Ylitse muiden aihealueiden on kuitenkin kirjan lopussa oleva liite siitä, kuinka paljon ihmisen on todella syötävä tavallisen ruoan lisäksi, jotta paino nousisi edes sen yhden kilon verran. Tässä muutamia esimerkkejä:
- Suklaa 1, 3 kg
- Marmeladi 3 kg
- Toffee 1,6 kg
- Hampurilainen 20 kpl
- Omena 12 kg
- Tomaatti 27 kg
- Täysmaito 12 litraa
- Suklaavaahto 6kg
- Mehujää 5 kg
- Kuohukerma 1,9 litraa
- Viineri 34 kpl
- Oivariini 1 kg
Aika isolta tuntuvia määriä, vai mitä? Viimeistään tämän pitäisi realisoida vääristyneelle mielelle sitä, kuinka vaikeaa painonnostatus todella nälkiintyneelle keholle on. Se, että päätät santsata päiväkahveilla yhden ylimääräisen viinerin, tai että laitat tuplajuustot aamupalaleipäsi päälle, ei merkitse todellisuudessa mitään. Tuntemus siitä, että ruoka jää kehoosi painoksi ei ole todellinen, vaan sairaan mielen vääristyneitä uskomuksia.
Tässä vielä lainauksia kirjoista Lupa syödä sekä Syömishäiriön ravitsemushoito (Riikka Viljanen, Merja Larjosto, Marjatta Palva-Alhola) liittyen kehon viisauteen mitä painonnousuun ja normaalipainon pitämiseen tulee:
"Syömishäiriöpotilaan ravitsemushoidon tavoitteena on, että potilas saavuttaa hänelle ominaisen, terveen painon ja pystyy pitämään painon oman biologisen normaalipainonsa rajoissa ilman epänormaaleja tai haitallisia syömis- tai liikuntatottumuksia. Biologinen normaalipaino on yksilöllinen, geneettisesti määräytyvä paino."
"Biologista normaalipainoa voi kutsua myös hyvinvointipainoksi, koska siinä painossa ihminen voi fyysisesti ja psyykkisesti parhaiten ja elimistö toimii täysipainoisesti. Ihminen ei tunne tarvetta ahmia eikä ajattele jatkuvasti ruokaa."
"Elimistö pyrkii pitämään painon biologisen painon normaalipainon rajoissa säätelemällä perusaineenvaihdunnan vilkkautta. Paino pysyy päivittäistä normaalivaihtelua (n. 2 kg) lukuun ottamatta vakaana, vaikka energian saanti ja kulutus hieman vaihtelevat eri päivinä."
"Kun ihminen uskaltaa alkaa luottaa kehoonsa ja antaa sille mahdollisuuden tehdä työnsä, säästyy paljon aikaa, henkistä energiaa, kontrollia ja ahdistusta"
Muista:
- Keho "tietää" sopivan painonsa
- Paino vaihtelee nestetasapainon takia päivästä toiseen, varsinkin naisilla
- Tunne siitä, että paino on noussut, ei tarkoita todellista painonnousua
- Paino ei mitenkään voi jatkuvasti vain nousta
Lupa syödä -kirjaa vielä lainatakseni: " On melkoinen askel muuttaa suhtautumisensa omaan kehoon vihasta luottamukseen". Niin totta, mutta onneksi niin voi oikeastikin käydä. Muuttuva keho on varmasti jokaisen syömishäiriöisen kohdalla inhon ja vihan kohde, joten näillä lainauksilla haluankin luoda uskoa sille, että mitää pahaa ei tule tapahtumaan, kun pistää vastaan sairauden viesteille ja alkaa taas toteuttamaan normaalia syömiskäyttäytymistä. Luottaa näläntunteeseen, luottaa kylläisyyden tunteeseen. Ja ennen kaikkea voi luottaa siihe, että keho todella on niin viisas, että se pitää itsestään huolen. Paino ei hypähdä taivaisiin yhden yön aikana tai runsaamman aterian jälkeen. Olo voi tuntua hetken tukalalta, ahdistaa ja voi vielä pitkään kokea psyykkisen vointinsa huonoksi. Mutta kokemuksesta tiedän, että kun paino normalisoituu, myös mieli paranee. Sairauden ääni heikkenee hetki hetkeltä ja mieli tasapainottuu. Muistan tämän tunteen Helsingistä kotiuduttuani normaalipainoisena, joten niin käy varmasti nytkin. Voin myös luottaa saamaani asiantuntevaan hoitoon, että painoani ei nosteta liian ylös, vaan tarkoituksena on löytää minulle luontainen paino - hyvinvointipainoni.
