Haluan, haluan, haluan!

Haluan niin paljon kaikkea elämältäni! Joten nyt jos koska on saatava tämä sairaus pois tieltä jarruttamasta haaveitteni toteutumista. Motivaatiotekijöitä parantumista ajatellen on aina hyvä muistutella itselleen tietyin väliajoin, jotta todella saa itsensä jaksamaan ja tsemppaamaan! En edes halua ajatella sellaista tilannetta, ettei minulla olisi mielestäni mitään syitä parantua. Se olisi ihan kamalaa! Tällöin koko elämäni olisi anoreksia ja elämäni tarkoituksena olisi olla "hyvä" anorektikko.
                                                           
Mutta minullahan niitä hyviä syitä parantua ja motivaatiotekijöitä on valtavasti! Tässäpä teille muutamia :)

1) Fyysinen terveys

Haluan saada fyysisen terveyteni takaisin. Haluan nostaa painoni normaaliin painoindeksiin eli siihen 18 kieppeille. Vielä en ole valmis ajattelemaan korkeampaa painoindeksiä, mutta aiempi "hyvänolon painonikin" oli noissa lukemissa. Tällöin kroppani on valmis toimimaan normaalisti. Toivon hormonitoimintani normalisoituvan, haluan että kaikki veriarvot ovat kohdillaan ja sydämen sähkökäyrässä ei enää ikinä tulisi näkymään mitään epänormaalia. Yksi suuri anoreksian aiheuttama terveyshaitta on luuntiheyden heikentyminen. Minulle on tehty reilu vuosi sitten luuntieheyden mittaus, missä selvää heikkenemistä oli näkyvissä. Näin ollen jokainen hetki alipainoisena ja aliravittuna pahentaa tilannetta entisestään, jonka vuoksi painon saaminen normaaliin olisi ensisijaisen tärkeää.

Painon normalisoiduttua haluan myös hyvän fyysisen kunnon takaisin. Haluan parantaa sekä aerobista kestävyyttäni, että lihaskuntoani. Haluan, että voin ja jaksan harrastaa monipuolista liikuntaa. Myös työni voi olla hyvinkin fyysistä, jonka vuoksi tarvitsen hyvän lihaskunnon. Lisäksi minulla on ollut aina paljon niska-hartia -seudun vaivoja, jotka pysyvät kurissa ainoastaan hyvällä lihaskunnolla. Nyt kun lihakseni ovat heikot, kivut ovat välilllä todellakin kovia, kun heikot lihakseni eivät meinaa jaksaa kannatella kroppaani.

2) Psyykkinen terveys

Haluan voida jälleen psyykkisesti hyvin ja saada rauhan anoreksian ääniltä pääni sisällä. Haluan päästä täysin vapaaksi anoreksian vallasta ja oppia taas syömään normaalisti ilman anoreksian tekemiä sääntöjä, normeja ja määräyksiä. Tällöin mieleni on tasapainoinen, enkä koe valtavia tunteiden heittelyitä, kuten sairauden ollessa valloilleen. Haluan löytää muita tapoja helpottaa stressiä, kuin ruveta oireilemaan syömiselläni.Kun mieleni on tasapainossa olen onnellinen. Ja onnelisuus on osa psyykkistä hyvinvointia.

                                                 

3) Kotonaolo ja normaali arki

Anoreksia on vienyt minulta pois lukuisia hetkiä ja pitkiäkin aikoja normaalista arjesta ja kotonaolosta. En halua mitään niin paljon, kuin päästä elämään sitä normaalia arkea iloineen ja suruineen. En halua enää ikinä joutua olemaan tällaisia aikoja poissa kotoota, poissa rakkaitteni luota.

Haluan siivota, käydä kaupassa, laittaa ruokaa, käydä lenkillä Juliuksen kanssa - tehdä kaikki normaaleja arkiaskareita. Haluan päästä elämää sitä normaalia arkea poikaystäväni kanssa, sillä se on jäänyt pitkien osastojaksojen myötä hyvin pätkittäiseksi. Arkeen kuuluu tottakai harrastukset, jotka haluan taas osaksi elämääni: liikunta, pianonsoitto, hyvän kirjan lukeminen oman sohvan nurkkaan käpertyneenä, käsitöiden teko ja kaikkea muuta mukavaa:)

Iso osa normaalia arkea on luonnollisesti myös se, että minun sairauteni ei määrittelisi päiviemme kulkua. Haluan niin kovasti, että ruokailuista tulisi niin luonnollinen asia minulle, ettei meidän tarvitse koko ajan mietti päivämme etenemistä ruokailujeni kautta, vaan saamme antaa edetä päivien niiden omalla painollaan. Pidämme poikaystäväni kanssa molemmat ruoanlaitosta, joten haluan niiden olevan tulevaisuudessa rentoja ja mukavia yhdessä vietettyjä hetkiä. Haluan, että niistä poistuu se kireys ja suorittaminen, jonka sairauteni saa aikaan.

Tottakai kaipaan myös hetkiä ystävien kanssa, hetkiä joita olen menettänyt sairauteni vuoksi. Vakka olisinkin monesti ollut fyysiseti läsnä, olen henkisesti leijaillut aivan muissa maailmoissa. Aivan liian monesti olen ollut myös ihan fyysisesti poissa vaikkapa synttärijuhlista osastollaoloni vuoksi. Haluan taas päästä nauttimaan siitä sosiaalisesta elämästä, sen sijaan että toivoisin voivani jäädä vain kotiin.

