mutta nyt on tyytyminen tähän :) Ja tuosta painnostamisesta: tavoitteenani on nyt todellakin nostaa paino normaaliin, joten kovin yltiöterveellisellä ruokavaliolla se ei yksinkertaisesti onnistu!
Itse siis vielä taspainottelen itselleni sopivan ruokavalion löytämisen kanssa, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa :) Haluan löytää sen terveellisen, mutta sallivan ruokavalion :)
Sitten kun sulla on sellainen olo, niin teen sulle maailman parasta pastakastiketta! Siinä ei oo mitään terveysjuttuja, vaan kermaa, parmesaania ja voita... mutta niiiin hyvää!
VastaaPoistaps. mulla on twitter-tili niin en pääse tolla googlejutulla sisään... niin laitan nyt näin tän :D
Joo ehdottomasti kutsun sitten itseni teille syömään! :)
PoistaNiin ja se unohtui kun jäin haaveilemaan tosta ruoasta, että mua ärsyttää nykyään noi kalorimerkinnät. Jos joku haluaa niitä lukea, niin aikuinen ihminen osaa kyllä käännellä tavaroita ja lukea just vaikka sieltä missä on niitä ainesosia sun muita...
VastaaPoistaJa hassuinta niissä on se, että etukannessa yhdeksi annokseksi on hämäävästi laitettu 25 g ja sen määrän kalorit! Kuka syö karkkia vaan se 25 grammaa, jos kerran pussin osataa? :D
Poista25 g karkkia on todellakin sellainen määrä, mistä tulee vaan paha mieli :D Se on yks pussi yhdellä istumalla! Tai ainakin melkein...
PoistaOikea asenne :D
PoistaMun mielestä sun ois ehkä parasta jättää kaikki luvut ja yksityiskohtaisemmat,sairaat ruokatottumukset teksteistäsi pois,jotta tästä ei niin paljoa thinspoa saisi. Oot tosi hyvä kirjoittamaan ja vaikutat ihanalta ihmiseltä,paljon tsemppiä taisteluun!:)
VastaaPoistaKiitos sinulle :) Täytyy tosiaan olla jatkossa vieläkin varovaisempi, sillä minkäänlaista rohkaisua anoreksiaan en todellakaan halua antaa! En missään tapauksessa!
PoistaNyt on anonyymit rantautuneet dieetti-kommentteineen kyllä hitusen väärälle rannalle. Vaikka voinkin alleviivata teidän puheenne siitä, että itse kunkin olisi hyvä löytää se itselleen sopiva, terveellinen ruokavalio, kuunnella kehonsa viestejä ja karsia sellaisia ruokia, jotka tuntuvat haittaavan esim.ruoansulatusta, vakavasti alipainoisella tilanne on hieman toinen.
VastaaPoistaKun paino täytyy saada pikimmiten normaalilukemiin, on ruokavalioon ehdottoman välttämätöntä sisällyttää myös hiilihydraattipitoisia ruokia, muuten menisi normaalipainon saavuttamiseen ikä ja terveys, ja terveys, jos jokin, on nyt pääasia. Äärimmäinen karppaus ei myöskään ole suositeltavaa kenellekään, etenkään jos harrastaa vähääkään liikuntaa. Esim. herra Atkins itse suosittelee täysjyväviljoja ja hedelmiä nautittavaksi päivittäin. Nyky-mediassa pinnalle vaan tuppaavat nousemaan äärimmäisimmät versiot erilaisista dieeteistä ja kaikki millä tuntuu olevan merkitystä, on painon pudotus.
Hyvänen aika! Putoaa se paino vaikka rotanmyrkyllä, jos siitä lähdetään liikkeelle.
Liikkeelle pitäisi lähteä kuitenkin aivan toisesta suunnasta; ravintoaineista, joilla keho tulee kylläiseksi ja tyytyväiseksi. Uskon ja väitän, että kun keho saa mitä tarvitsee, ei mielitekoja tule eikä ole tarvetta kalorien laskennalle, koska tasapaino löytyy itsestään. Anorektikon suurin työ on hyväksyä ensinnäkin se yllättävä "tasapainon tila" ja hyvä olo, ennen kun kannattaa edes miettiä muuta. Paraneminen lähtee oman itsensä ja rajallisuutensa hyväksymisestä, armon antamisesta itselleen ja tietynlaisesta periksi antamisesta. Sairaudelle ei saa antaa yhtään arvoa, eikä saa joustaa senkään vertaa että alkaisi kuunnella sen vihjailuja laihduttavasta ruokavaliosta. Terveellisyys on jokaiselle suotava tavoite, mutta s.häiriöisen täytyy tehdä tlit selviksi tämän käsitteen kanssa. Mitä on terveellinen ruokavalio? Minusta se on juuri sitä, mikä tekee hyvän ja jaksavan olon.
