Kaunis nainen

Kauneus on katsojan silmissä - niinhän sitä sanotaan. Toinen pitää tummista, toinen vaaleista. Toisen silmää miellyttää enemmän hoikka, toista taas kurvikas. Mutta kun puhutaan kauneudesta anorektikon silmin, ajatellaan monesti, että naisen kauneus kulminoituu painoon. Milloin nainen on siis minun mielestäni kauneimmillaan?

Kun kauneudesta puhutaan, liittyy siihen oikeasti paljon muutakin kuin paino. Tosiasiassa naisen paino tai vartalonmalli on vain murto-osa naisen ulkonäköä ja sitä kautta kauneutta. Jos painosta kuitenkin puhutaan, on terveessä painossa oleva nainen mielestäni nainen kauneimmillaan. Heistä uhkuu terveyttä ja elinvoimaa, toisin kuin riutuneesta ja aliravitusta kehosta. Mielestäni kaunis nainen on hymyilevä, positiivisuutta ja iloa ympärilleen levittävä nainen. Nainen, joka on luonteeltaan niin hurmaava, että se välittyy myös hänen ulkoiseen olemukseensa, on kaunis. Tällöin nainen on myös itsevarma ja itsevarmat ihmiset kantavat itsensä hyvin. Oli vartaloltaan päärynä, omena, tiimalasi tai ihan jotain muuta se, että on sinut itsensä kanssa on tärkeintä. Se on jo itsessään eräänlaista kauneutta.

                                                       

Kauneus liittyy mielestäni siis paljon enemmän persoonaan, kuin johonkin tiettyyn fyysiseen ominaisuuteen. Valehtelisin, jos väittäisin, ettenkö ihannoisi paksuja pitkiä hiuksia, virheetöntä ihoa, kauniita kasvonpiirteitä ja urheilullista vartaloa, mutta enemmän kyse on kokonaisuudesta, kuin Barbie-tyylisestä täydellisen naisen illuusiosta.

Ja ulkonäköön liittyvät luonnollisesti suuresti vaatteet. Pukeutuminen, sillähän vasta ihmeitä saakin aikaan! Itse rakastan vaatteita ja pidän siitä, että saan panostaa pukeutumiseen. Tosin verkkareissa kaupungilla liikkuminen ei sekään ole minulle ongelma :D Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse panostaa pukeutumiseen, mikäli ei sitä itselleen tärkeäksi tunne. Vaatteilla voi tuoda esiin itsestään mitä erilaisempia asioita. Sillä voi tuoda esiin tiedon hippusia omasta persoonastaan aivan ventovieraillekin ihmisille. Kauniilla vaatteilla voi tuntea olonsakin kauniiksi. Vaatteilla voi myös muokata vartaloaan, luoda erilaisia illuusioita. On olemassa mitä erilaisempia ohjeita siitä, kuinka oppia käyttämään omaa vartaloaan imartelevia vaatteita. Mutta toisaalta, eihän näistäkään tarvitse välittää! Kukin pukeutuu tavallaan. Pääasia on, että naisella on itsevarma olo vaatteissaan ja tuntee olonsa niissä mukavaksi.

                                                    

Tiedättekö tv-ohjelman Nätti nakuna? Siinä on mielestäni aivan mahtava idea verrattuna muihin muodonmuutoksista kertoviin tosi-tv -ohjelmiin. Siinä opetetaan naisia olemaan sinut oman vartalonsa kanssa, ilman laihdutusta tai esimerkiksi kauneuskirurgisia operaatioita. Siinä autetaan naisia löytämään parhaat puolet omasta vartalostaan ja rakastamaan omaa kroppaansa. Ohjelmasta huomaa todella sen, kuinka vääristynyt kehonkuva monella naisella on, se on ihan uskomatonta! Ohjelmassa laitetaan riviin erikokoisia naisia, joiden joukkoon ohjelman "muuttujan" tulee itsensä sijoittaa. Ja lähes poikkeuksetta, mitä sivu silmällä ohjelmaa nyt olen seurannut, nainen arvioi itsensä isommaksi kuin todellisuudessa on. On surullista, kuinka moni nainen tuntee olonsa epämukavaksi omassa kehossaan, sen sijaan, että rakastaisi sitä ja nauttisi siitä täysin siemauksin.