                                                   

4) Töihin pääsy

Haluan niin kovasti päästä takaisin töihin, mikä onkin tullut useaan otteeseen esiinkin kirjoituksissani! Minulla on haaveita ja unelmia työuraani liittyen, joita haluan jo vähitellen päästä toteuttaman. Aluksi minun pitää varmasti valita työpäikkani sen mukaan, ettei se tulisi olemaan liian raskasta fyysisesti minulle. Mutta ajattelin, että parasta olisi aloittaa taas työ jollain perus somatiikan osastolla, jossa pääsen harjoittelemaan sairaanhoitajan perustaitoja. Unelmani liittyvät kuitenkin siihen aikaan, kun olen vapautunut anoreksiasta ja voin suuntautua töissäkin psykiatrian puolelle. Tällöin voin lähteä toteuttamaan haaveitani muiden syömishäiriöisten auttamisesta. Haluan enemmän kuin mitään, että voin käyttää kaiken kokemani tulevaisuudessa hyväkseni, ja sitä kautta päästä kehittämään anoreksian hoitotyötä. Ehkäpä melko korkealentoisia haaveita, mutta aina kannattaa haaveilla!

                                           

5) Oman kodin hankkiminen

Yksi uusista motivaatiotekijöistä parantumista ajatellen on eräs keskustelu, jonka kävimme poikaystäväni kanssa yhtenä iltana. Asumme tällä hetkellä vuokralla rivitaloasunnossa, jossa on todella korkea vuokra. Poikaystäväni toi esiin ajatuksen siitä, että onko meidän kannattavaa maksaa vuokraa noin paljon sen sijaan, että maksaisimme niin sanotusti itsellemme ottamalla lainan ja lyhentämällä sitä. Lähdimmekin pohtimaan asiaa ja päädyimme siihen ratkaisuun, että kun vuosi nykyisessä asunnossamme tulee meillä täyteen, ostaisimme oman asunnon! Tämä tarkoittaisi sitä, että minunkin pitäisi olla tuolloin jo työkuntoinen, mikä lisäsi motivaatiota nostaa painoa kertaheitolla ylöspäin! Olen ihan innoissani ajatuksesta saada ikioma koti, joten nyt vaan vauhdilla suunta ylöspäin :) Yhteisen lainan ottaminen sitoo, mutta se kertoo minusta vain paljon hyviä asioita, että olemme molemmat valmiita ottamaan yhdessä sellaisen askeleen eteenpäin :)

6) Perheen perustaminen

Vaikka aihe ei olekaan ajankohtainen tällä hetkellä, haluan vielä joskus saada lapsia. En ole koskaa ollut mikään perus lapsirakas ihminen, toisin kuin siskoni, joka tekeekin töitä lasten parissa, samoin kuin äitini. Olen kuitenkin jo pitkään tiennyt haluavani joskus omia lapsia, ja se onkin yksi suurimmista haaveista, mitä minulla on! Yksi suurimmista peloistani sen sijaan on se, että anoreksia on vanhingoittanut minua niin, etten voisi tulla koskaan raskaaksi. Täytyy vaan toivoa kovasti, että painon normalisoiduttua myös se mahdollistuu. Kuten joskus aiemminkin mainitsinkin, mikään ei tee minua iloisemmaksi, kuin lukea vaikkapa lehdestä jonkun anoreksiaa sairastaneen olevan raskaana tai saaneen lapsen! Se valaa itsellekin uskoa siihen, etten ole tuhonnut vielä mahdollisuuksiani saada joskus tulevaisuudessa omia lapsia :) Kun minusta tuli täti, tunne siitä, että haluan vielä joskus äidiksi vaan voimistui entisestään. Mutta toistaiseksi tyydyn siis tädin rooliin :)

                                       

7) Ulkonäkö

Viimeisenä vielä vähän pinnallisempi puoli, mutta haluan todella saada vartaloni oikeasti hyvännäköiseksi, enkä sillä tavalla, mikä miellyttää anorektista puoltani. Haaveissani olisi normaalipainoinen, urheilullinen kroppa, josta löytyy lihaksia sopivissa määrin. Se olisi terveelle minulle se unelmieni vartalo :) Tottakai parantuminen vaikuttaa ulkonäköön muutenkin, sillä fyysisen tilan ollessa kunnossa, voivat paremmin myös hiukset, iho, kynnet ja hampaat. Eli miksi en haluaisi näitä itselleni? :) Ja vaatteet - ne istuisivat päällä hyvin!

Tällaisia haaveita minulla siis on tulevaisuuteen liittyen. Mutta yksikään niistä ei toteudu, ellen parane anoreksiasta. Miksi luoda siis itse näinkin suuri este omille haaveilleen? Voi olla, etten koskaan pääse taudista kokonaan eroon ja se tulee aina jotenkin "kummittelemaan" taustalla, mutta uskon voivani parantua ainakin lähes terveeksi. Niin, ettei syöminen vaikuta negatiivisesti enää elämääni eikä rajoita sitä mitenkään. Tulen todellakin taistelemaan parantumiseni eteen. Jo jokainen hetki sairauteni parissa on ollut taistelua, mutta, nyt koen sen ratkaisevan taistelun olevan käsillä. Joten elämä ja haaveet - täältä tullaan! :)

Laura

P.s. Viimeinen kuva minusta on otettu Helsingistä kotiutumisen jälkeen, enkä siis suinkaan kuvittele olevani siinä lihaksikas ja unelmakropassani :D Mutta siitä olisi ollut hyvä lähteä liikkeelle, mikäli en olisi taas ajautunut sairaille poluille..