Normaalisti en itse lue julkkisten ruokavalio-ohjeita, mutta eräs pisti silmään. Erään amerikkalaisen näyttelijättären itse räätälöimä "ohje" kuului seuraavasti: 80/80! Hän pyrkii siihen että 80 % ruokavaliosta on terveellistä ruokaa(lue=kaikkea kohtuudella; rehuja, lihaa, pastaa, perunaa, riisiä, leipää, maitotuotteita...) ja mikä parasta; tämä sääntö pätee 80 % ajasta ;) Päättele siitä mitä voimmekaan tehdä tuolla jäljele jäävällä 20 prosentilla. Tämä ajatus antoi itselleni uuden ajattelumallin ja pientä potkua takapuoleen. Kun kokonaisuus on balanssissa, ruokavalioon mahtuu mitä tahansa mitä mieli tekee! =)
Hyvä Laura go go! Mulla on sellainen kutina, että nyt ollaan kovaa vauhtia matkalla ylöspäin.
Kiitos Maama ja valtaisa halaus tältä suunnalta <3 Kiitos siitä, kun tulit sanomaan painavan sanasi ja vielä täysin oikean sellaisen! :)
PoistaTuo on tosiaan niin mahtava tuo kahdeksankympin sääntö, niin kuin silloin joskus puhuttiin! Tuota periaatetta voisi oikeasti alkaa yrittää noudattamaan, se voisi oikeasti luoda juuri sellaisen mukavan rennon tasapainon syömiseen ja muuhunkin olemiseen:)
Ja vielä kommentti tähän lainaukseen tekstistäsi "Uskon ja väitän, että kun keho saa mitä tarvitsee, ei mielitekoja tule eikä ole tarvetta kalorien laskennalle, koska tasapaino löytyy itsestään." Niin totta, haluan siihen uskoa ja toivon sen todeksi! Olen meinaan jo nyt täällä osastolla huomannut, kun syö tasapainoisesti sisältäen kunnon perusruoan ja siihen kuuluvat jälkkärit, vähenee mieliteotkin ja on tasapainoisempi olo. Ihan oman mielensäkin kannnalta!
Laura
Huomenta ja anteeksi. Olen tuo ensimmäinen anonyymi joka tuosta kappauksesta kyseli.. Tarkoitus ei mitenkään ollut loukata eikä aiheuttaa hämmennystä. Lähinnä ajatukseni oli siis kysyä että miltä nuo tuntuu nuo toiset ajatukset kovin erilaisesta lautasmallista.. Siis missään nimessä en tarkoittanut että sinä alkaist karppaamaan tai mitään.. Lueskelen erilaisia blogeja koska läheiselläni on syömishäiriö, luen karppaajien, parantuvien anorektikoiden, blogeja joissa sh on voimakkaana päällä, erilaisia siis, yhteisenä tekijänä ruoka ja siihen suhtautuminen.
VastaaPoistaKaikkea hyvää sinne ja kohta kun kevätaurinko alkaa paistamaan ja asfaltti tulee lumen ja jään alta esiin, lintujen laulu alkaa kuulua, niin toivon että hymyilet, Voimia <3 T-M
Heippa ja ei mitään anteeksi pyytelemistä, todellakaan! Monia muitakin varmaan mietityttää syömishäiriöisten suhtautuminen erilaisiin dieetteihin eli täysin asialllisena kommenttiasi pidin :) Aiheena se vaan on minulle todella vaikea ja olen hieman herkkä sen suhteen..
PoistaToivottavasti et mitenkään loukkaantunut vastauksestani? Mukavaa kun luet blogiani ja toivon, että luet sitä myös jatkossa :) Ja toivon, että täältä löytyisi edes jotain, mikä auttaisi sinua ymmärtämään syömishäiriötä sairastavaa läheistäsi paremmin!
