Hoito syömishäiriöyksikössä

Ajattelin hieman pohjustaa omia kokemuksiani Hyksin syömishäiriöyksiköstä kertomalla ensin pääpiirteitä osastosta ja siellä toteutettavasta hoidosta. Kirjoitan kaiken imperfektissä, sillä voi olla, että moni asia osastolla on jo muuttunut, sillä itse kotiuduin sieltä melkein vuosi sitten. Voi olla, että muistan jotain väärin elikkä mikään kirjoittamani ei ole kiveen hakattua :)

Osasto oli tuolloin muistaakseni 16 paikkainen vuodeosasto, jossa hoidettiin niin anoreksiaa kuin bulimiaa sairastavia. Pitkäaikaishoidossa olevien anorektikkojen hoito koostui kolmesta eri vaiheesta, ykkös-, kakkos- ja kolmosvaiheesta. Bulimian katkaisuhoito osastolla kesti neljä viikkoa. Jokainen anoreksian hoidossa ollut aloitti hoitonsa ykkösvaiheesta, josta sitten edettiin oman edistymisen ja valmiuden mukaan. Hoidon pääperiaatteena oli nostaa paino melko kovankin tuntuisella, vähintään yhden kilon viikkotahdilla ylöspäin. Jokainen osastolle tullut potilas aloitti start-nimisellä ateriasuunnitelmalla. Jos fyysinen tila osastolle tullessa oli todella heikko, saatettiin aloittaa vielä hieman pienemmästä annoskoosta. Start-kokoisessa ateriasuunnitelmassa pitäydyttiin korkeintaan kaksi viikkoa, jonka jälkeen siirryttiin astetta suurempaan advance-kokoiseen ateriasuunnitelmaan. Isompaan ateriasuunnitelmaan siirtyminen saattoi tapahtua jo aikaisemmin, mikäli paino ei lähtenyt toivotusti nousuun. Neljännen päivän kohdalla jokaisen ateriasuunnitelmaan lisättiin myös lisäravinnejuoma. Osastolla oli kaksi ravitsemusterapeuttia, jotka olivat hoidossa aktiivisesti mukana, ja joiden vastaanotolle pääsi aina tarpeen mukaan. Mikäli paino ei noussut kilon viikkotahdilla, muokattiin ateriasuunnitelmaa välittömästi. Potilaalla itsellään oli myös mahdollista vaikuttaa hieman ateriasuunnitelmaan esimerkiksi vaihtamalla viljatuotteita aamu tai iltapalla keskenään. Myös erikoisruokavaliot, kuten kasvisruokavalio, otettiin huomioon.

Aterioita päivässä oli viisi: aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Ruokailutilassa jokaiselle oli oma istumapaikka ja kummassakin pöydässä oli hoitaja sekä valvomassa ruokailua että antamassa mallia normaalista syömisestä. Viimeisimpänä osastolle tulleet ja ykkösvaiheessa olevat istuivat lähimpänä hoitajaa, kun taas kakkos- ja kolmosvaihelaisten paikat olivat pöydässä kauempana hoitajaan nähden. Ruokailut alkoivat aina sillä, että hoitajat valmistelivat ruokailut suljettujen ovien takana. Ykkösvaihelaisille laitettiin annokset valmiiksi, voideltiin leivät sekä kaadettiin juomat. Potilaiden päästessä ruokailutilaan kakkos- ja kolmosvaihelaiset annostelivat omat annoksensa hoitajan valvovan silmän alla. Kun minä menin osastolle annokset vielä mitattiin desin ja puolen desin kauhoilla. Ateriasuunnitelmissa oli tarkat ohjeet eri ruokien annostelusta. Hoitajat olivat todella tarkkoja esimerkiksi siinä, että voi rasiasta oli otettu aivan tasantarkkaan ja että kaikki salaatinkastike oli annospussista varmasti otettu. Kun potilaat olivat koonneet ateriansa, tarkasti hoitaja jokaisen omasta listasta, että kaikki oli varmasti oikein, jonka jälkeen potilas sai luvan aloittaa ruokailun. Ykkösvaihelaiset, joilla annokset oli laitettu jo valmiiksi, saivat aloittaa ruokailun heti. Aikaa ruokailuun oli pääaterioilla puoli tuntia ja välipalalla vartti. Ruokailu tuli suorittaa puolessa tunnissa ja kaikki tuli todella syödä, viimeistä pisaraa myöden. Yksi kakkosvaiheeseen siirtymisen ehto olikin, että ruokailusta suoriutui puolessa tunnissa. Lounaan jälkeen oli aina yhteinen puoli tuntia kestävä lepohetki, jonka aikana kaikkien tuli olla oleskelutilassa. Suurin osa tytöistä maikoili sohvalla ja ihan nukkuikin. Muiden ruokailujen päätteksi oli myös puolen tunnin lepohetki, mutta tämän ajan sai viettää myös omassa huoneessa. Ulos ei kuitenkaan saanut lähteä.

Aivan hoitoni loppuvaiheessa tuli ruokailuihin hieman muutoksia. Sen sijaan, että annokset olisi mitattu, oli meille tehty valmiiksi mittaamalla malliannos, jonka mukaan tuli kakkos- ja kolmosvaihelaisten oma annoksensa koota. Ykkösvaihelaisten annokset koottiin yhä mittaamalla. Enää ei siis annoksia mitattu desin mitoilla, vaan ruoka piti annostella silmämääräisesti. Hoitaja luonnollisesti valvoi annostelua ja käski esimerkiksi lisätä tarvittaessa. Muutoksena ruokailuihin tuli myös kello kymmenen "shotti". Kaikille, jotka eivät olleet vielä tavoitepainossaan lisättiin ateriasuunnitelmaan lisäravinne aamupäiväksi. Tästä tehtiin myös henkilökunnan ja potilaiden välinen yhteinen kahvitteluhetki, jolloin tarjolla oli kaikille kahvia sekä keksejä. Tavoitepainossaan olleiden ei shottia siis tarvinnut juoda. Tätä lisäystä perusteltiin sillä, että tutkimusten mukaan aamupäivään tarvittiin pientä lisäenergiaa.