Muistutuksena vielä itselleni ja esimerkkinä muille, voisin muistella vielä sitä aikaa, kun olin terve. Tällöin painoni oli vakaasti sijoittunut tiettyyn lukemaan vuosiksi, vaikka söin todella vapaasti, sen kummemmin syömisiäni ajattelematta. Tällöin olin normaalisti syövä ja normaalisti liikkuva, normaalia nuoren naisen elämää elelevä tyttönen. Nautin ruoasta, annoin itselleni luvan herkutella kun siltä tuntui (ja se oli usein se :D), ja silloin olin oikeasti terve ja ennen kaikkea onnellinen. Luottavaisin mielin siis ja rohkeasti muutoksen kimppuun!
Laura
Kiitos Laura tästä tekstistä! Tuli äärimmäisen oikeaan aikaan. Itellä oli tänään ravitsemusterapeutti ja sisätautilääkäri ja voi kuinka lueteltiin taas kovia faktoja tilanteesta,huoh! Taidanpa itekkin hommata ton kirjan :) Varmasti auttais tälläsinä hetkinä mitä nyt on muutaman päivän ajan ollut. Hauskaa ja rentoa viikkoa sulle!
VastaaPoistaHommaa tosiaan ihmeessä tuo kirja, sillä minulle ainakin tekee hyvää aina välillä muistuttaa sairasta mieltä faktoista. Todellisuudessahan sitä tietää ravitsemuksesta jo vaikka mitä, mutta sairaus saa ikään kuin unohtamaan sen kaiken. Toivottavasti lääkärin ja ravitsemusterapeutin "saarnat" saivat sinussa aikaan tsemppipuuskan eikä suinkaan mielihyvää sairaalle puolelle! Tsemppiä alkaneeseen viikkoon! :)
VastaaPoistaToi on kyllä parhain syömishäiriöihin liittyvä kirja, jonka oon koskaan lukenut. Toisaalta, niinkuin kirjoittaja itsekin taitaa kirjassa mainita, niin aika nopeasti ja huolimattomasti se tuli selattua aikoinaan. Mutta tuossa on niin paljon hyvää asiaa. Jokaisen jolla on vähänkään ongelmaa syömisen kanssa pitäisi kyllä ehdottomasti lukea tuo. Ainakin se ensimmäinen osa.
VastaaPoistaSuosittelen tosiaan ehdottomasti!
PoistaMonesti s.häiriöisen suurin apu on tietokirjallisuus ja faktoihin perustuvat opukset. Muiden s.häiriöisten tuki ja omakohtaiset kokemukset saattavat johtaa mieltä vähän liian monille ulapoille, mutta fakta on aina faktaa. Moni anorektikko pyörii numeroiden ympärillä jo ennestään, joten numeroista voi hyvin lähteä liikkeelle myös paranemisprosessin aikana: Numeroajattelu on mahdollista kääntää eduksi! Sen sijaan että miettisi: "Tässä on liikaa kaloreita," voikin alkaa miettiä: "Mitä ne kalorit loppupeleissä ovat? Paljonko OIKEASTI tarvitsen kaloreita pelkkään perusaineenvaihduntaan ja paljonko TARVITSEN energiaa vain arkisiin toimintoihin?" "Vähemmän energiaa/kaloreita=Vähemmän voimavaroja jaksamiseen."