Kiitos tuosta viimeisestä lauseesta, jo se toi hymyn huulilleni :)
Laura
Heippa!
VastaaPoistaKuten kaikki tiedämme loppupeleissä vastuu on lukijalla. Jos vähääkään tuntuu, että blogien lkemisessa piilee vaara vaikeuttaa omaa paranemista, ei ehkä kannata niitä lukea.
Eli Laura kirjoita rohkeasti ihan mistä haluat!
Heippa Gea!
PoistaOlen miettinyt tuota asiaa paljonkin. Haluaisin kertoa asioista niin kuin ne ovat, sairautta lietsomatta, mutta kaikkea kun ei vaan voi kaunistella..
Ja itse ainakin sairaimmassa vaiheessani vältin tietoisesti kaikkien anoreksiaa käsittelevien blogien lukemista, koska pelkäsin juuri huonojen vaikutteiden saamista yms. Ja niin - kenenkään ei blogiani ole pakko lukea, se on ihan lukijan oma päätös.
Kiitos rohkaisustasi, voin taas jatkaa kirjoittelemista paremmin mielin :)
Laura
Hieno tekti Laura. Kalorit, ne kirotut kalorit! Vaikka kuinka yrittää olla ajattelematta niitä, on ne isolla kirjoitettu pakkauksiin. Hassuahan on, että omalla kohdallani en pelkää ruokaa tai syömistä vaan juuri kaloreita, sitä energiaa. Jollakin tasolla on paljon helpompi syödä, kun ei tiedä ruoan kaloripitoisuuksia. Jos ne tietäisin, niin taatusti valitsisin vanhasta tottumuksesta sen kevyimmän tuotteen. Sairaalassa saavat aivotkin levätä, kun kaikkien ruokien energiasisältöjä ei voi tietää. Elämä tämän siarauden kanssa osaa olla hankalaa, mutta odotan innolla päivää, kun voin valita tuotteen, mikä oikeasti maistuu. Ja varmasti monella on sama päämäärä. :)
VastaaPoistaKiitos Nell :) Totta, mitään en minäkään odota niin paljon kuin sitä, että valitsen tuotteen sen maun, en energiamäärän mukaan! Mutta se päivä tulee vielä meille molemmille, sovitaanko niin? ;)
VastaaPoistaHassua, miten jossain vaiheessa minulla ainakin muutti tauti muotoaan niin ettei esimerkiksi leivän tarvinnut olla se kuitupitoisempi terveellisempi, vaan sai olla vaalea, jos siinä oli vähemmän kaloreita, hullua! Kun kyse on vaan kumminkin leivästä!
Ja sairaalassa olossa on tosiaan se hyvä ja helpottava puoli, kun et voi tietää tarjolla olevien ruokien energiamääriä. Aivot saavat ikään kuin levätä. Ja uskon, että sitä kautta aivot oppivat myös pois siitä kaloriajattelusta :)Meillä on myös poikaystävän kanssa kaupassa työnjako, että hän valitsee tuotepakkauksen, etten minä pääse kurkkimaan energiamääriä, mikä helpottaa kummasti :) Tosin nyt hänestä on tullut se energiamäärien kyttääjä, ettei tuotteessa vaan ole liian vähän energiaa!
Ihanaa, että poikaystäväsi on tukenasi. Saat jakaa osan huolesta ja sairauden taakasta jonkun kanssa. <3
PoistaNiimpä, saan kiittää häntä kyllä paljosta <3
PoistaOli iha hyvä kirjotus kyl ittellä alko menee kans tollasee syömis häiröön päin ku oli kesäl sellane 2 kuukauden 17 kilon "pikalaihdutus" sillon ku syömisiäni kattelin tarpeeks ni huomasin et mitää epä terveellistä ei oikee pysty syömää ja jos syö ni olo o surkee mut ainaki paino pysyy myöhemmi kuris mut ruuast ei vrmaa ikin pysty nauttii...
VastaaPoistaTuo kuulostaa juuri minun elämältäni! En voi käsittää kuinka samanlaiselta se kuulostaa minun elämääni nähden. Tunnen nälkää ja nautin ruoasta, mutta lasken aina joka ikisen kalorin ylös. Yritän aina venyttää ruokailujani jotta seuraavaan ruokailuun olisi lyhyempi aika. Sekä minulla on tietyt ajat jolloin annan itselleni luvan syödä.
VastaaPoista