Osasto oli tiloiltaan tehty mahdollisen viihtyisän oloiseksi. Huoneet olivat kahdenhengen huoneita, joissa jokaisessa oli oma wc. Yleisissä tiloissa oli oleskelutila, kaksi wc:tä, pieni tila keskusteluhetkille sekä ruokailuhuone. Yleisenä periaatteena oli, että omien huoneiden wc:t oli pääosin lukittuna. Aamuisin sekä iltaisin ne olivat suihkussakäyntiä varten avoinna. Yleisten tilojen wc:t sen sijaan olivat auki lukuunottamatta jokaisen ruokailun jälkeisiä puolituntisia.

Jokaisella potilaalla oli kaksi omahoitajaa, mutta sen lisäksi jokaiselle oli nimetty aina päivittäin korvaavat hoitajat, mikäli kumpikaan omahoitajista ei ollut paikalla. Myös lääkäriä potilaat luonnollisesti tapasivat tietyin väliajoin. Lomia, kävelylupia sekä muita vapauksia sai oman vaiheensa mukaan sekä painonkehityksestä riippuen. Minun aikanani käsite vapaakävelyt, jotka yleensä kuuluivat kolmosvaiheeseen, poistui. Tällöin ulkoilut olivat maksimissaan kahdesti puoli tuntia päivässä, jonka lisäksi oli mahdollista saada asiointilomia. Minun mennessä osastolle silloin kolmosvaiheessa olleilla tosin oli vielä vapaakävelyt eli he saivat käydä vapaasti ulkoilemassa ja kaupungilla. Perjantaisin oli aina viikkoretki, joka oli joka toinen viikko maksullinen ja joka toinen viikko maksuton. Tällöin saatettiin käydä esimerkiksi museoissa, elokuvissa tai vaikka keilaamassa. Jokaisena perjantaina oli myös yhteinen osastokokous, jossa muun muassa valittiin viikon retkivastaava ja viikon emäntä ja isäntä. Emäntien ja isäntien tarkoituksena oli esimerkiksi esitellä osasto aina uusille potilaille.

Hoitoa tukemaan oli perustettu erilaisia ryhmiä, jotka oli täysin muokattu syömishäiriöpotilaille sopiviksi. Pari kertaa viikossa oli fysioterapeutin vetämä rentoutusryhmä, venyttely-rentoutus -ryhmä sekä kevyttä lihaskuntoa sisältävä liikuntaryhmä. Viimeiseen ryhmään pääsi osallistumaan, kun paino oli ylittänyt 16,5 painoindeksin. Kun normaalipaino oli saavutettu, oli mahdollista saada oma kuntosaliohjelma. Kuntosalilla sai käydä pari kertaa viikossa tekemässä ohjelmansa liikunnanohjaajan valvomana. Lisäksi osastolla oli erilaisia keskusteluryhmiä, joista osa oli suunnattu ykkösvaihelaisille ja osa jo pidemmällä hoidossaan oleville.

Moniammatilliseen hoitoryhmään kuului lääkärien, hoitajien, fysioterapeutin sekä ravitsemusterapeuttien lisäksi toimintaterpeutti. Toimintaterapeutti veti osastolla muun muassa ruoanlaittoryhmää, vapaa-ajan ryhmää sekä naiseksi-ryhmää. Ruoanlaittoryhmän tarkoituksen oli opetella normaalia ruoanlaittoa sekä aterioiden suunnittelua. Naiseksi-ryhmässä keskusteltiin muun muassa naiseudesta, muuttuvan kehon hyväksymisestä sekä seksuaalisuudesta. Vapaa-ajan ryhmän tarkoituksena oli tuoda esiin erilaisia vapaa-ajan harrastuksia, sillä monen syömishäiriöisen elämän on täyttänyt sairaus kokonaan. Ryhmässä saatettiin käydä elokuvissa, askarrella sekä viettää pelihetkiä. Lisäksi ryhmän kanssa käytiin kahviloissa harjoittelemassa välipalan syöntiä. Toimintaterpaeutin kanssa oli mahdollista harjoitella ruoan valmistamista myös kahdestaan sekä käydä harjoittelemassa ruokailua julkisilla paikoilla.

Loppuun vielä kuvaus Hus:sin sivuilta osaston toiminnasta:

"Osasto on 16-paikkainen yliopistosairaalan avo-osasto, jossa erityisosaamisena on syömishäiriöipotilaiden hoito.Osasto palvelee HUS-alueen väestöä ja tarvittaessa maksusitoumuksella myös ulkokuntia. Syömishäiriön hoito-ohjelma on kehitetty osastolla ja sen ajantasalla pitäminen uuden kansainvälisen tiedon valossa on henkilökunnan osaamisen painopistealue. Hoito-ohjelmalla tähdätään aluksi aliravitsemustilan korjaantumiseen ja syömiskäyttäytymisen normalisoitumiseen.  Jatkohoidon suunnittelu ja terapiatarpeen arviointi tapahtuu hoidon ohella."

Siinä osastosta siis hieman pintapuolisesti. Eli kaikin puolin osaavasta ja asiantuntevasta osastosta oli kyse! Kerron lisää omista kokemuksistani ja hoitoni etenemisestä seuraavissa postauksissa :)

Laura