Omat kauneusihanteeni eivät siis liity vain painoon, kuten alussa jo kuvasinkin, vaikka sairauteni vuoksi näin voisikin kuvitella. En ihannoi sitä luurangonlaihaa vartaloa, vaikka oma mieleni onkin oman painoni suhteen ihan solmussa ja vääristynyt. Moni onkin kysynyt minuilta, mitä ajattelen muista ihmisistä ja heidän painoistaan. Jopa kaverini kysyivät minulta kerran, pidänkö heitä lihavina? Olin aivan ymmälläni: en todellakaan! Liikkuessani yhdessä ystävieni kanssa tai lähtiessämme vaikkapa viihteelle, tunsin laihimmilla ollessani suurta alemmuuden tunnetta heidän seurassaan. Silloin minuun iskostui ja kovaa se, että olen todella joukosta erottuva, enkä suinkaan positiivisella tavalla. Ajattelin, ettei kukaan vilkaisisikaan minuun baarissa, tällaiseen pikkutytön vartalon omaavaan "naiseen".

Muutenkin aliaravittu keho on kaikkea muuta kuin kaunis. Sen lisäksi, että luut paistavat, kasvosi näyttävät "kireiltä", sillä poskesi ovat niin kuopalla, putoavat sinulta hiukset ja iho on kuin kuiva hilseilevä korppu. Lisäksi voi käydä niin kuin minulle kävi, että kauniiden hyvin hoidettujen käsien sijaan saatkin kuivat, täynnä haavoja olevat kädet. Suonesi paistavat olemattoman ravakerroksen vuoksi ihosi läpi. Tämäkö kaunista? Tuskin! Myöskään hampaat eivät elä syömishäiriöisillä kukoistuskauttaan. Sen lisäksi, että oksentelu tuhoaa hampaat, voi myös kalsiumin vähäinen saanti aiheuttaa luuston heikkenemistä myös hammasluuhun. Itse koin tämän, kun hampaani mureni ilman minkään kovan pureskelua.  Entäpä turvotukset? Onko se kaunis näky, kun jalkasi, vatsasi ja kasvosi turpoavat proteniin puutoksesta? Ei, ei ole.

Kukaan ei ole tullut minulle vielä sanomaan sairausaikanani, että nyätät kauniimmalta, kuin silloin normaalipainoisena. Sen sijaan minulle on sanottu suoraan, että näytän rumalta laihana. Sen sijaan joka kerta, kun olen saanut lisää painoa, olen saanut kehuja ulkonäöstäni. Anorektikolle nämä sanat usein kuulostavat siltä, että "oletpa lihonnut", mutta terve puoli ymmärtää asian todellisen laidan. Äitinikin usein sanoi miettineensä, mitä muut minusta ajattelevat, kun liikuin hänen kanssaan kaupungilla ollessani laihimmillani. Vaikka itse en sitä ole huomannut, sanoo hän huomanneensa ihmisten katseet. Äidin mukaan se on sekoitus ihmetystä, huolta ja pelkoa siitä, että tuolla tytöllä ei kaikki ole hyvin. Katseet eivät suinkaan ole kateellisia, ihannoivia katseita.

Hullunkurisinta tässä on, että vaikka pelkään suunnattomasti painnousua ja sairas puoli minussa haluaa pitää kiinni luurankomaisesta kehosta, muistan olleeni sinut vartaloni kanssa kun olin terve ja normaalipainoinen. Tällöin pidin vartaloani sopusuhtaisena, urheilullisena ja juuri minulle sopivana. Toki minullakin oli inhokkipaikkani ja epävarmuuteni kroppani suhteen, mutta pääasiassa olin tyytyväinen. Silloin olin myös luonteeltani oma itseni, rauhallinen ja hymyileväinen. Onneksi muistan vielä nämä tunteet, sillä ilman sitä muistikuvaa, en uskaltaisi kurottautua sitä kohden enää. Haluan olla sinut itseni kanssa - silloin olen onnellinen ja kaunis.

Kaikki ovat kauniita omalla tavallaan, tarkoitti se sitten ulkonäköä tai luonnetta - niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Ulkonäkö, luonne, persoona ja tyyli luovat kokonaisuuden, joka muodostaa kauniin ihmisen. 

Laura

P.s. Oma kuvani on otettu minusta, kun olen saavuttanut Helsingissä ollessani normaalipainon. Muistan olleeni onnellinen ja fyysisesti voin hyvin. Kuvia laihuudesta en halunnut lisätä, sillä kaikki me tiedämme ilman niitäkin, minkä näköistä se voi kauheimmillaan olla, enkä halunnut tuoda blogiini sellaisia kuvia.