VastaaPoistaJos numeroajattelusta ei pääse eroon sormia napsauttamalla, voi näiden kysymysten pohtiminen auttaa alkuun, koska ne johtavat terveen mielen ymmärtämään että "kalorit" (nuo abstraktit olemassa olemattomat ruoan ainesosat) ovat meitä varten, meille hyödyksi ja eduksi. Niin paljon kuin lehdissä mainostetaankin "vähäkalorisuutta", se on silkkaa puppua. Ne ylipainoisetkin, jotka menevät tähän lankaan, saattavat saada siis liian vähän energiaa naurettavista low-fat-low-calorie-tuotteista, mikä kostautuu myöhemmin nälkänä, mahdollisena repsahtamisena, painon heittelehtimisenä ja mikä pahinta; psyykkisinä ongelmina. Kun ihminen ravitsee itseään oikealla ravinnolla, riittävällä määrällä makro- ja mikroravintoaineita(en halua puhua kaloreista), turmiollista ja anorektikonkin mielessä kummittelevaa ahmintakierrettä ei synny. Kroppa ja mieli kiittävät ja niiaavat syvään :)
Itse yritin eräänä päivänä etsiä pikaista lounasta hyppytunnilla kun en jaksanut lähteä kotiin kokkaamaan. Ajattelin että valmiskeitoista voisi löytyä joku täyttävä vaihtoehto tähän hätään ja riensin kaupan keittohyllylle. Mutta mitä ihmettä näinkään? Joka hem*etin (pahoittelut voimasanasta) keittopaketin kyljessä loisti sanat: LOW-CALORIE! ONLY 150 CALORIES PER SERVING! Mitä mitä? En minä ollut etsimässä itseninäännytyskeittoa, vaan RUOKAA, joka täyttää vatsani seuraavan parin tunnin ajaksi. 150 kalorilla ei pitkälle pötkitä. Valitettavasti sellaista ei löytynyt, ja mietin kenelle ko.keitot oli edes tarkoitettu? Ehkäpä se oli myyntikikka: 3 pussia vastaa yhtä annosta ;)
Kroppa tosiaan löytää optimaalisen painonsa, siitä on vahvaa tutkimusnäyttöä. Tämä tietenkin edellyttää tasapainoista ruokavaliota yhdistettynä normaaliin arkiliikuntaan(=elämään). Hyviä esimerkkejä ovat juuri monien meidän äidit(Laurankin kanssa juteltu asiasta ;)). Äitini(44v) on ollut samassa painossa viimeiset 24 vuotta, siitä lähtien kun sai minut: Hän syö terveellisesti, monipuolisesti, joskus ähkyyn, joskus ei, joskus suklaalevyn kerralla, joskus palan tai kaksi, joskus ei maistu ollenkaan. ;) Kuulostaa kovin tavalliselta, eikö totta? Tavoiteltavalta... kenties? Tavallisuus ei välttämättä olekaan niin kovin vaarallista.
Tsemppiä naiset! Löytäkää sisu ja selkäranka ja näyttäkää että pystytte pitämään huolta itsestänne :> Se jos jokin on arvostettavaa.
Kiitos Maama taas pitkästä kommentistasi! :) Kivaa saada painavaa sanaa tänne myös ravitsemusalaa opiskelevalta itseltään :)
VastaaPoistaMonesti olen itsekin miettinyt sitä, että esimerkiksi kaloriajattelu pitäisi kääntää täysin päälaelleen, kun siitä ei kerran pääse irti. Sen sijaan, että miettisi, että tulee mahdollisimman vähän kaloreita, tulisi laskeskella, että niitä tulee varmasti riittävästi! Jos niitä kerran on pakko laskeskella :D
Ja tuo kuvaamasi lounasepisodi kuvaa sitä, että nykyaikana kuvitellaan ja luodaan kuva, että kaikki laihduttavat, ja että kaikkien tulee laihduttaa, ihan hullua! Ja sinulla Maama ei tosiaankaan tule olemaan painohuolia, vaikka vapauttaisit ruokailuisi täysin, mikäli äitiisi olet tullut! :)
Ja mitä viimeiseen kommenttiisi tulee, voitaisiin tosiaan ottaa se asenne, että me halutaan näyttää kaikille epäilijöille, että meistä todella on paranijoiksi, ja että pystymme huolehtimaan itsestämme! Turhan moni sitä kun vielä epäilee suuresti.. :/
Hei Laura (ja kommentoijat)!
VastaaPoistaOn ihanaa ja rohkaisevaa lukea tällaisia tekstejä ja kommentteja.
Rauhoittavaa faktaa jokainen sana. Kerta toisensa ja päivä toisensa jälkeen kuitenkin ihmettelen, miksi on niin vaikea toteuttaa näitä itselle, ja meille kaikille, hyväätekeviä ohjenuoria ja muuttaa ajattelu- ja toimintatapojaan. Toivottavasti näiden tosiasioiden jatkuva kertaaminen ja niistä muistuttaminen ennen pitkää kääntää meistä jokaisen kulkemaan kohti hyvinvointia ja terveyttä johtavaa polkua.
Rohkeutta ja voimia ystävät!
T. Lou
Kiitos taas kommentistasi :) Valitettavaa vaan on se, että moni syömishäiriötä sairastava on niin aliravitussa tilassa, että vaikka kuinka lukisi ja lukisi faktaa, ei aivot ota tietoa vastaan ja usko sitä. Mutta itse olen onneksi jo sellaisessa vaiheessa, että pystyn todella hyödyntää lukemaani ja jopa luottaa vähitellen siihen! Toivottavasti tekin pystytte jo siihen :)
Poista