Kevyt kuin höyhen

Eräänä päivänä juttelin omahoitajani kanssa. Hän oli ottanut mukaansa erilaisia kuvakortteja, joista hän käski minun valita kuvia omien tunteideni mukaan. Valitsemieni kuvien joukkoon mahtui kuvia synkkyydestä, kuvaten sairauden aiheuttamaa pelkoa, mutta myös valoisia, tulevaisuuden haaveisiin liittyviä kuvia. Yksi kuva herätti kuitenkin eniten keskustelua, ja se kuva oli kuva höyhenestä.                                         Höyhenen kevyt -oli ensimmäinen ajatukseni.

                                             
Sairauden aikana laihuus ja syömättömyys on tuonut mukanaan keveyden olon - olo on kuin höyhenellä. Tuntuu kuin leijailisit omassa maailmassasi, koska muiden silmissä katoat näkymättömiin. Toisaalta taas painonnostatusvaiheessa koet olevasi kaikkea muuta kuin se yksi pieni kevyt höyhen, ennemminkin tuhat kiloa höyheniä. Valitessani tuon kuvan höyhenestä en kuitenkaan ajatellut lainkaan fyysistä keveyden tunnetta. Olen mielessäni alkanut pikku hiljaa sopeutumaan uuteen muuttuvaan kehooni. Runsaiden ruokailuiden jälkeen olo on raskas, mutta oloon tottuu ja tuntemukset ovat vain tuntemuksia. Ihmismieli sopeutuu, keho sopeutuu.

Valitsin höyhenen, sillä haaveilen keveydestä - mielen keveydestä. Kun joutuu elämään pelkojen ja ahdistuksen ympärillä, tuntuu mielenkeveys utopistiselta, kaukaa haetulta tai jopa mahdottomalta ajatukselta. Takanani on jälleen raskaita päiviä, kun mieli ei ole pysynyt muuttuvan kehon perässä. Muistelen haikeudella niitä aikoja, kun vietettiin tyttöjen kanssa iltaa ja pidettiin hauskaa, tai vaan istuttiin kahvikupposen ääreen vaihtamaan kuulumisia. Haikailen juhlapyhiä, jolloin kaikki rakkaat ihmiset kokoontuivat yhteen ja nauttivat hyvästä ruoasta ja seurasta. Liitin heti höyhenen kevyen olon siihen aikaan, kun ruoka ei ollut murheeni.

Mutta pysähdyttyäni oikeasti pohtimaan tätä asiaa, en voi olla miettimättä, milloin mieli todella voisi olla höyhenen kevyt? Oliko asia muka silloin niin, kun olin terve? Elinkö silloin kevyttä pilvilen päällä leijailevaa elämää?  Tuskin - murheeni olivat vain erilaisia. Tällaiset höyhenen kevyet hetket ovat satunnaisia, ainutlaatuisia, eivätkä niiden tarvitse kestää kuin muutaman sekunnin verran. Pienikin höyhenen kevyt hetki, voi tehdä raskaammastakin päivästä edes hieman kevyemmän. Suruja, murheita ja taakkoja ei kukaan voi täysin poistaa. Siksi pitäisikin oppia nauttimaan niistä pienistä valon pilkahduksista, kun se elämä tuntuu edes sen hetken kevyeltä ja ihanalta. Pysähtyä hetkeksi ja vaikkapa oikein miettiä, mitä hyvää tässä hetkessä on? Onko tämä hetki sittenkään niin kurja kuin äsken juuri ajattelin sen olevan?

Oma höyhenen kevyt hetkeni on se, kun olen valmis päästämään tästä sairaudesta irti. Elämä tuo jatkossakin suruja ja murheita, mutta tästä taakasta olisin jo valmis luopumaan. Haluan keventää arkeani edes sen verran, ettei minun tarvitsisi kantaa anoreksiaa harteillani koko loppu elämääni. Mieleni onkin keventynyt viime vuosiin verrattuna jo huomattavasti. Olen jättänyt taakseni raskaita vuosia, vaikeita asioita ja mieltäni piinanneita kuvitelmia.

 Haluan liittää mielen keveyteen myös positiivisen elämänasenteen, joka auttaa muistuttamaan niistä hyvistä asioista ja löytämään niitä. Haluan löytää rauhan mielelleni, tasapainon, seesteisen olon. En halua, että elämäni tulee olemaan pelkkiä odotuksia, suoritusta ja sen paremman etsimistä. Haluan, että voin olla onnellinen juuri siinä hetkessä ja elämäntilanteessa, jota elän. Olisiko se aivan mahdotonta? Sairauteni on opettanut minulle olemaan armollisempi itseäni kohtaan, vaikka välillä se mahdottomalta tuntuukin. Haluan olla sinut itseni kanssa - terveen itseni. Höyhenen kevyttä oloa voi verrata mielestäni rauhalliseen, kauniiseen lumisateeseen. Sen rauhallisuus, hitaus, tunne ettei ole kiire minnekään, saa ainakin minun mieleni rauhoittumaan. Tekee mieli pysähtyä ja ihastella hiljakseen maahan satelevia isoja hiutaleita.

Tähän loppuun valitulla höyhenkuvallakin on merkityksensä: tuntojensa keventäminen kirjoittamalla. Yksi tapa keventää mieltään on purkaa ajatuksiaan kirjalliseen muotoon. Ajatusten virta on loputon, kun kantaa paljon sydämellään. Toisille sopii puhuminen, toisille kirjoittaminen. Pääasia vain on, että saa sen pahimman lastin sydämeltään pois.

Minkälaisia höyhenen kevyitä hetkiä te olette viime aikoina kokeneet? Mikä saa teidät tuntemaan olonne kevyiksi, rauhallisiksi? Oletteko pystyneet saavuttamaan edes hetkeksi sellaista oloa, että on helppo vaan olla? Mikä saa teidät juuri nyt onnelliseksi? :)

Laura